|
|
12.8.2010 Kuvagalleria Tampereelta Louisiana Red Karkkilan Pohjanpirtissä
Rämeiden mies suomalaisessa maisemassa
Louisiana Red esiintyi Karkkilassa ja Tampereella – ehkä viimeistä kertaa
Suomessa? Molemmilla festivaaleilla nähtiin muitakin vahvoja akteja.
Erityisesti liekeissä olivat Jay's Frantics ja Cat Lee & Co.
Bluesin veteraani Louisiana Red viivähti Suomessa jälleen kerran. Redin, 78,
toivat maahamme kaksi festivaalia: Tampereen Viikinsaaressa pidetty Down
Home Island sekä Karkkilassa kolmannen kerran vietetty kulttuuritapahtuma
Sulattofestivaali.
Red muistetaan Suomessa ehkä parhaiten yhteistyöstään kokkolalaisen Wentus
Blues Bandin kanssa. Tällä kertaa puuhaajana oli kuitenkin memphisiläinen artisti
Little Victor. Persoonallinen kaveri vetää Little Victor's Juke Joint -nimistä
kokoonpanoa. Suomen-keikkoja varten hän oli kehittänyt siitä lokalisoidun
version: yhtye käsitti Jo' Buddyn ja Down Home King III:n sekä basisti Jaska
Prepulan.
|
|
|
Louisiana Red ei Viikinsaaressa ja Karkkilan
Pohjanpirtillä käppäillessään kovinkaan
ketteräkuntoiselta vaikuttanut, mutta
tositoimiin ryhdyttyään elävä legenda vetäisi
todella mallikkaat keikat.
Taustabändi hoiti hommansa hienosti. Victor
(vasemmalla) vastasi kitarasta ja
huuliharpusta. Rumpu-bassoakseli svengasi
yksinkertaisen tehokkaasti, ja Jo' Buddy
maustoi touhua kitaralla tai marakasseilla
persoonalliseen tyyliinsä. Marakasseihin
tarttuminen oli viisas veto, sillä karkeassa
juke joint -meiningissä on harvoin tarvetta
kolmelle kitaralle.
Victor oli selkeästi bändin kapellimestari
touhutessaan kitaran ja muhkeaan,
kotikutoisen oloiseen telineeseen piilotetun
harppunsa kanssa. Hän päätti soitettavat
piisit ja ojenteli Redille aina laulujen väleissä
tarvittavat välineet – eri kitarat, slideputket
ja huuliharput.
|
Rämeistä menoa
"Ride on, Louisina Red, ride on", vanha mestari komensi itseään heti osuutensa
alkuun – kuten on tehnyt tunnuskappaleessaan lähes 50 vuoden ajan. Alun perin
vuonna 1962 levytetystä kappaleesta löytyy päivitetty versio Redin ja Victorin
bändin viimevuotiselta yhteislevyltä "Back To The Black Bayou".
Albumilta kuultiin keikoilla runsaasti muitakin piisejä. Esimerkiksi rämeinen
nimiraita "Black Bayou" rullasi livenä vielä paremmin kuin levyllä. Instrumentaali
"At the Zanzibar" antoi runsaasti tilaa Redin ärhäkälle slidelle. Myös gospel-
viritteinen "Alabama Train" kulki pehmeästi ja luotettavasti kuin takavuosien
lättähatut.
|
|
|
Alabaman omapoika viihtyi uusmaalaisessa järvimaisemassa.
|
Louisiana Red siis ratsastaa edelleen, mutta miehen yleiskunto on kaukana
ideaalisesta. Vaikka mies ei asu Saksaa kauempana, saattoivat Tampereen- ja
Karkkilan-keikat olla hänen viimeisensä maassamme. Hän tuntui soittavan
sananmukaisesti henkensä kaupalla.
|
|
|
"Hänethän piti suorastaan komentaa pois lavalta. Karkkilassa hän veti kenties
vielä rajumman setin kuin päivää aikaisemmin Tampereella. Takahuoneessa hän
haukkoi keikan jälkeen henkeään aika hurjaan tahtiin", Sulattofestivaalin
taiteellinen johtaja Ramppe Pitkänen kertoo.
