Blues-Finland.com - Monster Mike Welch and Mike Ledbetter: Right Place, Right Time

LEVYARVIO

31.8.2017

Klassista bluesia uuden sukupolven tapaan
”Monster” Mike Welchin ja Mike Ledbetterin hallussa blues on hyvissä
käsissä. Sen todistaa kaksikon albumi ”Right Place, Right Time”.

Bluesin monitoimimiehet ”Monster” Mike Welch ja Mike Ledbetter ovat
yhteistuumin julkaisseet uuden levyn, ”Right Place, Right Time”. Levy on saanut
osakseen paljon huomiota kansainvälisissä blues-julkaisuissa, eikä suotta.

Chicago Blues Festival vuonna 2016 oli kaksikolle käänteentekevä. Pojat
esiintyivät yhdessä Otis Rush -tribuutissa ja huomasivat täydentävänsä toisiaan
hienosti. ”Mike laulaa sillä tavalla kuin minä haluan soittaa kitaraa”, sanoo Welch.
Näiden kahden yhteistyö oli siis selviö. Yhteisen levyn tekoon ryhdyttiin myös
tuota pikaa.

Otis Rushin kappaleeseen viittaava nimi ”Right Place, Right Time” on vahvasti
enteellinen. Näinä aikoina on tapahtumassa bluesin sukupolvenvaihdos. Nyt
eletään siirtymäkautta. Vanhat mestarit alkavat poistua näyttämöltä. Heidän
tilalleen on astumassa uusi sukupolvi, joka on valmis ottamaan soihdun vastaan.
Blues ei synny enää köyhyydessä puuvillapelloilla. Se syntyy tehtaissa,
sydänkaupungeissa, pallokentillä, maaseudun rauhassa ja missä vaan sen
soittajat kohtaavat.

Monet bluesin harrastajat tulevat keskiluokkaisista kodeista. Etnisellä
taustallakaan ei ole enää merkitystä. Blues tunnetaan kaikissa maissa ja
maanosissa, mutta sen kotikonnuilla Yhdysvalloissa syntyy vieläkin se aidoin,
perinteinen soundi.

Mike Welch on nuoresta iästään huolimatta ollut kitaroineen jo 25 vuotta tien
päällä. Hän aloitti esiintymisen 13-vuotiaana. Hän on soittanut usean bluesin
supertähden kanssa. Listaa koristavat muiden muassa Johnny Winter ja Jimmie
Vaughan. Uuden Englannin huippumuusikot ovat Bostonin liepeillä syntyneelle
Welchille tuttuja. Hän on ollut vuodesta 2001 vakituisena kitaristina Sugar Ray &
The Bluetones -yhtyeessä. Levytyskokemusta löytyy esimerkiksi Duke
Robillardin ja The Boston Blues All Starsin kanssa.

Welch on säästeliäs kitaristi Otis Rushin tai B.B. Kingin tapaan. Se ei ratkaise,
kuinka monta nuottia soitetaan tietyssä ajassa, vaan soitettujen nuottien
painoarvo. Welch ei ole mikään showmies eikä leukailija. Hän ottaa vastuunsa
vakavasti ja jättää työllään ja omistautumisellaan oman merkkinsä bluesiin.
Welch toimi myös kyseisen levyn tuottajana.

Mike Ledbetter, monipuolinen laulaja ja
kitaristi, vaikuttaa Chicagon musiikkipiireissä.
Hänen ohjelmistoonsa kuuluu useita
musiikkilajeja, kuten jazz, soul ja ooppera.
Hän opiskeli klassista oopperaa lähes
kymmenen vuotta. Oopperassa häntä on aina
vetänyt puoleensa oopperalaulajien äänissä
kuuluva tunnepitoinen palo. ”Minua on aina
viehättänyt tunne enemmän kuin tekniikka”,
hän sanoi Blues Blast Magazinen
haastattelussa.

Nick Moss Band kaappasi Ledbetterin
mukaansa yhden yhteisen esiintymisen
jälkeen. Blueskoulutusta ja maailman lavojen

kiertämistä tuli täyteen kahdeksan vuotta, kunnes heidän tiensä erkanivat
yhteisymmärryksessä. Yhtye kävi Suomessakin esiintymässä ja herätti
myönteistä huomiota Puistobluesissa vuonna 2015. Silloin tuli havaituksi, että
Ledbetter on laulajan uransa ohella pätevä soolokitaristi. Enimmäkseen hän
soittaa rytmikitaraa, kuten tälläkin levyllä.

Ledbetterin omaperäinen, suorastaan vangitseva lauluääni on hänen
tavaramerkkinsä. Sen ytimessä kuuluu gospelin vaikutus, varsinkin kun hän
kiekaisee korkealta ja kovaa. Hitaissa, tunteikkaissa blueseissa hänen
tulkintatapansa korostuu erityisen hyvin.

Erikoisvieras Laura Chavezin kitarointi istuu saumattomasti poikien tyyliin.
Ilahduttavassa määrin kuullaan myös Anthony Geracin pianoa.

