Blues-Finland.com - Marjo Leinonen Huff 'n' Puff

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

LEVYARVIO

11.1.2013
Marjo Leinonen puhkuu ja
puhaltaa
Raisun vauhdikasta menoa takaa Marjo
Leinonen Huff 'n' Puff bändin nimeä
tottelevalla albumilla. Marjo on kiekon
supertähti, mutta saavat muutkin soittajat
ansaitut hetkensä valokeilassa.

Levy-yhtiö Playground Music kutsuu Marjo
Leinonen Huff 'n' Puff -orkesterin musiikkia
”groove’n’rolliksi”. Määritelmä, vaikka onkin

hatusta vedetty, istuu hyvin. Bändin nimeä kantavalla levyllä saadaan kuultavaksi
menevää ja väkevää tavaraa.

Loistava, mahtavan persoonallinen laulaja Marjo Leinonen on vaikuttanut Suomen
rytmimusiikin maisemassa noin neljännesvuosisadan ajan. Kovimman säväyksen
hän teki Balls-yhtyeen keulahahmona. Balls purkitti muutaman albumin – osa
niistä oli varsin suosittuja – mutta varsinaisia Leinos-levyjä on olemassa vähän.
Muun muassa siksi Huff 'n' Puff -kiekko on todella tervetullut.

Marjo on osoittanut lahjakkuutensa myös valkokankaalla (Mika Kaurismäen
”Zombie ja kummitusjuna”) ja musiikkiteatterissa (muun muassa Janis Joplinin
roolissa). Levy- ja keikkalaulajana hän on kuitenkin perimmäisten kysymysten
äärellä.

Perimmäiset kysymykset saavat mojovia vastauksia Huff 'n' Puffin levyllä. Bändi sai
nimensä Kari Peitsamon sanoittamasta kappaleesta. Peitsamo puolestaan on
ammentanut termin itseltään Isolta pahalta sudelta, Grimmin veljesten
satuhahmolta, jolla oli tapanaan ”puhkua ja puhaltaa”. Tai ainakin uhkailla
moisella toiminnalla.

Vallitsevan soul- ja rytmibluesmeiningin kyljessä Huff 'n' Puff -nimibiisi on hieman
rujompaa rynkytystä, vaikka ei ehkä ihan kokonaisuuden parhaita olekaan.
Todella ison vaikutuksen tekee sen sijaan ”Bless My Shoes”. Poljento on sitä
luokkaa, että vaikka John Lee Hooker, itse boogien pääperkele, olisi ylpeä.
Terävä, puhaltimin kuorrutettu boogie-jyräys nostaa karvat pystyyn, ja lauluineen
sisään tullessaan Leinonen kohottaa vedet silmiin pelkästä huimauksesta. Pillit
ovat tällä levyllä melkein kaikkialla; voi toisaalta kuvitella, että niiden pois
jättäminen ”Bless My Shoes” -biisiltä olisi vain tehnyt raidasta tehokkaamman.

Leinonen on levyn supertähti. Onkin ironista, että yksi onnistuneimmista
kappaleista on instrumentaali. ”I Borrowed Your Car” on hauskoilla välikkeillä
maustettu 12 tahdin blues, rytmissä on riemukasta surf-tunnelmaa. Bändin pojat
– varsinkin saksofonisti Panu Syrjänen ja trumpetisti Antero Priha – saavat
ansaitut tähtihetkensä.

Balls musisoi Puistobluesin katulavalla kesällä 2009. Kuva: Kake Kiirikki

Reipas rytmiblues on isossa osassa. Rullaavimmillaan sitä edustaa avauskipale
”Drunken Junco”. ”Young Man” heittää peliin muutamat luovat sointukulut. ”Thy
Mighty Will” on suoraviivaisempi vauhtirokki. ”Loudmouth”-biisin perusmaisemasta
tulee The Doorsin ”Light My Fire” mieleen; teos kuitenkin kasvaa iisistä alustaan
ja alkaa elää omaa elämäänsä. Aidosta bluesista muistuttaa ”Palace of the King”,
versio Freddie Kingin klassikosta – alkuperäiset tekijät Leon Russell, Don Nix ja
Donald ”Duck” Dunn.

Marjo Leinosen laulajantyö on sitä sorttia, jota ei parane liikaa selitellä. Se pitää
kokea omakohtaisesti levyillä ja keikoilla. Hänen eläytymisensä tulee ihanasti esiin
välikiljahduksissa, -huudahduksissa ja vaikka koko levyn päättävässä korkeassa
äänessä. Sanoja ei ole aina helppo seurata, onhan Marjolla aivan omanlaisensa
tapa käsitellä englannin kieltä; vähän kuin Remulla tai Dave Lindholmilla.

Julius Heikkilä suoriutuu upeasti kitaristina. Sooloihin riittää ideaa, ja erityisesti
riffi- ja rytmipuolen kuviot ovat makeita. Muun muassa Ballsin kokoonpanosta
tuttu Sande Vettenranta on jälleen pistämätön kannujensa takana. Muun muassa
Erja Lyytisen ja Mike Westhuesin bändin veteraani Masa Vallius sen kun lisää
soiton tanakkuutta basson varressa.

Tyylivalikoimaa saisi levyllä olla enemmän. Vahvan puolueellisesti voi sanoa, että
yksi ”rehellinen” blues olisi mahtunut mukaan yhden soul-vedon tilalle. Lisäksi
puhaltimia, vaikka ne mainioilta kuulostavatkin, olisi sopinut käyttää
säästeliäämmin.

Kaikki kymmenen kappaletta (valtaosa bändin omaa matskua) kestävät silti
päivänvalon. Hittiainesta ei ole; asia voisi kääntyä toisinpäin, jos sanoitukset
olisivat suomeksi. Loppujen lopuksi yksi asia on varma: Marjo Leinonen Huff 'n'
Puff saa työskentelyllään keikka- ja festariyleisöt suunniltaan. Kannattaa käydä
katsomassa.

PASI TUOMINEN

Marjo Leinonen Huff 'n' Puff. Playground Music, 2012

Marjo Leinonen (laulu), Julius Heikkilä (kitara), Matti Vallius (basso), Sami
Vettenranta (rummut), Panu Syrjänen (saksofoni), Antero Priha (trumpetti), Mari
Hatakka (taustalaulu), Tiina Isohanni (taustalaulu)

Linkki: Marjo Leinonen Huff 'n' Puff @ Playground.fi
.

.

Jaa juttu profiilissasi: |