BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

MICHAEL BURKS 1957 - 2012

Michael Burks aloitti kitaransoiton jo varhaisessa iässä. Hänen isoisänsä Joe
Burks
soitti akustista Delta-bluesia kotikaupungissaan, Arkansas'n osavaltion
Camdenissa. Monilahjakas Joe toimi tienvarsikuppiloissa soittamisen lisäksi
parturina, puuseppänä ja lentokonemekaanikkona.

Michaelin isä
Frederick soitti bassoa. Vuosikaudet Frederick Burks työskenteli
Milwaukeen terästehtaissa ja vietti illat esiintyen kaupungin savuisissa ja
hämärissä bluesklubeissa, säestäen usein huuliharppulegenda
Sonny Boy
Williamson II
:ta – kuten myös muita kiertäviä blues-staroja ja paikallisia
suuruuksia.

Michael Burks (s. 1957, Milwaukee) piti ensimmäisen kerran kitaraa sylissään
kahden vanhana, ja saman tien Frederick alkoi opettaa pojalleen soittamista.
Nuori Burks, varustuksenaan lasten kitara, alkoi kiihkeästi tutkia isänsä
bassojuoksutuksia. Pian hän oppi skaalat ja sävelmät. Viiden vanhana Michael
opetteli ahkerasti isänsä singlekokoelmasta tehokkaan opetussuunnitelman
avulla. "Annan sinulle dollarin, jos opit tämän sävellyksen kunnes palaan töistä",
Frederik saattoi heittää nuorelle ihmelapselleen.

Totisesti: Michael opetteli sävellyksen läpikotaisin ennen kuin hänen isänsä käveli
takaisin ovesta sisään. Kun Michael alkoi kerätä dollarin seteleistä korkeaa pinoa,
huomasi vanhempi Burks, että hänen opetusmetodinsa tekivät melkoista lovea
lompakkoon. Lopulta Frederick sanoi pojalleen: "Tässä taas yksi single. Jos opit
tämän, saat selkääsi." Mutta Michael jatkoi harjoittelua ja kuuden ikäisenä hän
soitti ensimmäisen keikkansa matkalla vanhempien kotikaupunkiin Arkansasiin.
Untuvainen kitaristin alku astui lavalle serkkunsa yhtyeen kanssa ja hätkähdytti
pahaa aavistamattoman yleisön.

Paluu etelään

Aivan 1970-luvun alussa laiteturma vaurioitti Frederickin kättä. Hänen
musiikillinen uransa koki ankaran vastaiskun – Frederick muuttikin perheineen
takaisin eteläiseen kotiin. Siellä Michael sisaruksineen auttoi isäänsä
rakentamaan Bradley Ferry Country Clubin – 300-paikkaisen tienvarsikuppilan.
Tuohon aikaan Michael johti omaa yhtyettä. Hän myös säesti useita blues- ja R&B-
suuruuksia, jotka kulkivat kaupungin läpi.
Johnny Taylor ja O.V. Wright olivat
kaksi tähdistä, jotka tarvitsivat Michaelin palveluita. Bradley Ferryn liiketoiminta
kukoisti vuosia. Samalla Michael johti klubin yhtyettä aina torstaista lauantaihin.
Lavan läheisyydessä olevat pöydät oli varattava kahta viikkoa aikaisemmin.

Kun Bradley Ferry suljettiin 1980-luvun puolessa välissä, piti Michaelin etsiä
päivätöitä. Yli vuosikymmenen ajan hän työskenteli koneteknikkona Lockheed-
Martin -yhtiössä – yhtenä tehtävänään eteenpäin pyrkivässä
teknologiakehityksessä hän rakensi ohjusten osia.

Michaelin halu esiintyä pysyi vahvana. Vuonna 1994 hän perusti uuden yhtyeen
ja alkoi soittaa klubeilla ja alueellisilla festivaaleilla. Vaikka Michael ei ollut
levyttänyt, energiset esiintymiset alkoivat tuottaa hänelle festivaalitarjouksia
Floridasta Kaliforniaan. Onneksi Michaelin pomo oli blues-diggari. Hän tunnisti
Michaelin kyvyt ja rohkaisi miestä. Pomo jousti Burksin pitkien
viikonloppukiertueiden suhteen. Kaiken tämän lisäksi muutamassa sopivassa
tilanteessa Lockheed jopa viihdytti asiakkaitaan lennättämällä heidät katsomaan
Michelin festivaalikeikkoja.