”Cry for Me Baby” avaa hilpakassa rytmissä pelin. Melvin Londonin vanha
kappale on pantu uusiksi. Kyyneleet valuvat vuolaasti, mutta niiltä ei välty
kukaan. Boogie-woogie-piano säestää taidokkaasti. Tässä vähän esimakua siitä,
mihin Mike & Mike -duo pystyy. ”I Can’t Please You” sopii Ledbetterile
erinomaisesti. Intro on kaunis, Otis Rushin tyylinen, samoin välisoolo. Piano, urut
ja puhaltimet täydentävät Ledbetterin raastavaa tulkintaa. ”Kay Marie” on
Ledbetterin oma kappale, svengiltään vaikka rivitanssiin sopiva. Anthony Geracin
piano kilkuttaa herkullisesti. Laura Chavez ja Mike Welch vuorottelevat
taidokkaasti kitarasssa.

Willie Dixonin hitaaseen bluesiin ”I Can’t Stop Baby” Ledbetter heittäytyy
täysillä ja innostaa muitakin parhaaseen suoritukseensa. Saksofonitausta lisää
täyteläisyyttä.

Yhteistyössä

Scandinavian Blues Party, Kokkola Albert Lee Tavastialla 1.11.2017
.

Tuotteliaiden lauluntekijöiden Jerry Leiberin ja Artie Butlerin ”Down Home Girl”
nousi rhythm & blues -listoille 1960-luvulla Alvin Robinsonin esittämänä. Hidas,
keinuva groove tuo mieleen laiskat, kuumat kesäpäivät. Ledbetterin äänikoukerot
ovat kuuntelemisen arvoisia.

Junior Parkerin ”How Long Can This Go On” voisi kuvata tätä päivää. Kaikilla
nuorillakaan ihmisillä ei mene niin hyvin. Mistä töitä, mistä seuraava ateria tai
yösija? Mike Welchin soitossa on poweria ja Laura Chaveziltakin kuullaan
energinen soolo. Kitaravetoinen ”Big Mama” on ylistys vahvalle naiselle. Tässä
myydään rakkauden palossa jo sydämet ja sielutkin. Hammond-urut taustalla
tulevat hyvin esiin.

Hidas, painokas blues ”I’m gonna Move to Another Country” on Mike Welchin
kynästä lähtöisin. Kyseessä on nykyajan protestilaulu. Aiheisiin kuuluvat
työttömyys, inflaatio ja pienen ihmisen ahdinko. ”Goodbye America, although
you’ve been my home”, Leadbetter laulaa. Moni saattaa ajatella hänen tavallaan,
mutta mahtaakohan se maa(kaan) vaihtamalla parata? Hitaana bluesina tämä on
parhaimmasta päästä. Welchin voimallinen kitarasoolo korostaa sanomaa.

Hilpeä ”Can’t Sit Down” on myös Ledbetterin oma kappale. Se on musiikillisesti
vetävä jumppi, mutta sanoissa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Ehkä jetlag
vaivaa miestä, tai muu hetkellinen ylitila. Pianosäestys on energinen ja hauska.
Hudson Whittakerin eli Tampa Redin kappale ”Cryin’ Won't Help You” on sekä
Welchiltä että Ledbetteriltä erikoisen hyvä ja ytimekäs esitys. Kappale on myös
kitaran juhlaa. Saksofoniduo soittaa kuvioita taustalla.

Elmore James -kappale ”Goodbye Baby” on niin klassinen kuin olla voi. Tämä
rauhallinen jäähyväislaulu Ledbetteriltä lausuu paremminkin näkemiin kuin
hyvästi. Hänestä kuullaan vielä.

Viimeinen kappale on taattua Mike Welchiä, instrumentaali ”Brewster Avenue
Bump”. Ensimmäisen soolon soittaa Laura Chavez. Geracin pianokin saa tilaa.
Welch on vastuussa voimallisesta loppunoususta.

Monster Mike Welchin ja Mike Ledbetterin albumin ”Right Place, Right Time”
kappaleet on tarkoituksella valittu siten, että klassikoille tehdään kunniaa.
Muutama tuore sävellys korostaa vanhan ja uuden perinteen yhteenkuuluvuutta.
Suhteellisen pienellä kokoonpanolla on saatu aikaan täysipainoista musiikkia.
Näiden muusikoiden avustuksella blues on hyvissä käsissä.

ANNAMARI LAUSALA

Monster Mike Welch and Mike Ledbetter: Right Place, Right Time
Delta Groove Music, 2017

Michael Ledbetter (laulu, kitara), Monster Mike Welch (kitara), Anthony Geraci
(piano ja Hammond-urut), Ronnie James Weber (basso), Marty Richards
(rummut), Laura Chavez (kitara), Sax Gordon (tenorisaksofoni), Doug James
(baritoni- ja tenorisaksofoni), Kit Holliday, Jeannette Ocampo Welch (taustalaulu)

Linkit: Monster Mike Welch, Delta Groove

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT