Blues-Finland.com - Norrbotten Big Band: Into the Woodland Silence

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

LEVYARVIO

18.10.2013
Kansainvälisen tason big
band -esitys
Norrbotten Big Band rakentaa
bluespohjaiselle perustunnelmalle levyllään
"Into the Woodland Silence". Orkesteria
johtaa Outi Tarkiainen, ja laulusolistina
toimii Aili Ikonen.

Jos kuulet sisäisen äänen, joka sanoo ”sinä et
osaa maalata”, jatka kaikin mokomin
maalaamista – ja pian se ääni vaikenee. (Vincent
Van Gogh)

Outi Tarkiaisella ei ole itsetunto-ongelmia säveltämisestä ja orkesterinjohdosta.
"Into the Woodland Silence" on Suomen tärkeimpien nykysäveltäjien ryhmään
nousseen rovaniemeläisen todellinen voimannäyte – laadukas kooste big band -
jazzia instrumentaaleina ja vokaaliesityksinä.

Arvostettu ruotsalaisorkesteri Norrbotten Big Band tulkitsee Outin sävelvisiot
kokeneen ryhmän ammattitaidolla. Komplisoitujen sävelkulkujen ja mutkikkaiden
harmonioiden rakenteissa on sitä tenhovoimaa, jota jo varhaiset isot
jazzorkesterit – Woody Herman, Glenn Miller ja niin edelleen – tarjosivat.

Nuoren säveltäjän palkittu curriculum vitae sisältää big band -orkesteriteosten
ohella muun muassa pienimuotoisia vokaaliteoksia ja luomuksia kamarimusiikin
alalta. "Into the Woodland Silence" panee täytäntöön Outin sävelmällisen idean
rikkaasta big band -soundista.

Bluespohjainen perustunnelma, puhallinorkesterin sisällökkäitä stemmoja,
modernin konserttimusiikin konstituentteja; Outin sävellyksissä on särmää ja
nurkkaa. Ja hieman hengellisen musiikin ainesosiakin voi löytyä; esimerkiksi "Arco
Íris" avautuu ja sulkeutuu mukaelmalla (kuulostaa virreltä numero 7 eli ”Valmistu,
Herran kansa”). Jos tämä on ollut tietoinen ratkaisu, niin mikäs sen
kujeellisempaa kierrätystä, mutta miksei kukaan vanhurskaista tee näin upeaa
musiikkia?

Rikoskirjailija Lars Kepler sanoo kirjojensa päähahmon, rikoskomisario Joona
Linnan puhuvan ruotsia ”surumielisellä suomalaisaksentilla”. Näin epäilemättä on
yleensäkin, ja jos Keplerillä (kirjailijapari Alexander Ahndoril – Alexandra Coelho
Ahndoril) olisi suomen kielen taito, alakuloa löytyisi tuplasti.

Outinkin sävelkielessä on paljon havumetsäkansamme apeutta, vaikkei se ole
suoranaisesti synkkämielisyyttä. Ruotsalainen muusikkoryhmä tavoittaa
tunnelman ällistyttävän hyvin. Teoshan oli alun alkaen tilaustyö UMO:lle, mikä
selittääkin sävelmällisyyden painostavan, ajoin lähes tunkkaisen
ominaisluonteen. Emme me olekaan iloisia sambaihmisiä! Yritykset luoda sellaista
musiikkia ovat epäuskottavia, joten pysykäämme pohjoisessa melankoliassa.

Muusikkojen panos on keskittynyt ja hellittämätön, aina sävellysten intensiivisiä
kulminaatioita myöten. Aksentit ovat vauhdissakin teräviä kuin piiskansivallukset.
Rauhallisten balladien kauniit fraasit puhalletaan loppuun asti täysinä. "Into the
Woodland Silence" on kansainväliset raamit täyttävä big band -tuote:
täysipainoinen, harmonioissaan eheä ja – ajoittaisesta staattisuudestaan
huolimatta – hämmästyttävän svengaava. Levy on samalla voimallinen näyte
vokalisti Aili Ikosen kompetenssista.
.

Levy on kirjoitettu juuri Ailille, ja rehellisesti sanoen maastamme tuskin löytyy
monta jazzsolistia, jotka tähän vääntöön yltävät. Siksi komplisoituja ovat Outin
sävelkoukut ja laulun tonaaliset hypyt vauhtikohdissa. Aili laulaa vokalistina,
lausuu, supattelee, ekstemporoi laulusooloin ja luotsaa kuulijaa musiikillisten
maisemien läpi – henkeäsalpaavia ylä-ääniä tulee täysin erehtymättä korkeiden
puhaltimien kanssa unisonossa, ja ajoin dissonanssissakin. Huikeaa!

