| |
|
|
| |
|
|
9.5.2017
|
|
Onpa tiellä mittaa – The Nighthawks
The Nighthawksia kutsutaan Amerikan ahkerimmaksi bluesbändiksi, eikä
nimitys ole tuulesta temmattu. Pitkään ja työteliääseen uraan voi tutustua
nyt myös dokumenttielokuvan avulla.
Viime vuonna ilmestyi dvd:nä Michael Streissguthin käsikirjoittama ja ohjaama
"The Nighthawks on the Blue Highway".
|
Dokumentti hahmottelee bändin pitkän
tarinan, mutta jättää paljon kertomatta. On
ymmärrettävää, että kovinkaan syvälle ei
tunnissa ja vartissa ehditä sukeltaa.
Pääasiallisesti esitellyksi tulee nykyinen
kokoonpano. Heidän lisäkseen ääneen
pääsevät George Thorogoodin ja John
Hammondin kaltaiset kollegat ja ystävät.
Luther "Guitar Junior" Johnson edustaa
elokuvassa legendaarisia
yhteistyökumppaneita. Gregg Allmanin
ulkojäsenyyden muistelusta saadaan hauska
sivujuonne.
Entiset jäsenet Jan Zukowski ja Pete
Ragusa pistäytyvät tarinoimassa, mutta
harmillisesti Jimmy Thackery ei ole
suostunut lainkaan mukaan. Onneksi hänen
kitarointiaan sentään kuullaan
arkistotallenteilta. Esimerkiksi heti elokuvan
alkumetreillä instrumentaali "Metropolitan
Avenue" tarjoaa kerrassaan mainion ja
|
|
skaalaa perinteisestä bluesista laventavan esimerkin Nighthawksin historiasta.
Vanhoja livepätkiä olisi katsellut muisteluiden ohessa mieluusti enemmältikin.
Kenties niistä joku joskus kokoaa erillisen dvd-paketin – vaikkapa Nighthawksin
viisikymppisten kunniaksi.
Kuten nimestäkin voi päätellä, on ”Nighthawks on the Blue Highway” myös
eräänlainen road movie. Nykyisen kokoonpanon kanssa matkataan tila-autolla
keikalle. Sympaattisesti ukkoutuneen ryhmän meininki on leppoisan kiireetöntä.
Vuosien saatossa suurin vimma on karissut tienvarsikahviloihin ja hotelleihin.
Soitto soi kuitenkin yhä vastustamattoman komeasti, ja stemmalaulut kajahtavat
uljaammin kuin koskaan. Eihän tästä bändistä voi olla pitämättä!
|
|
|
Paul Bell, Hawksin nykyinen kitaristi
|
Nighthawksin matkassa Blue Highway ei ole lainkaan niin toivoton paikka kuin
mitä Nick Gravenitesin laulun perusteella voisi kuvitella. Maileja on takana,
mutta toivottavasti matkaa on vielä edessäkin.
Kitarasankaruutta ja puurtamista
Huuliharpisti-laulaja Mark Wennerin luotsaamana The Nighthawks on jatkanut
loputonta rundiaan jo yli neljäkymmentä vuotta.
|
Yhteistyössä
Hamina Mosna Blues
.
|
Kovalla työllä hankittu suosio on kestävää laatua. Se on mahdollistanut
toiminnan jatkuvuuden huonoinakin aikoina. Tie tähteyteen ei kuitenkaan ole
bluesilla auennut. Menestys on käynyt kulman takana kurkkaamassa, mutta
kohdalle se ei ole osunut.
Yhdysvaltain pääkaupunkiseudulta ponnistavan Nighthawksin
alkuperäiskokoonpanon muodostivat Wennerin kanssa kitaristi Jimmy Thackery,
basisti Jan Zukowski ja rumpali Pete Ragusa. Kaikki neljä toimivat vuorollaan
laulusolisteina, ja jokaisella oli oma tunnistettava tyylinsä.
|
Koko 70-luvun ja vielä puoleen väliin
80-lukuakin nelikko uurasti vimmatusti.
Ronskilla otteella soitettu blues löysi ystäviä
myös esikuvien parista. Yhteistyötä oli
runsaasti muun muassa Muddy Watersin
bändin kanssa.
Vuonna 1986 Thackery turhautui ja päätti
Robert Crayn ja Stevie Ray Vaughanin
kaltaisten tähtien innoittamana koettaa
onnea omillaan. Bluesmuusikoiden
terävimpään kärkeen hän ei ole sittenkään
onnistunut nousemaan, mutta jatkaa
sinnikkäästi valitsemallaan tiellä.
Nighthawksin Thackeryn lähtö sen sijaan
suisti lasku-uralle. Koko viime vuosituhannen
loppu, eli viitisentoista vuotta, meni ennen
kuin bändi pääsi takasin jaloilleen.
Dokumentissa Wenner miettii jälkiviisaasti,
että ennen kitaristin lähtöä tehty ja pari
|
|
Mark Wenner keikalla Virginiassa 2013
|
mainiota livelevyäkin poikinut pitkä jäähyväisrundi oli virhe. Se sai ihmiset
kuvittelemaan koko bändin hajonneen.
Kitaristeja on sittemmin käynyt Nighthawksin riveissä melkoinen liuta. Listalta
löytyy todella kovan luokan nimiä, kuten Warren Haynes ja Bob Margolin.
Heidän kiinnityksensä olivat lähinnä lyhytaikaisia tai satunnaisia. Viimein nyt
näyttäisi oikea mies löytyneen remmiin. Kymmenen vuoden ajan on kitaristin
virkaa äärimmäisen mallikkaasti hoitanut Paul Bell.
Myös komppiryhmä on matkan varrella päivittynyt. Zukowskilla tulivat mailit
täyteen vuonna 2004. Hänen tilalleen astui Johnny Castle. Ragusa puolestaan
halusi rauhoittaa elämäänsä vuonna 2010. Rumpaliksi tuli Mark Stutso, joka on
tuttu mies muun muassa Jimmy Thackeryn bändistä.
Teksti: Marko Aho
Keikkakuvat: Pasi Tuominen
DVD Michael Streissguth: Nighthawks on the Blue Highway
High Trees Productions, 2016
Kesto: 75 minuuttia
Linkki: The Nighthawks
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2017
.
|