"Redin keikka oli kuitenkin sokeeraava kokemus. Sen ansiosta festivaalimme oli
hienoin koskaan Karkkilassa pidetty. Tästä on paha panna ensi vuodeksi
paremmaksi, mutta suunnitelmia silti jo on."
Nimi mieleen: Jay's Frantics
Karkkilan Sulattofestivaalin lauantai-illassa Louisiana Rediä lämmitteli
suomalaisen rytmimusiikin revyy Hoodoo Revue. Se kattaa kolme bändiä: Jo'
Buddy & Down Home King III:n, Tomi Leino Bandin ja Jay's Franticsin.
Koska ensimmäisenä mainitulla duolla oli edessään vielä Redin säestyskeikka,
aloittivat he Pohjanpirtin hikisen kuuman illan melko lyhyellä setillä. Setti oli
jälleen kerran kaksikolta mainio näyttö kaikessa kompaktiudessaan. Ilmettä lisäsi
kitaristi-laulaja Jo' Buddyn mukaan show'hun ottamat, hauskat tepastelut ympäri
lavaa. Etenkin "Elevator Boogie" sai yleisöön eloa.
Tomi Leino Bandin kitaristina nähtiin tällä kertaa Jonni "Sidekick Johnny"
Seppälä, joka täytti ruutunsa todella asiallisesti. Bassossa kuultiin Kartsa
Karpoa ja rummuissa aina tyylikästä Juppo Paavolaa. Leino (laulu, huuliharppu,
kitara) liittyi soitantaan trion avattua yhtyeen osuuden. Yhtye tarjosi annoksen
siistiä Chicago- ja west coast -bluesia. Kansa kuunteli herkeämättä, ehkä
turhankin seesteisesti.
Illan ylivoimainen villitsijä oli kuitenkin vielä tulossa. Saksofonisti Juho
Hurskaisen johtama Jay's Frantics näytti ensi sävelistä lähtien, että nyt pesee ja
linkoaa. Rajusti potkivat sävelmät saivat Pohjanpirtin väen menojalan vihdoin
todelliseen liikkeeseen. Lavan edusta täyttyi villisti joraavista laatumusiikin
ystävistä.
Maanmainion puhaltajan lisäksi pianisti-laulaja Harri Saanio esitti tekijämiehen
elkeitä. Pianon miksaus epäonnistui lähes täydellisesti, mutta kaverin karsima ei
jäänyt välittymättä. Kun saksofoni- ja laulumikitkin toimivat ajoittain miten sattui,
kävi Hurskainen välillä kuumana kuin hellankoukku, mutta se vain toi
esiintymiseen lisää voimaa. Lisäksi kontrabasisti Lasse Sirkko hoiti osuutensa
upeasti.
Jay's Franticsin musaa voi nimittää jump bluesiksi, jazziksi, rock & rolliksi tai west
coast bluesiksi – ja on aina oikeassa. Loistava bändi, jolle sopii toivoa
menestystä keikka- ja levytysrintamilla.
|
|
|
Hoodoo Revuen päämiehet vasemmalta: Jo' Buddy, Leino, Hurskainen
|
Viihdyttävä ja laadukas Hoodoo Revue päättyi finaaliin, jossa Jay's Frantics
täydentyi edellisten esiintyjien päämiehillä Jo' Buddylla ja Tomi Leinolla.
Viikinsaaressa bluegrassia ja jamgrassia
Tampereen Viikinsaaressa järjestettävä Down Home Island -festivaali sai taas
nauttia hyvästä säästä. Kuuman kostea juurimusiikkitapahtuma keräsi yleisön
hieman viimevuotista vähemmän, mutta kyllä väkeä silti mukavasti piisasi.
