LEVYARVIO
|
9.11.2011
Väkevää boolia New Yorkista
Michael Powersin "Revolutionary Boogie"
jatkaa artistin vahvojen pitkäsoittojen sarjaa.
"Murch" esittäytyy monessa roolissa,
tunnelmanluojasta aina
instrumentaalihulluttelijaksi.
New Yorkin mies Michael Powers ei ole niitä
tyyppejä, jotka suoltavat albumeja
itsetarkoituksellisesti ja liukuhihnalta. Powersilta
saadaan uutuus vain silloin, kun hänellä on
jotakin sanottavaa. Mainiot levyt "Onyx Root"
(2004) ja "Prodigal Son" (2006) ovatkin saaneet
arvoistaan seuraa viimeisimmästä kiekosta. Se
tottelee nimeä "Revolutionary Boogie".
.
|
|
CD ei ehkä ole ihan nimensä mukaisesti vallankumouksellinen. Hyvää kuultavaa on
silti paljon tarjolla. Turhankin paljon, sillä sanoma olisi tullut välitetyksi
vähemmälläkin kuin 13 biisillä ja yli tunnin kokonaisuudella.
Termi "sielukas" kuuluu niihin, joita käytetään, kun artistista ei oikein keksitä
muuta sanottavaa. Tärkeän adjektiivin ryöstöviljelystä huolimatta on korostettava,
että se sopii "Murch" Powersiin täydellisesti. Hänellä on kyky ilmaista itseään
vetoavasti ja toden tuntuisesti. Muutamat hänen aikaisempien levyjensä
kappaleista ovatkin koskettavia kaikessa omaelämäkerrallisuudessaan ja ilmaisun
väkevyydessään.
"Revolutionary Boogie" -levyn kappale "Lookin' for the Truth" jatkaa linjaa. Se
saattaa pelottaa monet amerikkalaisuudellaan. Se on vähän kuin Powersin vastine
Brucen hymnille "Born it the USA" – hieman samaa raivoa on kappaleen
julkisivussakin. "Pomon" kappalehan on rockin historian väärinymmärretyimpiä;
kyse on kaikesta muusta kuin omenapiirakalta lemuavan amerikkalaisen unelman
ylistyksestä. Päinvastoin podetaan tuskaa isänmaan tilasta, ja Powersin uuden
biisin tapauksessa erityisesti maan nuorten vaikeudesta löytää elämälleen oikea
suunta.
Melankolisesti, soulaavan rullaavasti etenevä "Power of Midnight Lightnin'" on
myös levyn parhaimmistoa. Ukkosefektit ja John Coliannin kosketinsoittimet
takaavat tyylikkään tunnelman. Kertoja pohtii mielitiettyään ja rakkauden voimaa
salamoiden säihkeessä. Tehoaa.
Albumin kolmas kärkibiisi, nimikappale "Revolutionary Boogie", on ihan eri maata.
Kitaran ja erityisesti urkujen teemaa toistetaan ja varioidaan ratkiriemukkaasti.
Neil Burtonin puolisotilaalliset rummut marssittavat kipaletta jämerästi eteenpäin.
Mukaansa kuin väkisin repivä sävelmä sopisi täydellisesti vaikka jäähalliin
pelikatko- ja taukomusiikiksi!
Havaijilta Bleecker Streetille
Jossain vaiheessa Michael Powers on päätynyt havaijilaiselle Mauin saarelle. Hän
purkitti siellä musiikkia Mana'o Trion kanssa, ja kolme kappaleista on päätynyt
levylle. Kaikki ovat sovituksia vanhoista blues-klassikoista. Willie Dixonin
standardiin "I Ain't Superstitious" on saatu tuoretta henkeä. Muddy Watersin
"Honeybee" ja varsinkin Elmore Jamesin puhki soitettu "Shake Your Moneymaker"
eivät sen sijaan tuo mitään lisäarvoa kokonaisuuteen.
Suoraa rock & rollia on enemmän kuin muilla Michael Powersin levyillä. Siitä parhaat
esimerkit ovat Angel Rosen kiukkuisen laulusuorituksen ryydittämä "It's About That
Time" sekä Murchin kotikonnuille New Yorkin Greenwich Villageen haikaileva
"Bleecker Street Strut".
"I Miss Your Kissin'" on outo tapaus. Levyn avauskappale pohjaa kaikin puolin Otis
Rushin kuolemattomaan biisiin "All Your Love (I Miss Loving)". Henry Butler
vetäisee hienot sormio-osuudet, mutta kun tekijäksi on ilmoitettu vain Michael
Powers, mikään ei muuta tosiasiaa: kyseessä on plagiaatti.
Jimi Hendrixin "Spanish Castle Magic" sujuu komeasti. Sen tekijäksi Powers ei
sentään ilmoittaudu.
Kaikkiaan Powers tekee Frequency-yhtyeineen vakuuttavaa jälkeä. Urbaani rock,
blues ja soul takaavat vahvan kokonaisuuden. Murchia on siunattu persoonallisella
lauluäänellä, ja hän osaa käyttää sitä monivivahteisesti. Moni muu samanlaisen
äänen lahjaksi saanut karjuisi kaikki biisit läpi. Kitaristinakin tyylissä löytyy.
Uusi levy on kaukana massatuotantoisesta. Michael Powers tekeekin jokaiselle
artistille elintärkeän julkisuustyön ennen kaikkea konsertoimalla. Hän esiintyy
ahkeralla 2 - 3 keikan viikkotahdilla lähinnä Greenwich Villagessa. Ohjelmistossa on
ehtaa bluesia ja Hendrix-tyylistä classic rockia. Mutta miltä mahtaa maistua erään
hänen kantapaikkansa Michael Powers -booli...
PASI TUOMINEN
Michael Powers: Revolutionary Boogie. Zoho Music, 2011
Michael Powers (laulu, kitara)
The Frequency: Barry Harrison (rummut), Billy Cristiani (basso), Topsy M. Durham
(tamburiini, marakassit, lehmänkello)
The Mana'o Trio: Don Lopez (basso), Miguel Sobel (lyömäsoittimet), Paul Marchetti
(rummut)
Vierailijat: Angel Rose (laulu), John Colianni (koskettimet), Henry Butler
(koskettimet), Eric R. Durham (kitara, syntetisaattori, efektit), Charlie Torres
(basso, conga-rummut), Neil Burton (rummut)
Tuottajat: Eric R. Durham, Don Lopez
Linkit: Michael Powers, Zoho Music
.
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2011
.
|
|
