Blues-Finland.com - Pekka Gronow: 78 kierrosta minuutissa. Äänilevyn historia 1877–1960

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

KIRJA-ARVIO

19.11.2013
Lieriöistä suoratoistoon
Pekka Gronow tutkii äänilevyn historiaa
teoksessaan "78 kierrosta minuutissa".
Gronow on suopea bluesille ja jazzille, mutta
historiateoksessa ne jäävät sivurooleihin.

Pekka Gronowin menneenä kesänä
ilmestyneessä kirjassa "78 kierrosta
minuutissa" ilmentyy valtaisa tietopaketti
äänilevyn menneisyyttä ja hieman
nykyisyyttäkin – sikäli kuin ”äänilevylle”
nykyisyyttä enää juuri on, paitsi
asianharrastajien piireissä ja divarien
tunnelmaisissa kätköissä.

Pekka Gronow käy kiinni aihepiiriinsä tutkijan
sinnikkyydellä ja tosiasiallisen asiantuntijan
tietämyksellä. Detaljitietojen runsaus on
suorastaan ylitsevuotavaa; levymerkit,
kustantajat, tarkat maanosatiedot, painos- ja
myyntimäärät ja muu sellainen data
suorastaan tyrmäävät lukijan. Toistoakin
tietysti tulee, mutta kiinnostusarvo säilyy koko
ajan.

Varsinainen äänilevyn historia, jos nyt tarkkoja ollaan, ei varsinaisesti ala vuonna
1877 – silloin sai alkunsa fonografien (”lieriöiden”) ajanjakso, joka edelsi
autenttisia äänilevyjä. Se oli kuitenkin välttämätön välivaihe ennen
”savikiekkoja”, jotka ovat monelle blueskeräilijällekin tuttu tallennusmuoto.
Vuonna 1960 tapahtui vinyyliälppäreiden läpimurto, ja kierrosnopeuksiksi tulivat
45 (single) ja 33 (LP-levy). Puoleen vuosisataan mahtuu paljon, ja Pekka kertoo
siitä innostuneesti ja tutkijan tarkkuudella.

78 kierrosta minuutissa oli 50 vuoden ajan äänilevyn pyörimisnopeusstandardi;
äänilevy löi itsensä läpi näillä savikiekoilla. Suomessa puristettiin 1950-luvulla
vielä rock-levyjä, jopa Elviksen lauluja, tätä vanhaa systeemiä käyttäen.
Viimeinen suomalainen 78 kierroksen levy oli Eino Grönin "Karnevaalitango"
(1961).

Merkitseekö nykyaika syvällisempää muutosta?

Mistä äänilevyssä, taltioidussa musiikissa ja puheessa, on oikeasti kysymys?
Aluksi sisällöntuotanto tuntui palvelevan vain kuuntelulaitteiden myymistä, mutta
musiikin arvo alkoi 1900-luvulla nousta hitaasti. Fonografien lieriöistä monien
eksperimenttien kautta tekninen kehitys johti savikiekkoihin ja myöhemmin
vinyylilevyiksi. Fonografirullat säilyttivät etulyöntiasemansa muun muassa
Yhdysvalloissa yllättävän pitkään 1900-luvun alussa.

Äänilevyn ”isähahmona”, jos sellainen nyt on oltava, kuvautuu Pekka Gronowin
tulkinnan mukaan saksalaissyntyinen Emile Berliner. Vuonna 1884 Berliner
patentoi gramofonin, jossa tärkeä, äänen välittävä neula kulki horisontaalisesti,
vastakohtaisesti edeltävälle vertikaalitekniikalle. Pekka kuvaa perinpohjaisesti
äänilevyn siirtymisvaiheita nykyaikaan.
.

Radion vaikutuksia äänilevytuotantoon Pekka on tarkastellut monitahoisesti. Ja
levymerkit, niitähän riittää. Columbia, Victor, Brunswick, Grey Gull, Emerson,
Paramount, Regal, OKeh ja niin edelleen – useimmat ovat jo fuusioiden ja
vararikkojen kautta siirtyneet kuvasta pois. Pekka kertoo hyvinkin tarkkaan eri
levy-yhtiöiden hohtovaiheet ja ankeat loput.

Kirja päättyy hieman töksähtäen nykyaikaan tullessaan (nykypäivähän on jo
kirjan teeman ulkopuolella). ”Uusi vaihe alkaa” -otsikolla kertyy juttua kahden
sivun verran. Musiikinkulutuksen painotus ei mielestäni tee aivan täyttä oikeutta
itse aihepiirille. Esimerkiksi streaming-palveluista (esimerkiksi Spotify) todetaan:
”Vain aika näyttää, merkitseekö tämä syvällisempää muutosta äänitteiden
tuotannossa ja kulutuksessa.” Näin tietysti on, mutta kyllä minua kiinnostaisi
enemmän pohtia muutoksen merkitystä musiikin säveltämiselle ja laulunteolle.
Kuluttajat kuuntelevat sitä mitä on saatavilla, ja uusi digitekniikka antaa paljon
uusia mahdollisuuksia musiikin tekemiselle.

Musiikkituotanto on teollisuutta ja sellaisena osa viihdeteollisuutta. Sen
toimintaperiaate on aina ollut korostuneen kansainvälinen, joten Pekka antautuu
tutkijalle tyypillisen kehäpäätelmään todetessaan, että ”kansainväliset
menestyvät parhaiten”. Nimikointiin olisi ehkä voinut kiinnittää hieman enemmän
huomiota. ”Fonografin nousu ja tuho” -tyylin otsikot ovat jo melko kuluneita
ilmaisuja, ja niiden informaatioanti on vaatimaton.

Erityisesti meidän afroamerikkalaisperäisen musiikin ystävien on hyvä tarttua
Pekan kirjaan. Hyödyllistä taustainformaatiota löytyy erityisesti tutkijoille, musiikin
opiskelijoille ja keräilijöille, mutta muillekin musiikin tallennuksesta kiinnostuneille
on paljon tutkittavaa. 78 kierroksen aika ei enää palaa, mutta vinyyli voi pysyä
kuvassa mukana pitkäänkin.

Outo sommittelu

Eräs ystäväni sanoi, että ”lukemisen arvoinen kirja alkaa 500 sivusta”. Näin
varmaan on, ja Pekan jättitietopaketti täyttäisi kriteerin helposti, jos kirja olisi
taitettu ja layout laadittu normaalikäytännön mukaisesti. 300 sivua on nyt
pakattu niin täyteen tietoa, tiiviisti kerrottuna ja teksti pienellä marginaalilla, että
ajoittain lukunautintokin hieman uhkaa kaventua. Grafiikkaa olisi voinut käyttää
selkiyttämään muun muassa levy-yhtiöiden fuusioitumistrendiä.

Tekstin raporttimainen ulkoasu on kieltämättä hieman yksitoikkoinen. Toistuvat
tilastoinnit olisi ollut viisainta laittaa omaksi luvukseen kirjan loppuun, ja
parantaa näin kirjamaisuutta ja luettavuutta. Osa tilastoista olisi korvautunut
nettilinkein. Pekan ilmaisu on selkeää perussuomea, hieman tutkijaslangia, ja
ehkä nykytyyliin hiukan liian ”saksalaista”. Siis äärimmäisen seikkaperäistä, aika
imperatiivista ja tarpeettomankin alleviivaavaa – vähän kuin edesmenneen Love
Recordsin suomenkieliset laulut.

Äärikonservatiivisen levybisneksen vastavoima Love muuten jää kirjassa tietysti
huomiotta, koska se toimi vinyylilevyjen ja C-kasettien kulta-aikana, kuten myös
Suomipunkin raivoisa esitaistelija, 80-luvun levyihme Poko Records. Pekka viihtyy
enemmän Mikki Hiiri merihädässä -osastolla (no offence!) ja ehkä
korkeakulttuurin valtavirroissa. Blues ja jazz minoriteettimusiikkeina kulkevat
mukana, mutta koska blueslegendat on tehty 78 kierrokselle, niistä lukisi aina
mielellään lisää.

Suurten ja pääomavaltaisten levyjättien vastapainona indie- ja
omakustannekulttuuria olisi joka tapauksessa hyvä valottaa jatkotutkimuksin.
Tietysti suurten levymerkkien omistajat ovat prässänneet ja markkinoineet hyviä
levyjä, eikä kaupallinen menestys aina ole taiteellisuuden antiteesi, mutta
vastakulttuuri on myös tuottanut merkittäviä äänitteitä. Yksi luku olisi voinut
tutkia tätä tendenssiä, mutta jääkööt se nuoren polven tutkijoille.

Toinen jatkotutkimuksen vinkki tuleville musiikin pro gradun tekijöille olisi
vaikkapa nauhoitetun musiikin olemuksen tarkastelu. Siihen Pekka on lähtenyt
vain viitteellisesti. On eri asia nauttia vaikka blueskonsertti live-esityksenä kuin
kuunnella sitä levyltä.

Entä täyttääkö nauhoitettu musiikki sivistystehtävää? Tekijälle se on luovuuden
osoitus, yhtiölle bisnes – entä kuulijalle? Periaatteessa levyn amerikkalainen idea
– edullinen äänitallenne kuluttajille – toteutui Suomessa melko huonosti, kun
levyt olivat viime aikoihin asti kalliita. Tätä ulottuvuutta soisi jonkun myös
tutkivan; äänilevyn voi nähdä toteuttavan ainakin yleissivistävää tehtävää.

Toisaalta tyylivalintana yksityiskohtaisuus on muistuma Pekan informatiivisista
radioluennoista, joita on aina kuunnellut mielellään. Kukaan ei enää tee sellaisia.
Kirjan kuva-aines sen sijaan on yksitoikkoinen ja melko tylsäkin kokoelma
mustavalkoisia kopioita vanhoista valokuvista ja mainoksista. Arkistoista olisi
löytynyt parempiakin. Värien käyttö olisi tuonut kirjaan elävyyttä – eikä sellainen
ole nykytekniikalla edes kallista. Halvan työn leima on nyt suotta tullut
madaltamaan kirjan tasoa.

Pekka Gronow oli pitkällisen aktiiviuransa aikana suopea "mustalle" musiikille.
Marginaalikulttuurin edustajana blues ja jazz eivät ole koskaan saaneet
medioissa ansaitsemaansa huomiota. Vähemmistöön ne tietysti jäävät äänilevyn
historiassakin. Mutta haetaan sitä tietoa, ja pidetään dokumentaatiota yllä, ja
viedään kehitystä itse eteenpäin. Kunnon hakuteoksia ja ensyklopedioita ei ole
koskaan liikaa.

ANTTI SUVANTO

Pekka Gronow: 78 kierrosta minuutissa, äänilevyn historia 1877–1960.
Suomen Jazz & Pop Arkisto 2013, 328 sivua

Luvut:
Maailma vuonna 1900
Fonografin nousu ja tuho
Äänilevyteollisuuden synty
Maailmansodasta gramofonikuumeeseen
Musiikkiteollisuus löytää itsensä uudelleen
Äänilevyn uudet markkinat 1945–1960
Äänilevy Suomessa
Tallennetun äänen vuosisata
Lähteet
Merkittävimmät levy-yhtiöt ja levymerkit
Hakemisto

.

Jaa juttu profiilissasi: |