Michael julkaisi itse tuottamansa debyyttilevyn "From The Inside Out" vuonna
1997. Albumi julisti selkeästi Michaelin aikeen vallata blues-maailma myrskyn
lailla. Hänen kiihkeät, kieliä venyttävät soolonsa yhdistettynä tulisiin
äänensävyihin ja savuavaan laulantaan eivät jättäneet epäilystä, etteikö Michael
Burks oli tunteella ladattu bluesin voimanpesä. Kriitikot ja fanit rakastivat
kuulemaansa. Blues Access julisti debyyttilevytyksestä: "Vaikuttavin indie-albumi
vähään aikaan" ja Living Blues rankkasi sen yhdeksi vuoden parhaista
debyyttilevytyksistä. Vuonna 2000 Burks vastaanotti ehdokkuuden Blues Music
Award -palkinnosta parhaana uutena artistina, vaikka hän oli jo raskaansarjan
ammattilainen.  

Ura lentoon 2000-luvulla

Burks lähti edistämään musiikillista karriääriänsä taas kokopäivätoimisesti.
Positiivisia arvosteluja tukku povessaan Michael alkoi soittaa festivaaleilla
enemmän kuin koskaan. Hän esiintyi Chicago Blues Festival-, Telluride Blues
Festival-, Mississippi Valley Blues Fest- ja Kalamazoo Blues Fest -tapahtumissa ja
oli pääesiintyjänä muun muassa Mississippi Muddy Waters Blues Fest-, Arkansas
River Blues Fest- ja Blind Willie Blues Fest -festivaaleilla.

Vuonna 2001 Michael Burks allekirjoitti sopimuksen Alligator-levymerkin kanssa ja
julkaisi "Make It Rain" -albumin. Se sai ansaittua arvostusta osakseen. Albumin
tuottivat Memphisissä
Bruce Iglauer ja Jim Gaines (Santana, Stevie Ray
Vaughan). Alligator-debyytin jälkeen oli välittömästi vuorossa levynjulkaisukiertue
Eurooppaa (muun muassa Järvenpään Puistoblues) ja Australiaa myöten.

Seuraava levytys oli vuonna 2003 julkaistu "I Smell Smoke", joka toi Michaelille
kolme Blues Music Award -palkintoehdokkuutta, muun muassa nyky-bluesin
albumisarjassa ja vuoden blues-kappaleen sarjassa. Michael Burksin kolmas
Alligator-julkaisu oli artistin lempinimeä kantanut "Iron Man" (2008).

”Iron Man” -albumi toi melko vähän uutta Burksin katalogiin. Hieman hiljaisemmat
vuodet seurasivat. Michael kuitenkin palasi levytysstudioon ja sai purkkiin
levyllisen uutta materiaalia. Kalenterin käännyttyä vuoteen 2012 Burks ei ollut
keikoilla enää oma itsensä. Blues-Finland.com ihmetteli hänen säyseää
esiintymistään
tammikuussa.

Toukokuun kuudentena päivänä Alligator-pomo Bruce Iglauer välitti surullisen
tiedon Burksin menehtymisestä. Michael oli lyyhistynyt lopullisesti Atlantan
lentokentällä paluuta kiertueelta tehdessään.

Artistin viimeinen levy ”
Show of Strength” julkaistiin postuumisti elokuussa 2012.

Michael ”Iron Man” Burksia verrattiin
Albert Kingiin ja Luther Allisoniin
väsymiseen asti. Se käänsi liian usein katseen pois miehestä itsestään; Burks oli
persoonallinen ja taitava muusikko, joka vieläpä teki suurimman osan
materiaalistaan itse. Michael Burks oli modernin, sähköisen bluesin vaikuttavimpia
hahmoja.

Koonneet Auvo Laaksonen ja Pasi Tuominen. Julkaistu alun perin 19.6.2008,
päivitettynä 20.9.2012.


Linkki: Michael Burks Alligatorin verkkosivuilla
.
.

Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit
Kuunteluhuone
 |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
.

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2012
.
Etusivulle
Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit  |  Kuunteluhuone  |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English