Aili, joka vastikään sävähdytti mustan musiikin ystäviä loistavalla "Tribute to Ella" -
albumillaan, on elementissään myös ison jazzorkesterin kanssa. Äänenkuljetus
korkeissakin äänissä, yhtenä instrumenttina, on itsevarmaa, tarkkaa ja valpasta.
Lukutaito on kovaa luokkaa. Laiskoja kohtia tai torkahduksia ei tapahdu; jossain
kohdin – kuten scat-soolo "Contemplations"-raidalla – sanaton laulu ehkä hieman
lipsahtelee. Mutta ei takerruta joutaviin.

Kokenut musiikkipedagogi Ira Kaspi luonnehtii Ailia yhdeksi niistä kolmesta
suomalaisesta jazzvokalistista, joita nyt kannattaa seurata. Kaksi muuta ovat
monessa projektissa harjaantunut Johanna Iivanainen ja nuori, vielä uransa
kiinnostavassa nousuvaiheessa oleva Henriika Steidel.

Outin tilaustyö UMO:lle kolmen vuoden takaa saa nyt NBB:n käsittelyssä uutta
ilmiasua. Vetoapua sävellystyössä ovat antaneet muiden muassa Mirja Mäkelä
ja Mikko Pettinen. Sävelteos on vaativa ja melkoinen haaste myös Norrbotten
Big Bandille. Miellyttävä vaikutelma syntyy klarinettisooloista ja klarinettistemman
kuljetuksesta big band -harmonioiden päällä ("Mörkö", nimisävelmä).

Klarinetisti Jan Thelin vertaa soolo-osuuksiaan teoksessa benji-hyppyyn:
”Kontrollin tarpeesta pitää päästää irti. Paluun mahdollisuutta ei ole, pitää vaan
luottaa hetkeen ja omaan mielikuvitukseensa. Tämä tekee tietoiseksi kaikesta
ympäröivästä ja nykyhetkestä. Ainut asia, mitä ei saa antaa itsensä tehdä, on
tulla mykäksi, sanattomaksi.”

NBB:n soittajamäärä on normaalin ison orkesterin, ja orkestrointiin on kiinnitetty
erityistä huomiota. Soundissa on ajoin myös reminisenssejä suurten
jazzelokuvien kaudelta (Fred Astairen valovoimaiset tanssit, vaikka tätä
musiikkia ei esitetäkään). Bändin sointikuva on samalla hyvin tumma ja syvä.
Solisteista varsinkin pasuuna (Peter Dahlgren) ja trumpetti/flyygelitorvi (Dan
Johansson) tekevät syvällekäyvän vaikutuksen. Puhallinriffit ovat harkittuja ja
svengin rakentaminen vaivatonta.

Säveltäjä Heikki Sarmanto luonnehti joskus joitakin UMO-töitään
”tappoteoksiksi” isolle orkesterille niiden vaativuuden vuoksi, eikä Outin työ jää
tästä jälkeen. Kappaleet ovat myös melko pitkiä; nimisävelmä yli 17 minuuttia ja
"Contemplations" lähes 14 minuuttia. Pohjoinen Lappi lienee vaikuttanut
rovaniemeläissäveltäjän ideoihin, kuten raidalla "Oglütz", mutta ilmekieli yleisesti
on tyypillistä, länsimaista big band -musiikkia. "Mörkö" on hiuksia nostattava,
pelottava kaikessa pohjoisen kryptisessä voimassaan. Ailin sanaton laulu on
huikea. Jos esitys on oikeasti live-äänitys, se voisi olla hieman toimivampi.

Vahvoista sävelhypyistä ja laulun toistuvista, oopperan kaltaisista
falsettinousuista johtuen tuotos on hieman levoton. Se tekee myös vaikuttavan
tekstin (Eeva-Liisa Manner ja Sirkka Turkka) seurannasta hieman työlästä.
Vokalistin ääni tahtoo välillä hieman hukkua big bandin pauhun alle. Solistin
äänelle tämä on myös ”tappoteos”, mutta Aili tekee kaiken laitimmaisen
ammattimaisesti.

NBB on jo pitkään tehnyt loistavaa yhteistyötä nykysäveltäjien kanssa – Lina
Nyberg ja Cecilia Persson viimeisimpinä edustajina tästä. Tim Hagansin jälkeen
orkesterin taiteellisena johtajana on ansiokkaasti jatkanut Joakim Milder.

ANTTI SUVANTO

Norrbotten Big Band: Into the Woodland Silence. Fredriksson Music, 2013

Norrbotten Big Band johtajanaan Outi Tarkiainen sekä Aili Ikonen, laulu

Linkit: Norrbotten Big Band, Aili Ikonen

.

Jaa juttu profiilissasi: |