 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Neljän oktaavin perusjumpia 1.10.2008 Laaja-alaisesti musiikin ja muun kulttuurin parissa puuhasteleva Liz Mandeville osoittautuu vahvaääniseksi laulajaksi uudella levyllään "Red Top". Yllätyksettömältä albumilta nousee pari mukavaa kohokohtaa. "Red Top", neljäs Earwig Music Companyn julkaisema Liz Mandeville -levytys, sisältää 15 biisiä artistin omaa tuotantoa. Laulaja-kitaristi on koonnut ympärilleen vankan ja laajan Chicagolaisen soittajakaartin työstämään levyään. Mandeville pitäytyy rytmikitaristina lukuun ottamatta kolmea raitaa, joissa hän tarttuu soolokitaraan. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Vahvaäänisen Mandevillen kotisivuilla hehkutetaan artistin neljä oktaavia kattavaa äänialaa. Tiedä sitten, onko tekninen taituruus ja laaja ääniala bluesin tulkinnassa suuri meriitti. Billie Holiday oli ihmeellinen laulaja ja tulkitsija, vaikka ääniala rajoittui reiluun oktaavin. Mandevillella ääntä riittää, mutta ote musiikkiin ja laulamiseen on kovin viihteellinen ja kepeä. Mandeville taituroi monella saralla. Musiikin lisäksi ohjelmistoon kuuluvat kuvataiteet, näytteleminen sekä novellien ja runojen kirjoittaminen. Jostain syystä kirjallista kunnianhimoa ei ole löytynyt Mandevillen sanoituksiin. Biisien nimet kertovat paljon lyriikan laadusta levyllä; "Spanky Butt" -huumori ja musiikki ovat tunnetusti huono yhdistelmä, "Rub My Belly", "Guilty of Rockin' All Night" ja niin edelleen. Red Topin sävellykset perustuvat pitkälti jump bluesiin. Levyn ehdoton kohokohta on soulahtavassa "Hold Me" -balladissa vieraileva tenorisaksofonisti Eddie Shaw. Saksofonin takaa löytyy uskomattoman hieno puhaltaja, joka on soittanut esimerkiksi Magic Samin ja Otis Rushin kanssa. "Hold Me" on kappaleena hieno soul-tunnelmointi. Voi vain ihailla mitä musiikkiin heittäytyvä soittaja löytää komeaan biisiin. Eddie Shaw'n soitosta voi nauttia myös rokahtavassa "Guilty of Rockin' All Nightissa". Maukasta ja mainittavaa soitantaa irtoaa myös basisti Andre Howardin bassosta. Luovaksi kehutun Mandevillen sävellykset pyörivät yllätyksettömässä perusjumpissa. "Scratch the Kitty" alkaa T-Bone Walkerin "T-Bone Shufflen" riffillä. Bluesia kierrätetään, ja rutkasti, mutta täytyy siltikin hieman ihmetellä suoraa lainausta biisin aloituksessa. "Little Queen" muistuttaa kovasti Chuck Berryn "Never Can Telliä". Kenties juuri siksi levyn lopetusraita on mainio tekele. Liz Mandevillen laajaan repertuaariin kuuluu myös musiikin opettaminen. Mandeville vetää blues & songwriting -työpajoja. Hienoa, jos Mandeville saa roots-musiikille (muullekin kuin Mandevillen omalle bluesille) uusia kuulijoita kurssiensa myötä. Perinteisesti ja onneksi bluesia on opetultu soittamaan jossain aivan muualla kuin workshopeissa. Mutta maailma muuttuu siinä missä kauaksi alkulähteiltään vaeltanut blueskin. L. RAUDAS Liz Mandeville: Red Top. Earwig Music Company, 2008 Liz Mandeville (laulu, kitara, fratois), Eddie Shaw ja Rodney Brown (tenorisaksofoni), Luke Pytel, Mark Wydraja Michael Dotson (kitara), Andre Howard ja Dave Kaye (basso), Allen Batts (piano, Hammond), Johnny Showtime (trumpetti), Janet Cramer, Ricky Nelson ja Twist Turner (rummut), Jim Godsey, Janet Cramer (lyömäsoittimet), The Black Roses Gospel Choir Tuottajat: Liz Mandeville, Michael Robert Frank Linkit: Liz Mandeville, Earwig, Blind Raccoon - - - - - ILMOITUS Bluesia soittoääneksi Buumi.netistä Muddy Waters: Hoochie Coochie Man B.B. King: Sweet Little Angel John Lee Hooker: Boom Boom Eric Clapton: Bell Bottom Blues - - - - - Artikkelien etusivulle |