|
|
25.7.2013
|
|
Onko se teatteria – vai onko se keikka?
Kanadalainen ryhmä L’Orchestre d’Hommes-Orchestres versioi Tom Waitsia
Espoon kaupunginteatterin järjestämässä konserttisarjassa. Luovaan
hulluuteen yhtyi The New Cackle Sisters.
Tom Waits tunnetaan omanlaisensa, bluespohjaisen ja nyrjähtäneen musiikin
tekijänä. Suomessa hän nauttii melkoista arvostusta, mutta tänne keikalle ei
miestä tunnu kovin helpolla saavan. En tiedä, onko Waits suivaantunut ja
tavanomaista pitkävihaisempi luonne vai mikä hommassa mättää. Mikael
Huhtamäen laatimassa, keväällä ilmestyneessä "Live In Finland" -
keikkahistoriikissa kerrotaan hänen 70-luvun vierailustaan Helsingin Tavastialla.
Niukka yleisö ja huono miksaus eivät tuolloin nostaneet uransa alkutaipaleella
olevan taiteilijan mielialaa.
Koska Waitsia itseään ei ole maahamme sen koommin saatu, tyytyminen on ollut
korvikkeisiin. Vuosituhannen alussa John Hammond pistäytyi Pori Jazzissa
"Wicked Grin" -levynsä tiimoilta esittämässä Waitsin tuotantoa. Hänen mukanaan
laulut siirtyivät hieman enemmän kohti keskikaistaa, vaikka toinen jalka onneksi
pientareelle pidettiinkin.
.
|
Menneenä keväänä oli vuorossa piirun
verran omalaatuisempi Waitsin tulkkiryhmä.
Espoon kaupunginteatterin kulttuuriteko toi
maahamme L’Orchestre d’Hommes-
Orchestresin (LODHO). Maailmalla mainetta
niittänyt kanadalainen nelikko on tunnettu
siitä, että se tulkitsee Waitsin tuotantoa
kekseliäin kotitarvesoittopelein. Lähes sadan
instrumentin joukkoon on kitaroiden, banjon
ja marssirumpusetin lisäksi kelpuutettu
pullot, pesusoikot, nyrkkeilyhanskat, kengät,
kehto, ilmapallot, lastenvaunut, pipetti ja ties
vaikka mitä.
Sehän ei ole vielä huikea juttu, että
spagettia tai mainittuja tarvekaluja
käytetään Waitsin piisien tulkitsemiseen.
Mutta sitä kannattaa jo mainostaa, että
lopputulos kuulostaa hyvältä. Myös piiseissä
alunperinkin mukana olevat teatraaliset
piirteet korostuvat entisestään ryhmän
kabareemaisessa hulluttelussa.
|
|
En ollut lainkaan varma mitä tuleman pitää, kun Bruno Bouchard, Jasmin
Cloutier, Simon Droiun ja Simon Elmaleh saapuivat The New Cackle Sistersin
kanssa Louhisalin näyttämölle. ”Rains On Me” pärähti soimaan. Heti kävi selväksi,
että Bouchardilla on esikuvansa laulutyyli hyvin hallussa. Bändin muutkin jäsenet
osoittautuivat illan mittaan kelpo raspikurkuiksi, mutta Bouchard toimi
pääasiallisena solistina ja illan juontajana.
Väliaikakeskustelussa kävi ilmi, että vieressäni istunut herra oli pitkän linjan
Waits-fani. Hän oli kovin tohkeissaan esityksestä ja kysyi, että ovatko esiintyjät
mielestäni näyttelijöitä vai muusikoita. Jouduin myöntämään, etten osaa sanoa.
Mutta hemmetin hyvän show'n he saavat aikaiseksi! Siitä olimme yhtä mieltä.
|
Vierustoverini riemuitsi erityisesti Jasmin
Cloutier'n kitaroinnista. Monilla Waitsin
levyillähän kitaristi Marc Ribot esittää
merkittävää roolia. Cloutier oli omaksunut
vaikean toimen hämmästyttävän hyvin.
Ribot'n heittäytyvä soitto on samaan aikaan
taitavaa ja rosoista. Aivan kuin hän pyöräilisi
yksipyöräisellä sirkuspyörällä kuraista
maantien piennarta ja syöksyisi välillä ihan
vasiten metsään. Siinä missä kuka tahansa
normaalijamppa kellahtaisi tuollaisen
syöksyn jälkeen ojan pohjalle nurin, palaa
Ribot sieltä tuota pikaa takaisin tielle
edelleen sirkuspyörällä polkien. Parhaassa
tapauksessa hänen mukaansa on metsästä
tarttunut vielä heinään pujoteltuja
metsämansikoitakin.
Paikoittain vankasti slapstick-komedian
puolelle luiskahtanut show toi mieleen
muinaiset Spike Jonesin televisiotaltioinnit.
Soittamisen ohessa nähtiin liikesarjoja,
joissa jokainen liike oli ilmeisen tarkkaan
|
|
suunniteltu ja harjoiteltu. Silti touhu näytti täysin spontaanilta. Oli hauska
seurata useamman ihmisen yhteispeliä, jossa jokainen liike synnyttää äänen,
menee limittäin muiden kanssa ja johtaa seuraavaan. Sama ketju toistui piisin
ajan useaan kertaan täsmällisesti, kunnes ”vahingossa” pieleen mennyt
horjahtaminenkin sopi täydellisesti kohdalleen.
LODHO-nelikon ohella New Cackle Sisters (Gabrielle Bouthillier ja Danya
Ortmann) kantoi kortensa kekoon illan onnistumisessa. Välillä he istuivat
pitkiäkin aikoja vain paikoillaan, mutta nousivat sitten taas laulamaan omia soolo-
osuuksiaan tai puuhailivat muuta. He rytmittivät esimerkiksi musisointia
teekutsuillaan.
En lähde liian yksityiskohtaisesti paljastamaan show'n osasia, koska bändi lupasi
illan päätteeksi tulla ensi vuonna takaisin. Jos näin käy, suosittelen kaikkia
juurevan musisoinnin ja hulluuden ystäviä suuntaamaan LODHO:n keikalle. Siellä
on tarjolla ihan jotain muuta! Ja ennen kaikkea mainio show.
MARKO AHO, teksti ja kuvat
L’Orchestre d’Hommes-Orchestres & New Cackle Sisters. Espoon
kaupunginteatteri, Espoon kulttuurikeskuksen Louhisali 20.4.2013
Linkit: L’Orchestre d’Hommes-Orchestres, Espoon kaupunginteatteri
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2013
.
|
|
