ihmismielen pimeään puoleen. Hän ottaa kantaa myös poliittisiin ja
yhteiskunnallisiin asioihin. Murhat, rasismi ja vallankäyttö ovat aiheita, joista
Taylorin käsissä syntyy pysäyttäviä tarinoita.
Uusimman levyn "My Word Is Gone" teemana on Amerikan alkuperäiskansojen
kohtalo. Levyn nimi kiteyttää karun tosiasian: paluuta menneisyyteen ei ole.
Menetetyn maailman levy on kaksijakoinen. Lyriikat käsittelevät raskaita aiheita,
mutta soitto on hengittävää ja ilmavaa. Taylorille ominainen melankolisuus kuuluu
levyltä.
Taylor onnistuu tavoittamaan monotonisella ja primitiivisellä ”trance bluesillaan”
alkuperäiskansojen kohtalon. Tarinankertomisen taito on Taylorilla hallussa, ja
oman sävynsä tarinoihin antavat kitaran lisäksi banjo ja mandoliini.
Levyllä käsitellään kaunistelematta valkoisen miehen vallankäyttöä. Vuonna 1864
peräti 200 Cheyenne -ja Arapahointiaania murhattiin. Myös sosiaaliset ongelmat
kuten alkoholismi, köyhyys ja työttömyys ovat koetelleet intiaanien elämää.
Levyn teema näkyy kansitaidetta myöten. Kannen mustavalkoiseen valokuvaan
on ikuistettu hetki intiaaniperheen verkkaisesta elämästä. Autenttisen säväyksen
"My World is Gone" -levyyn antaa Mato Nanji, joka vierailee levyllä kitaristina ja
laulajana.
Jazzista country bluesiin
Taylorilla on tapana kerätä ympärilleen vahva taustayhtye. Vuonna 2009
ilmestyneellä levyllä "Pentatonic Wars and Love Songs" vaikuttivat nuoren polven
jazzmuusikot: rumpali Nasheet Waits, basisti Tarus Mateen ja pianisti Jason
Moran (joista kaksi ensin mainittua soittivat erinomaisen keikan Helsingin Koko
Jazz Clubilla maaliskuussa).
Jazz on selkeästi Taylorille suuri innoittaja. Hän yhdistää sitä rohkeasti karuun
bluesiinsa. Uusimmalla levyllä jazz ilmenee kornetisti Ron Milesin kautta. Muutoin
taustabändi koostuu tällä kertaa enemmän bluesmuusikoista.
Suurin osa levyn kappaleista rakentuu minimaalisista sointukuluista, ja toisinaan
pysytellään vain yhdessä soinnussa. Taitavalla soitolla tuodaan rullaavuutta ja
jännitettä yksinkertaisiin kiertoihin. Taylorin pelkistetyn laulun vastapainona on
vereviä melodioita.
Vaikka levy käsittelee intiaanivähemmistöä, musiikissa on häivähdyksiä
afrikkalaisesta musiikista. Selkeä elementti levyllä on myös country blues, jota
värittää Anne Harrisin maukas viulunsoitto. ”Lost My Horse” perustuu varsin
monotoniseen ja karuun riffiin. Mukaan on sekoitettu hitusen verran Bo Diddley -
komppia. Country blues -kappale on maanläheinen, mutta toisaalta
suoraviivaisuudessaan hieman alt.blues-henkinen. Kappale kertoo
Navarointiaanista, joka alkoholin kirouksen tähden on menettänyt hevosensa.
Ron Milesin kornetti terästää ”Huckleberry Bluesin”. Kappale rakentuu
yksinkertaisen bassokuvion varaan, ja soittajat pysyttelevät yhdessä soinnussa.
Milesin kornetilla taas ei ole rajoja, se soljuu kuin virta aina uusiin ulottuvuuksiin
ja melodian runsauteen.
"My World Is Gone" -levy on sävyltään paljas ja alakuloinen, mutta vahvan
tunnelatauksen myötä se on myös ehyt ja kaunis kokonaisuus.
Rankkoja aiheita Taylor käsittelee tyylillä, eikä pateettisuuteen sortumisen vaara
ole. Taylor on onnistunut tekemään rohkean levyn, jossa yhdistyy musikaalisuus,
persoonallisuus ja kokeellisuus. Ja ennen kaikkea siitä kuuluu Taylorin oma ääni ja
tunnistettava tyyli. "My World is Gone" on pelkistetty musiikillinen seikkailu, joka
aukeaa aina vain uusille poluille.
L. RAUDAS
Otis Taylor: My World Is Gone. Telarc, 2013
Otis Taylor (kitara, mandoliini, banjo, laulu), Mato Nanji (kitara, laulu), Larry
Thompson (rummut), Todd Edmunds (basso, tuuba), Shawn Starski (kitara), Ron
Miles (kornetti), Brian Juan (kosketinsoittimet), Anne Harris (viulu)
Tuottaja: Otis Taylor
Linkit: Otis Taylor, Telarc, Fg-Naxos (jakelu Suomessa)
.
|
