Blues-Finland.com - Micke Björklöf & Blue Strip - Keikkatunnelmat

23.2.2015

Nuolikoski, Roiko-Jokela, Leppänen, Vuorela, Björklöf

Uusia yllätyksiä odotellessa
Micke Björklöf & Blue Strip antoi tuntumaa tulevasta levystään "Ain't Bad
Yet" Ghetto Blues –sarjan keikalla. Uusi levy jatkaa New Orleans -kiekon
"erilaisella" linjalla, mutta uusilla mausteilla.

Ghetto Blues -iltojen menestys jatkuu Helsingin Juttutuvassa. Ystävänpäivän
iltana suuri joukko yleisöä oli kokoontunut kuuntelemaan elävää musiikkia.
Lavalle nousivat tällä kertaa hyväntuulisten herrasmiesten yhtye Micke Björklöf
& Blue Strip.

Tämä yhtye on ennen muuta oma itsensä. Bändin jäsenten persoonat kuvastuvat
heidän lavaesiintymisessään. Seppo Nuolikosken muhkea, konstailematon basso
ja Teemu Vuorelan toiset huomioiva rumputyöskentely luovat pohjan, jolla Ville
”Lefty” Leppäsen yllätyksellinen ja tulinen kitarointi elää ja hengittää. Oma
lukunsa on veijarimainen Timo Roiko-Jokela temppulaatikoineen, josta hän
taikoo esiin aina uusia yllätyksiä. Lankoja pitää käsissään bändin sielu Micke
Björklöf, luotettava laulaja-kitaristi ja fiilistelevä huuliharpisti.

Enimmäkseen pojat esittivät levyttämäänsä materiaalia. Jos kuultiin vanhempaa,
niin sitten aivan uuttakin musiikkia. Aloituskappaleena toimi ”Lowland Girl”
bongorytmeillä höystettynä. Ville irrotti kitarastaan raa'an soundin, ja Micken
huuliharppu soi villisti. Tulevalta levyltä "Ain't Bad Yet" poimittu, svengaava
“Blame It on the Bright Lights” tarjosi louisianalaista bayou-soundia ja
stemmalaulua.

Ansaitut suosionosoitukset sai ”After the Flood”, jossa Ville soitti mahtavan
soolon. Sitä seurasi ”Ray Needs a Mojo Hand”, jossa Timo ahkeroi
lyömäsoittimien parissa. Klassinen ”Caldonia” sai mausteikseen
matalasointisemman kitaran ja sähköpianon. Uusi kappale ”Hold Your Fire” on
perinteinen blues. Sillä Micken huuliharppu esitti pääosaa.

Albumilta ”Whole 'Nutha Thang” kuultiin vinkeä ”Jungle Cat”. Ville käytti
kitaraansa raapimispuuna ja taisi siinä sivussa raapia vähän itseäänkin, mutta
pahemmilta onnettomuuksilta vältyttiin. Esitys oli nautittava. Vanha tuttu ”Honey
Hush” vietiin läpi tyylikkäästi. Ensimmäisen setin lopuksi kuultiin Son Housea
kunnioittava ”Ramblified”.

Keikan jälkipuoliskolla kuultiin edustava kokoelma kappaleita, joista suuri osa oli
bändin tulevalta levyltä. Villen slidekitaraa kuultiin kappaleella ”The Only Way to
Go” ja vauhdikkaalla palalla ”The Last Train to Memphis”. Keinuvarytminen
”Trouble Maker” sai yleisön jo tanssimaankin. Sanomaltaan vakava, synkän
rokahtava ”Rain in Jerusalem” edusti tavanomaisesta poikkeavaa linjaa.

Taianomainen tarina salaperäisestä voodoomiehestä, “Jack the Black Hat”, henki
New Orleansin tunnelmaa. Raskassointinen ”Man in Chains” sai lisäpontta Micken
surumielisestä huuliharppusoolosta. ”Rat Chase” ja ”On Vacation” olivat taas
keikan vauhdikkaammasta päästä.
.