High Tyme aloitti ohjelmatarjonnan bluegrassilla puoli kahdeksan aikoihin
ravintola Kaidesaaressa. Useampikin yleisön edustaja havaitsi lavan vasemman
reunan näyttävän kovin tutulta. Siellä nimittäin musisoivat Jussi Syrenin
Groundbreakersissakin vaikuttavat banjonsoittaja Tauri Oksala ja basisti Kari
Hella. Heidän lisäkseen bändiin kuuluvat Marko Vanhatalo dobroineen ja kitaristi
Jyrki Levä.
Pääasiallisina solisteina toimivat kaksi viimeksi mainittua, mutta toki koko nelikko
osallistui ryhmän todelliseksi vahvuudeksi osoittautuneisiin stemmalauluihin. High
Tyme on aikoinaan aloittanut a cappella -ryhmänä; yhä edelleen neliäänistä
laulua, vieläpä hyvin soivaa sellaista, kuullaan runsaasti pitkin keikkaa.
Muutamat gospel-välipalat toivat monipuolisuutta ohjelmistoon. Muuten mentiin
vahvasti countryn ja etenkin vanhahtavan countryrockin mieleen tuovissa
maisemissa. Rockin puolelta lainatuista piiseistä The Beatlesin ”I´ve Just Seen A
Face” oli varsin ilmeinen, mutta esimerkiksi Manfred Mannin ”Fox On the Run”
toimi hienosti. Näyttäähän sekin jonkinlainen standardi bluegrasspiireissä jo
olevan.
Seuraavana olivat tanssilavalla vuorossa festivaalin taiteellinen johtaja Jo' Buddy
ja virallinen suojelija Down Home King III. Näin ainakin juontajana toiminut Masi
Suutarla spiikkasi, joten uskottavahan se on!
Duo oli hurjalla tuulella ja intoutui rokkaamaan niin penteleesti. Keikalla kuultiin
luonnollisesti paljon viimeisimmän ”Everything´s Gonna Be Alright” -levyn
materiaalia. Mahtuipa sekaan jo seuraavan levynkin lauluja. Kaksikko onnistuu
kerta toisensa jälkeen luomaan niin vastustamattoman svengin, että
jäykempipolvisellakin patsastelijalla alkaa keho hakeutua liikkeeseen.
Tämän jälkeen ravintolan puolella todella tapahtui: esiintymisvuoroon tuli Cat Lee
& Co. Bändi ei kuumassa ilmanalassa hikeä säästellyt, vaan pisti rivakan
meiningin päälle saman tien.
|
|
|
Stefanos Hirvonen kokeili V-tyyliä Tampereella.
|
Juurimusiikkia laaja-alaisesti jamgrass-nimikkeen alle niputtava ryhmä soitti
viihdyttävän keikan. Viehkeän Miss Cat Leen laulu yhdistyneenä Stefanos
Hirvosen vikkeläliikkeiseen kitarointiin ja Honey Aaltosen notkealanteiseen
rumputyöskentelyyn on kerrassaan mainio yhdistelmä. Tukijalan koko touhulle luo
bändin viilipyttymäinen basisti Timo Tuppurainen.
Yllättävimmät piisivalinnat olivat uskomattoman funkisti näin riisutulla
kokoonpanolla kulkenut Tortilla Flatin ”Night Shift” ja Blues Affectionin ”Orfeus”.
Viikinsaaressa tarjoiltiin tänäkin vuonna miellyttävän monipuolisesti juurevaa
rytmimusiikkia. Hieman aikaisempaa pienemmän yleisömäärän ansiosta ravintola
Kaidesaarikaan ei ruuhkautunut, vaan siellä mahtui hengittämään.
MARKO AHO, Tampere
PASI TUOMINEN, Karkkila
Kuvagalleria Tampereelta
- - - - -
ILMOITUS
Tallink Siljalla kuumia kesätarjouksia - vain netissä!
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2010
.
|
|
