LEVYARVIO
|
10.11.2014
Suomalainen funkjazz on
hyvissä käsissä
"Return" on nelisen vuotta toimineen
Nassaun Fasaanin debyyttialbumi. Bändin
vahvuudesta löytyvät Honey B &
T-Bonesista tutut Toni Porthén ja Mamba
Assefa.
Nassaun Fasaani on rumpali Toni Porthénin
ja saksofonisti Joonatan Raution muodostama
yhtye, jonka esikoislevyn "Return"
julkaisukiertue piipahti lokakuun lopulla
Jyväskylän Poppariin (eli entiseen Jazz Bariin).
|
|
Tiiviisti funkjazz-genreen kytkeytyvän levyn musiikki elää ja hengittää
uudenaikaisessa tunnelmassa. Pidin kovasti bändin live-esityksestä, ja levykin on
ehdottomasti tutustumisen arvoinen, vaikkei se studiolevynä ehkä elä ja potki
aivan niin intensiivisesti kuin live-kokemus. Yhtye on perustettu vuonna 2010,
mutta se julkaisi vasta nyt, Suomen Jazzliiton kiertueella, debyyttialbuminsa.
Tyylisuunnan taustalla häämöttävät alan kotimaiset osaajat. Näitä olivat muun
muassa Eero Koivistoisen monet pienyhtyeet, Jukka Tolosen 70-luvun tuotanto,
Olli Ahvenlahti ja lukuisat muut. Sekä tietenkin ulkomaiset huiput:
Yellowjackets, Herbie Hancock, Breckerin veljekset ja niin edelleen.
”Return” on tiivistä instrumentaalitavaraa vaativaankin makuun, taitavasti
rakennettua ja hyvin soitettua. Funkjazzin perinteistä poiketen sähkökitaraa ei
ole, mutta Rhodes-piano ja muut lukuisat sähköiset kosketinsoittimet tuovat
lisäväriä. Keikalla Joonatan Rautiokin soittaa näitä sähköisiä koskettimia.
Jämäkän rytmiryhmän muodostavat Tonin ohella basisti Juho Kivivuori ja
lyömäsoittaja Abdissa ”Mamba” Assefa (Assefa on Porthénin tapaan tuttu
Honey B & T-Bonesista). Keikalla rytmitrio innostui sooloilemaankin. Erityisen
miellyttävää oli todeta Juho Kivivuoren tiivistunnelmainen, samalla täsmällinen
bassokitarointi – keikoilla voi hieman slap-tekniikkaakin nauttia.
Levyllä Joonatan Rautio esittelee yleisölle EWI-instrumenttinsa. Se on sähköinen
puupuhallin (electric wind instrument) – kiehtova instrumentti! Soittimen
todellisen potentiaalin hahmottamiseen yksi levy on liian vähän. Tarumaista
mainetta nauttinut tenoristi Michael Brecker ehti soittaa EWI:llä. Soitin olisi
tarkemman tutustumisen arvoinen.
Yhtyesoundia luonnehtivat jazzfunkin kulta-aikana muun muassa jousikoneet ja
ihmeelliset analogis-elektroniset instrumentit; jousisoundi kevensi merkittävästi
yhtyeitten hieman raskassoutuista sointikuvaa. Jousisoundi myös silloitti
näppärästi tasajakoisen musiikin toisinaan hieman yksitotisen poljennon ja
tahtiviivojen ylitykset – tätä tendenssiä hieman jäin kaipaamaan Nassaun
veljiltäkin, mutta ehkä sitä tulee jatkossa.
Säveltämisen ja improvisaation suhde on ollut aina hieman ongelmainen
funkjazzissa. Toni ei ole ylituottanut levyä, mutta se on hieman ”ylisävelletty” –
tämä epäsuhta korjaantunee keikoilla. Vauhtia ja soiton ”nurkkaa” kaipaisi siltikin
vähän lisää.
Pianisti Jussi Fredrikssonin runsas sointimaailma ilmentyy Rhodes-sävyin ja
Moog-kuvioin. Erityisesti Rhodesia olisi saanut olla enemmän. Rautio tuo
lämpimällä saksofonisoundillaan substanssia ajoittain hieman vähäveriseen
tunnelmaan – keikalla taas hänen kosketinsoittonsa ei vielä onnistunut yhtä
hyvin.
|
|
|
Melodisesti tenhoavinta musiikkia on "Hidden"-balladilla, jossa hehkuu koko
bändi. Musiikki on yleisilmeeltään rytmisesti sangen vetovoimaista, 70-luvun funk-
tunnelmaa ja jossain määrin 80-luvun fuusiota. Line-up on hyvin onnistunut
kokoelma erityyppisiä muusikoita.
Porthénin tuottajan taidoista on vakuutena, ettei hän ole ylituottanut levyä
studiokikkailun keinoin. Kappaleet ovat melko pitkiä. Rumpusooloa on muun
muassa "The Return of Fasan de Nassau" -raidalla, livenä sitä on enemmän.
Porthénin time on tarkka niin rauhallisissa balladeissa kuin tiheärytmisillä
kappaleilla. Korostukset ovat nautinnollinen suola yhteiseen tuotokseen, eivät
itseriittoista tykitystä.
Rytmiryhmä teki keikalla tarkkaa työtä, ja Mamban lyömäsoitinarsenaalia
hyödynnettiin. Mamba on opetellut laskemaan, ja hän ottaa nykyisin sävellysten
koukut silloin kuin muutkin – aiemmin hän on tyytynyt lähinnä huitaisemaan
efektinä rimpsuja sun muita helistimiä, ilman täsmällistä lyöntiä.
Levynkannen kuva on kummallinen sekamuoto apinaa ja kissaeläintä. Ei hyvä;
jonkun pitäisi ottaa haltuun koko tuotantoprosessi, ettei tulisi huteja. Levy on, tai
sen pitäisi olla, suunnattu aina musiikkisuunnan kuluttajille.
Paljon parjattu Steve Jobs valvoi lähes neuroottisen kiihkeästi Apple-tuotteiden
valmistusta ja jakelua, hyvällä menestyksellä. Suomalaisilla muusikoilla
entusiasmi usein lopahtaa, kun kokoelma on saatu purkkiin – vaikka siitähän
kaikki vasta alkaa.
Nassau on pääkaupunki Bahamasaarten New Providence –pääsaarella. Levyn
musiikin yhteydet Bahamasaarten tyypilliseen musiikkiin ovat kuitenkin vain
satunnaisia. Vahva basso-rummut -akseli on kuitenkin funkin ydintä, ja niin se on
nytkin. Nassaun Fasaanilla on vahva jazztendenssi.
Joonatan Rautio oli tehnyt kiertuetta varten vielä yhden sielukkaan sävelmän
(jota ei siis löydy levyltä). Oletettavasti bändi kiertää ensi vuoden festareilla
tämän konseptin kanssa, joten olkaapa tarkkoina! Ja levy kuuluu itsestään
selvästi jokaisen alan harrastajan kokoelmiin. Funkjazz on Suomessa hyvissä
käsissä.
ANTTI SUVANTO
Nassaun Fasaani: Return. Fredriksson Music, 2014
Toni Porthén (rummut), Joonatan Rautio (saksofoni, EWI, kosketinsoittimet), Jussi
Fredriksson (kosketinsoittimet), Juho Kivivuori (basso), Abdissa Assefa
(lyömäsoittimet)
Linkki: Nassaun Fasaani
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
|
|