Yllättävänä vetona kuultiin vanha Delbert McClinton -hitti “Giving It Up for Your
Love”. Se innosti yleisön raikuviin suosionosoituksiin. Ville ihastutti raisulla
versiolla Sam & Dave -kappaleesta ”I Take What I Want”, jossa wah wah -kitara
vonkui parhaaseen malliin. Lopuksi kuultiin ”Stone Inside” ja voimallinen ”House
for the Blues”. Yleisö vaati lisää, mutta soittoaika oli ikävä kyllä lopussa.

Koko bändi oli hyvässä soittovireessä. Etenkin Villen panos oli Ghetto Blues -
keikalla huomattava.

"Pyrkimys etsiä uusia musiikillisia uomia perinteisten ohella"

Micke Björklöf & Blue Stripin "Ain't Bad Yet" -levyn uunituoreet masterit on juuri
saatu käteen. Levy julkaistaan 27. maaliskuuta. Micke ja kumppanit nähdään
tämänvuotisilla kotimaan kesäfestareilla muun muassa Kaavi Bluesissa ja
Ilomantsin Blueberry Hill Festivalilla.

Blues-Finland.com: Osallistutte maaliskuussa Brysselissä järjestettävään
European Blues Challenge -kilpailuun. Millä asenteella lähdette valloittamaan
Eurooppaa?

Micke: Otamme rennosti ja pyrimme jättämään mahdollisimman hyvän
käyntikortin sinä lyhyenä aikana, joka kullekin esiintyjälle on varattu. Olemme
liikkeellä samalla kaavalla, jolla yleensäkin, ja yritämme tuoda esiin
erikoispiirteitämme parhaalla mahdollisella tavalla.

Uranne tuntuu olevan jatkuvassa nousussa.

Micke: Vaikuttaa siltä, että muutaman viime vuoden aikana nousua on ollut.
Kaari on rakentunut Micke & Lefty feat. Chef -trion ajoista lähtien vuonna 2010,
jolloin tehtiin akustinen levy. Silloisen International Blues Challengen yhteydessä
Memphisissä solmittiin suhteita agentteihin. Edellisen levyn perusteella
maailmalla on myös syntynyt kiinnostusta. Yksi asia johtaa toiseen. Haastatteluja
ja radiojuttuja tulee myös hiljakseen.

Asutte kaikki eri kaupungeissa. Kuinka bändityöskentely toimii?

Micke: Riippuu tilanteesta. Jos on tiedossa kiertue tai levytys, niin silloin
keräännytään suunnittelemaan ohjelmaa. Yhteissoitto hioutuu normikeikkojen
myötä.

"Whole 'Nutha Thang" levytettiin Lontoossa, ”After the Flood” New
Orleansissa Piety Street -studiolla ja uusin levy ”Ain't Bad Yet” Walesissa
Rockfield-studiolla. Miksi levytätte juuri ulkomailla?

Micke: Ulkomailla levyttäminen ei ole mikään itseisarvo, mutta matkalla pääsee
eroon tutuista nurkista ja arkisista asioista. Ulkomailla levytettäessä pääsee
keskittymään musiikkiin ihan eri tavalla. Samalla hyödynnetään olemassa olevia
yhteistyökuvioita. New Orleansista haettiin nimenomaan vaikutteita ja paikallista
fiilistä.

Oliko USA:ssa ja Britanniassa levyttämisessä mitään eroa?

Micke: Levynteko oli leppoisaa hommaa molemmissa maissa. Fiilikset olivat ihan
erilaiset, mutta hyvät kummassakin paikassa. Tuottajilla (Piety Streetin Mark
Bingham ja Rockfieldin John Porter) oli rento ja ammattimainen ote.

”After the Flood” on herättänyt paljon positiivista huomiota. Onko uusi levy
samoilla linjoilla?

Micke: Tiettyyn pisteeseen asti kyllä, mutta yllätyksiäkin on tiedossa. Jo viime
levy oli 'erilainen', ja nyt jatketaan samaa linjaa, mutta uusilla mausteilla.

Teemu: Tuottaja ja tila vaikuttavat suuresti siihen, miltä levy lopulta kuulostaa, ja
soundi tässä uudessa levyssä on aivan omanlaisensa.

Ville: Pyrkimys on etsiä uusia musiikillisia uomia perinteisten ohella. Siinä piilee
meidän musiikkimme ajankohtaisuus. Levyarvioita tipahtelee joka puolelta
maailmaa edelleenkin. Kaari on pitempi bluesissa kuin muussa pop-musiikissa, se
on positiivinen asia.

