BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA
LEVYARVIO
13.11.2009
Skynyrd valtavirrassa
Missä on se Lynyrd Skynyrd, joka etelän
bluesista kuolematonta rokkia jalosti? Tuskin
uusimmalla levyllä "God & Guns", mutta
70-luvun puolivälin "virallisilla"
bootleg-julkaisuilla senkin edestä.

Legendaarisen Lynyrd Skynyrdin nykyinen
kokoonpano ei ansaitse edes tribuuttibändin
nimitystä. Sen verran vastenmielinen tekele
yhtyeen viimeisin tuotos "God & Guns" on.
Aitoa rokkia (bluesista nyt puhumattakaan) soittavat bändit ovat toki tänä
päivänä epätoivoisessa tilanteessa. Isot yleisöt ovat kiinnostuneita jostakin aivan
muusta; jos leipänsä haluaa ansaita pelkällä musiikilla, on tingittävä
periaatteistaan.

Lynyrd Skynyrd pyrkii uudella levyllään törkkimään lusikkaansa vähän jokaiseen
soppakulhoon, jotta muusikoiden masut saataisiin ravituiksi. Eikä tuloksetta:
ensimmäisten viiden Billboard-listaviikkonsa aikana "God & Guns" oli
parhaimmillaan rock-albumien yhdeksäs ja kaikkien albumien 18:s.

Tuskastuttava rääkyrokki (Three Doors Down, Creed jne.) on USA:ssa kovassa
huudossa. Siitä tahtovat nyt osingoille myös Lynnärit: "Still Unbroken" ja "Little
Thing Called You" peesaavat tätä trendiä.

Lienee tarpeetonta lisätä, että välillä flirttaillaan myös hevimetallin kanssa.

Vielä korkeammassa kurssissa Yhdysvalloissa on country-pop. Kyseessä ei siis ole
bluesin lähisukulainen, esimerkiksi
Johnny Cashin ja Willie Nelsonin mestaroima
taiteenlaji, vaan taskulaskimella radioasemien voimasoittoja varten sävelletty
lällätys. Skynyrd pyrkii vetoamaan pölyisiä teitä koluaviin avolava-automiehiin
esimerkiksi höyhenenkevyillä popeilla "Simple Life" ja "That Ain't My America".

Biisit "Floyd" ja nimikappale "God & Guns" antavat hiukan toivoa. Ne ovat
akustisina ja maanläheisinä käynnistyviä raitoja, jotka kuitenkin lopulta
harhautuvat levyllä niin keskeiseen, päämäärättömään rääkymiseen.
Välähdyksittäin kappaleet kuitenkin kuulostavat lähes aidolta Lynyrd Skynyrdiltä.

Plussaa on annettava myös siitä, että Lynyrd Skynyrd yrittää albumilla vedota
rauhanomaisen maailmanjärjestyksen puolesta. Melkoisen lipevillä tai ainakin
itsestään selvillä teksteillä yhtye missiotaan toteuttaa.

Lynyrd Skynyrdiin kuuluvat edelleen legendaarinen kitaristi
Gary Rossington ja
alkuperäisen laulusolistin velipoika
Johnny Van Zant, mutta silti: vältä tätä levyä.

Huippukuntoista Skynyrdiä 70-luvulta

Yhdysvaltain eteläisistä osavaltioista nousi ansiokkaita bändejä 60- ja 70-luvuilla.
Georgialainen
The Allman Brothers Band kunnioitti vahvasti blues-juuria ja jalosti
jäljittelemätöntä musiikkia rock-, jazz- ja lattarivaikuttein. Saman osavaltion
Atlanta Rhythm Section lähti liikkeelle samantyyppisin pelimerkein. He puolestaan
lisäsivät kokonaisuuteen aimo annoksen instrumentalismia ja tyylikkyyttä.

Naapuriosavaltio Alabaman suurista pojista, Lynyrd Skynyrdistä, taas kasvoi
kaiken äijärokin benchmark. He levyttivät vähän varsinaisia blues-biisejä, mutta
etelän 12-tahtijärjestelmä oli aina tukevasti takataskussa. Uudella inkarnaatiolla
on ollut hetkensä. Moni silti katsoi bändin varsinaisen uran loppuneen
lento-onnettomuuteen vuonna 1977. Bändin ydinmies
Ronnie Van Zant sekä
Steve Gaines ja Cassie Gaines saivat surmansa.

Geffen julkaisi Authorized Bootleg -sarjassaan kaksi Lynyrd Skynyrdin kulta-ajan
konserttia aiemmin tänä vuonna. Ulos tulivat keikkataltioinnit Cardiffin Capitol
Theatresta (1975) ja San Franciscon Winterlandista (1976).

Sarjassa on julkaistu myös
Muddy Watersin loistava San Franciscon -keikka
vuodelta 1966.

Lynyrd Skynyrdin vahvin osaaminen on kuultavissa "bootlegeiltä" kaikessa
koruttomuudessaan. Omat originaalibiisit ovat kuolemattomia, ja niiden aitoutta
korostaa melko tohtoroimaton soundi; Ronnie Van Zant esimerkiksi oli kaikkea
muuta kuin virheetön laulaja.

Blues-osastoa edustavat parhaiten
J.J. Calelta lainatut "Call Me the Breeze" ja "I
Got the Same Old Blues" sekä omista kappaleista "Double Trouble".

Skynyrdin väkevin live-taltiointi on ja pysyy "One More from the Road" (1976),
mutta Authorized Bootleg -kiekot ovat silti yhtyeen alkuperäiskokoonpanon
ystäville varmasti mieleen.

PASI TUOMINEN


Lynyrd Skynyrd: God & Guns. Roadrunner Records, 2009

Gary Rossington (kitara), Johnny Van Zant (laulu), Rickey Medlocke (kitara), Mark
"Sparky" Matejka (kitara), Michael Cartellone (rummut), Robert Kearns (basso),
Peter Keys (koskettimet), Dale Krantz Rossington (taustalaulu), Carol Chase
(taustalaulu)

Lynyrd Skynyrd: Authorized Bootleg - Live Cardiff Capitol Theatre 1975.
Geffen, 2009
Lynyrd Skynyrd: Authorized Bootleg - Live at Winterland, San Francisco 1976.
Geffen, 2009


Linkit: Lynyrd Skynyrd kotisivu ja MySpace
.

Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit
Kuunteluhuone
 |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
.

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2009
.
Etusivulle
Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit  |  Kuunteluhuone  |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English