LEVYARVIO
|
2.6.2014 Read this review in English
Little Willie Mehdon yhden
miehen yhtye
Ville "Little Willie" Mehdon "There Ain't No
Coolin'" on miehen soolodebyytti. Kirjavan
keinovalikoiman sisältävä albumi tarjoaa
hyvän otannan akustiseen bluesiin.
"Onko CD tullut jo perille?" Kun levyarvioija
saa tällaisen viestin promoottorilta monta
kertaa päivässä, kyseessä on todennäköisesti
surkea tekele. Useimmat arvioijat haluavat
ihan oikeasti kirjoittaa positiivisia arvioita;
|
|
onkin hyvä, että Little Willie Mehdon levy "There Ain't No Coolin'" on paljon
parempi teos kuin mitä hänen kotisivujensa hokemat ("aidosti omistautunut",
"tinkimätön asenne", "uuden sukupolven bluesia") antavat odottaa.
Ennen kaikkea Little Willie Mehto (Ville Mehto) on hieno huuliharpisti. Soundi on
iso, ja keinoja on vaikka muille jakaa. Albumin akustinen sointi tuo mieleen välillä
Sonny Boy Williamson II:n, välillä Big Walter Hortonin. Instrumentaali "Big
Annie" kannattaa kuunnella tarkoin. Kappaleella on kaksi huuliharppua, jotka on
äänitetty ennemmin "vierekkäin" kuin päällekkäin. Näin syntyy komea, vanhan
ajan backporch-soundi. Jos haluaa kuulla Mehdon soittavan sähköisesti
vahvistettua harppua, kannattaa tsekata Little Willie & The Night Trainin CD
"Break It Up, Baby!".
Lisäksi Little Willie on kelpo (slide)kitaristi ja kyvykäs laulaja. Välillä hän laulaa
hassulla, suomalaisessa roots-musiikissa nykyisin ilmeisen suositulla "carrot
voicella" – sellainenhan on tuttu muun muassa 22 Pistepirkon kappaleilta. Yleisö
saattaa tykätä, mutta toisaalta tyyli vie pohjan Mehdon Deep South -keinoilta.
Eipä sekään huonolta kuulosta, kun Little Willie laulaa Ville Mehdon tyylillä...
Little Willien soolodebyytin alussa on useita kolmeminuuttisia kappaleita, jotka
rakentuvat kitarariffin pohjalle. Sanoitukset kuulostavat yhden värssyn
toistelulta. Jotkut varmasti kutsuvat tyyliä hypnoottiseksi. Tämä arvioija kuitenkin
toteaa vain, että suomalais-ugrilaisen laulun liittäminen "Jungle Baby" -kappaleen
taustalle oli hieno etninen veto.
Nimikappale on vuorossa kuudentena. Tempo hidastuu ja musiikki alkaa nousta
lentoon. Albumin edetessä plektralla soitettu slide tekee tilaa sormipikkaukselle.
Samalla lauluun ilmaantuu syvyyttä, vilpittömyyttä ja botnea. Päätöskappale
"Faithful Man" palauttaa kuuntelijan lähtöruutuun – ja avauksenahan kuultiin
raita nimeltä "Low Down Woman".
.
|
|
|
Little Willie Mehto on tehnyt "There Ain't No Coolin'" -levyn kaikki 13 kappaletta.
Tuloksena on musiikillisesti kompetentti "otanta" J.B. Lenoir'ta, Muddy Watersia
ja muita tuttuja hahmoja. Mehto soitti studiossa kaikki instrumentit itse. Onkin
jännittävää, kuinka kattavasti hän pystyy luomaan kuultua äänimaailmaa livenä –
lyömäsoittimet ovat luku sinänsä, mutta jos hän saa vastaavan soundin
räkkihuuliharpusta, se vasta on jotain!
Kenelle tätä albumia voisi suositella? Jos olet blues-huuliharpun fani,
todennäköisesti tykkäät. Jos olet akustisen kitaran ystävä ja hyllyssäsi on jo liuta
sotaa edeltävän ajan bluesia, tätä CD:tä et ehkä tarvitse. Jos taustasi taas on
sähköisessä blues-rockissa ja etsit johdatusta akustiseen bluesiin, tässä voisi
olla sinulle sellainen.
ANDRES ROOTS
Levyn julkaisukeikka on torstaina 5.6. Kaavi Bluesissa.
Review in English
Little Willie Mehto: There Ain't No Coolin'. Mountain Ash Records, 2014
Ville Mehto (laulu, huuliharppu, kitarat, lyömäsoittimet)
Linkki: Artistin kotisivut
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
|
|