Paikallinen räppärinalku yllätti Lefty Leppäsen New Orleanissa syksyllä 2012.

Keikkaohjelmistonne on suurimmaksi osaksi omaa materiaalia. Miten laulut
tässä bändissä syntyvät?

Ville: Laulujen kirjoittaminen on nykyisin yhteistyötä. Joku esittelee kappaleen
raakaversion, ja sen jälkeen kokeillaan eri vaihtoehtoja. Koko bändin näkemys
kuuluu lopullisessa versiossa. Jotkut laulut syntyvät helpommin, jotkut antavat
odottaa itseään kauankin. Esimerkiksi Sepon eräs kymmenen vuotta sitten tehty
kappale löysi tiensä levylle vasta nyt. Kaikki laulut löytävät paikkansa, kun aika
on oikea. Kaikki levymateriaali on tätä nykyä omasta kynästä lähtöisin.

Montako keikkaa teette vuodessa?

Micke: Muutamasta kymmenestä 170:een, joka taisi olla parhaimman vuoden
saldo. Joinakin vuosina kiertue-elämä on ollut niin vilkasta, että vain pari päivää
viikosta ehdittiin olla kotona. Viime vuosina on tosin ollut ongelmana, ettei viiden
miehen yhtyeelle löydy tarpeeksi isoja esiintymispaikkoja. Lisäksi keikkapaikat
ovat vähentyneet laman myötä. Kiertueet rakentuvat myös luonnollisesti levyjen
mukaan. Kun on tehty jotain uutta, sitä halutaan myös esittää yleisölle.

Onko teillä muita ammatteja tai kiinnostuksen kohteita kuin musiikki?

Micke: Meillä on muitakin projekteja kuin Blue Strip, mutta kaikki tekeminen liittyy
jollakin lailla musiikkiin. Kaikki tekevät keikkoja ja soittavat eri bändeissä. Kaikki
meistä tekevät myös opetustyötä. Timo on ainoa, joka on päätoiminen
ammattikorkeakoulun musiikinopettaja. Teemulla on projekteja Seinäjoen
kaupunginteatterissa. Perheen perustaminen on myös vienyt oman aikansa.
Micke & Lefty feat. Chefin aktiivinen kausi sattui myös tämän bändin kanssa
rinnakkain. Nyt bändillä on alkanut ”uusi tuleminen”. Töitä on tehty kovasti
viidentoista vuoden ajan, ja nyt työnteko alkaa kantaa hedelmää.

Mikä tai kuka on saanut teidät aikanaan hakeutumaan bluesin pariin? Mitkä
olivat ensimmäiset blues-vaikutteet?

Micke: Olen teini-ikäisestä saakka aina tiedostamatta tykännyt tietyistä
bluesahtavista biiseistä rock- tai hevilevyillä ja veivannut niitä loputtomasti. Vasta
myöhemmin tajusin, mistä oli kysymys. Hurriganes oli myös suosikkini, ja
bluespohjaistahan sekin on. Juurimusiikki on nyt vain aina kolahtanut.

Ville: Yhtä tai kahta suosikkia en pysty nimeämään. Itse olen siinä 80- ja 90-
lukujen taitteessa löytänyt vanhat blues-muusikot ja bluesin juuret. Blues on
minulle ajatonta musiikkia.

Teemu: Olin alakoulussa hillitön Elvis-fani, mutta alkuaikojen Elvishän on selvää
roots-kamaa!

Timo: Juurilta löytyy Hurriganes, 5-vuotiaana, ja äidin kattilankannet, mistä äiti ei
ollut kovin tyytyväinen. Ammatinvalinta on ollut ilmeisen selvä pienestä pitäen!

ANNAMARI LAUSALA

Micke Björklöf & Blue Strip. Helsinki, Juttutupa, Ghetto Blues –klubi
14.2.2015

Micke Björklöf (laulu, huuliharppu, kitara), Ville ”Lefty” Leppänen (kitarat, laulu),
Seppo Nuolikoski (basso, laulu), Teemu Vuorela (rummut), Timo Roiko-Jokela
(lyömäsoittimet, MalletKAT)

Linkit: Micke Björklöf & Blue Strip, Juttutupa

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA