Pepe Ahlqvist H.A.R.P. livenä: Groovea kokemuksella
|
|
|
Pepe Ahlqvist. Kuva: Marko Aho
|
26.6.2019 Kuvagalleria
Klassikkobändi täyttää odotukset tämänkin vuoden kiertueellaan. Pitkän
linjan ammattilaiset eivät kompuroi tai lankea sudenkuoppiin.
Harppilaiset olivat jo ensimmäisellä aktiivikaudellaan kokeneita kehäkettuja. Nyt
kolmekymmentä vuotta myöhemmin heidän yhteenlaskettu keikka- ja
sessiomääränsä on miltei käsittämätön. Kokemus heijastuu soittoon ja
esiintymiseen.
Kesäkuun alussa H.A.R.P. hoiti keikkansa Tampereen Saaribluesissa leppoisan
innostuneesti. Jokaisella on sen verran näyttöjä plakkarissaan, että välitöntä
tarvetta egon pönkittämiselle ei ole. Koko viisikko (Ahlqvist, Jarmo Nikku, Harri
Rantanen, Timo Pratskin, Harri Ala-Kojola) operoi laulujen ja fiiliksen parhaaksi.
Parasta on se, että he näyttivät myös itse nauttivan siitä.
Laadukas kappalemateriaali, jonka kirjoittamisessa Esa Kaartamo näytteli hyvin
tärkeää roolia, auttoi aikoinaan H.A.R.P:in suosioon. Pääosassa pidetty blues
naitettiin rockimpien ja popimpien vaikutteiden kanssa siinä määrin
onnistuneesti, että laajempikin yleisö löysi ja hyväksyi sen. Tärkeä meriitti on se,
että H.A.R.P. on tuonut bluesille paljon sellaisia kuuntelijoita, jotka eivät edes
arvanneet bluesia kuuntelevansa. Sitä paitsi ”Back To The River”, ”Rhythm
Guitar”, ”Change In Me” ja muut kuulostavat edelleen peijakkaan hyviltä.
Bändin jäsenillä ovat lajityypin hienoudet hallussa. Kuluneet vuodet ovat
entisestään sävyttäneet ilmaisua. Soitossa on monin paikoin Little Featin
mieleen tuovaa rentoutta. Erityisesti Jarmo Nikun slidekitarointi tukee tätä
mielikuvaa. Nautiskeleva soittotyyli, jossa kahden äänen ohella niiden välissä
olevat äänet ovat tärkeitä, on makoisaa kuultavaa. Erikoishieno veto oli omistaa
”Big Chief” legendaariselle Dr Johnille, joka oli kuollut päivää aikaisemmin.
Pepe Ahlqvist H.A.R.P:in livemusisointia on tarjolla myös tuoreella konserttilevyllä
”Step on the Gas”.
|
|
|
Iron Country Sisters kuului Saaribluesin tuoreisiin nimiin. Rautamaan siskokset
Julia, Paula ja Silja keikkailevat myös kolmisin. Nyt he olivat liikkeellä basistin ja
rumpalin kanssa. Julia ja Paula soittavat laulun ohella kitaraa ja Silja viulua.
Komppiryhmä toi hyvän lisän herkkävireiseen, taiten tulkittuun folkiin. Tosin
spiikeissä kävi ilmi, että bassoa soitti bändin soolokitaristi.
Rehellisyys ja aitous ovat musiikkipiireissä loppuun kaluttuja ja ryöstöviljeltyjä
termejä. Siitä huolimatta juuri ne nousivat mieleen Iron Country Sistersin esitystä
seuratessa. Rento ja rehellinen ote yhdistyneenä kauniiseen musiikkiin ja
luontevasti lähteviin stemmoihin on voittamaton yhdistelmä. Pääasiallisena
solistina toimiva Julia kertoi aloittaneensa jokin aika sitten huuliharpun soiton.
Nyt se luonnistui jo sen verran hyvin, että soittimen saattoi tuoda julkisuuteen.
Sitä kuultiin yhdessä kappaleessa.
Kitaraa soittava Paula oli innoissaan saatuaan hommattua jo pidempään
haaveenaan olleen sähkökitaran. Hän soitti sillä varsin pieniä, mutta merkittäviä
juttuja. Säästeliään otteen ansiosta jo yksittäinen sähkiksellä lyöty sointu toi
lisäpontta kappaleeseen. Harva muistaa, että tyylitajulla on kitaransoitossa
paljon kovempi tehovoima kuin näppäryydellä tai nopeudella.
|
|
|
Omaan materiaaliin luottava Iron Country Sisters on kaikkinensa hieno bändi.
Toivottavasti he löytävät paikkansa suomalaiselta musiikkikentältä. Trion
musiikillinen linja on täkäläisissä oloissa kieltämättä haastava. Heidän
musiikkinsa on parhaimmillaan, kun siihen oikeasti keskittyy. Nykypäivän kasvava
trendi kuunnella vain ensimmäinen puoli minuuttia laulun alusta ei todellakaan
palvele tämän kaltaista musiikkia. Se on todellinen harmi.
M.A.D. eli Pauli Hanhiniemen ja Ville Rauhalan ”melkein akustinen duo” pureutui
materiaaliin Hanhiniemen pitkän uran varrelta. Kappaleet saavat aivan uuden
sävyn, kun ne tulkitaan pienimuotoisesti akustisella kitaralla ja kontrabassolla.
Paljaissa versioissa korostuvat kappaleiden juurevuus ja Hanhiniemen
elämänmakuiset tulkinnat. Tekstittäjänä ja tarinankertojanahan Pauli on tämän
maan huippuja. Myös laulujen stoorit nousevat uudella tavalla esiin
duoformaatissa. Rauhalan jousella soittamat soolot toivat mukavasti nostetta
kokonaisuuteen.
Tampereen Viikinsaaren tanssilava ei ole helppo paikka valokuvaajalle.
Hämärähkö valaistus, matala lava ja esiintyjien edessä olevat tukipilarit tuovat
haastetta kuvien räpsimiseen. Nyt oman lisänsä haasteisiin toi eturivin mies, jolle
oli tärkeätä seistä suoraan esiintyjien naaman edessä ja jakaa heille
reaaliaikaisia kommentteja show’n sujumisesta. Hän myös otti asiakseen
suivaantua siitä, että valokuvaajat tohtivat välillä kameroineen poiketa eturiviin.
Se oli sikäli pakon sanelemaa, että se oli ainoa keino saada lippalakkivapaita
kuvia esiintyjistä.
|
Yhteistyössä
Rauma Blues 9.–10. elokuuta
.
|
Honey B. Familyn aloittaessa keikkansa oli kuvaajien homma entistä
haastavampaa. Bändi nimittäin soitteli hyvän tovin pimennossa ennen kuin joku
huomasi vihjaista valomiehelle esityksen alkaneen. Myös soundilliset seikat
hieman verottivat musiikkinautintoa. Äänentoisto oli suunnattu suoraan lavan
edustan tungokseen, ilmeisesti sillä idealla, että salin reunoilla pystyisi
puhumaankin. Lavalta hieman liian kovaa puhaltaneet vahvistimet kuitenkin
raikuivat suoraan reunalle, joten lopputulos ei ollut kovinkaan selkeä.
Sortsimuotiin innostanut trooppinen lämpötila ei vaikuttanut Honey B -perheen
päähinevalintoihin. Keikkansa aluksi he mainitsivatkin Esa Kuloniemen olevan
luultavasti saaren ainoa pipopää, eikä karvalakkiakaan näkynyt kenelläkään
muulla kuin Aija Puurtisella.
Pelottomasti sfääreissä seikkailevan Honey B & The T-Bonesin bluesimpana
kylkiäisenä tunnettu perheorkesteri kurottelee sekin uskaliaasti moniin suuntiin.
Esimerkiksi ”Alien Blues” otti ison harppauksen emoaluksen suuntaan. Ison osan
settiä Kuloniemi soitti sikarilaatikkokitaroilla.
Seikkailuhenkeä kysyy toki sekin. Johnny Winterin kestohitti ”Mean Town Blues”
kuultiin jälleen isä Kuloniemen verevänä tulkintana ja poika Mooses Kuloniemen
pitkällä rumpusoololla maustettuna. Aikaisemmin rumpujen ihmelapsena
näyttäytynyt Mooses on nykyisellään täysiverinen rumpali – vieläpä monipuolinen
ja rotevaotteinenkin sille päälle sattuessaan.
|
|
|
Tylyn Kohtalon kohtalo oli sikäli tyly, että bändin avatessa tanssilavan tarjonnan
oli ulkona aivan liian hyvä ilma. Yleisö oli vasta pääsemässä vauhtiin ja kulutti
sankoin joukoin aikaansa ulkona sijainneiden myyntipisteiden lähettyvillä. Setin
edetessä kuulijoita onneksi löysi enenevässä määrin sisätiloihinkin.
Pari pitkäsoittoa julkaisseen bändin blues soi suomeksi. Teksteistä nousee monin
paikoin esiin humoristisen äijämäinen asenne. Välillä vakavoidutaan, jopa
herkistytään – mutta niinhän ne taitavat äijätkin tehdä.
Lavalla näkyvin hahmo oli kosketinsoittaja Teemu Liehu. Hän soitti
sähköpianoaan niin suurieleisesti, että tuli kantaneeksi isoimman showvastuun
samalla. Hän myös hoiteli välispiikit vuoropuheluna harpisti-laulaja Pekka
Pulkkisen kanssa. Tylyn Kohtalon kappaleet tekstittävä kitaristi Veli-Pekka
Jäppinen oli lavan kulmassa vähän piilossa. Hänen soittonsa sitä vastoin tuli
hyvin esiin. Hänen käsialastaan erottui rokkaava blues ajalta, jolloin termiä
bluesrock ei ollut vielä keksittykään, ei ainakaan vingahtelevassa
nykymuodossaan.
Illan päätteeksi leidi lauloi bluesin. Valomies unohti laittaa Honey B Familylle
valot, mutta nyt Lady Sings the Bluesin esiintyessä hän oli valppaana. Heti
Ahlqvistin keikan jälkeen tanssilava kylpi sinisessä välkkeessä. Kesäillassa oli
psykedeliaa.
|
|
|
Pepe Ahlqvist H.A.R.P:in setin jälkeen tohti epäillä, miten tästä voi enää jatkaa.
Itseään bändin sijaan projektiksi kutsuva Lady Sings the Blues näytti, että varsin
hyvin voi. Todella funkaava näkemys ZZ Topin kappaleesta "Cheap Sunglasses"
kasvatti jännitettä taitavasti pitkällä introlla. Grooven annettiin hakeutua
uomiinsa ja kuulijoiden tanssijalan alle. Sen annettiin tehdä tehtävänsä ennen
kuin Petra-Miisa Juusenaho alkoi laulaa, ja yleisölle selvisi, mistä kappaleesta on
kyse. Mitenkään erityisen blues ei Ladyn ja kumppaneiden setti ollut, mutta
vapaasti jammaillut groove toi hikisen illan hienoon päätökseen.
MARKO AHO
Kuvagalleria
|
|
|
| |
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2019
.
|
|
