Blues-Finland.com - Popeda - Mara Balls - Konserttiarvio, Tampere 2017

KONSERTTIARVIO

Jo neljäkymmentä vuotta sikana

Popedan blues- ja boogietaustaa ei sovi unohtaa. Sittemmin vuosikymmenien ajan bändi on
tarjoillut suomirockin perusruokaa. Keikalla Tampereella villitsi myös Mara Balls.

Pate. Kuva: Marko Aho

15.12.2017 Kuvagalleria

Neljäkymmenvuotista uraansa juhlistava Popeda jakaa mielipiteitä. Bändistä voi
olla kahta mieltä – oikeata ja väärää. Kaltaiseni juntit arvostavat sitä
kunniakkaana puurtajana ja yhtenä suomirockin tärkeimmistä kulmakivistä. Toiset
taas pitävät bändiä ja sen kuuntelijoita juntteina. Oikeastaan molemmat taitavat
olla oikeassa. Ainakin omasta mielestään.

Kun Popeda syntyi 70-luvun lopulla, ajan hengen mukaisesti siihen koetettiin
tuoreeltaan lyödä punkleimaa. Vaikka alkuperäisen basistin Ilpo Ainialan tekstit
monin paikoin yhteiskuntakriittisesti virittyneitä olivatkin, kovin hyvin ei
leimamuste käytössä kestänyt. Pian Popeda oli "vain" rokkibändi.

Vielä tuohon aikaan raksapohjainen termi ’rappaaminen’ viittasi puhelaulun
sijaan rouhean rokin soittamiseen. Se sopi oivallisesti kuvaamaan Popedaa.
Bändi ponnisti liikkeelle isomman maailman boogiepohjaisesta rokista vaikutteita
imien.

Ajoittaiset bluessävytkin olivat vahvoilla, esimerkiksi vuonna 1981 ilmestyneellä
livelevyllä ”Raakaa voimaa”. Sille on nimensä mukaisesti onnistuttu taltioimaan
raaka voima – keikka kaikessa kaoottisuudessaan. Ei ole mitenkään varmaa, että
piisit pysyvät kasassa loppuiskuun saakka. Juuri se tuo lisäpontta meininkiin.
Nimiraita on käännös Eric Claptonin yhdessä Leon Russellin kanssa
kirjoittamasta hitistä "Blues Power". Sitä kautta aukeni eräällekin nuorelle klopille
pitkä polku kohti sinisävelten sylttytehtaita.

Pate Mustajärvi on pitkään ollut ainoa alkuperäisjäsen Popedassa. Kovinkaan
paljon ei 40 vuodesta puutu muillakaan pitkäaikaisilla jäsenillä. Basisti Jyrki
Melartin liittyi ryhmään 1981 ja kitaristi Costello Hautamäki seuraavana vuonna.
Melartin tosin käväisi 90-luvun alussa muutaman vuoden toisaalla, mutta palasi
vuosikymmenen puolivälissä takaisin ruotuun.

Ilman turhia mausteita

Tuoreimmassa hitissään Popeda uhoaa luottavansa vain lihaan ja perunaan
ilman turhia mausteita tai muita kotkotuksia. Siitä huolimatta monenlaista
srirachaa on vuosien saatossa hodarille lorauteltu. Esimerkiksi (niin ikään
uusimmalta levyltä löytyvä) diskoilu "Öljytyt lanteet" tekee diggaamisesta melko
työlästä. Toki uusien tuulten haistelu ja vaikutteiden ottaminen lienee tärkeätä
uran jatkuvuuden kannalta. Välillä on kuitenkin ollut helppo uskoa viidakon
vanhaa sananlaskua, jonka mukaan "kaikki suomalaiset bändit muuttuvat
vanhemmiten yöksi." Tältä pohjalta olikin enemmän kuin perusteltua mennä
tsekkaamaan Popedan juhlakunto livenä.

Bändi ilmoitti etukäteen, että juhlakeikoilla ei sitten nähdä mitään
puhallinsektiota kummempia vierailijoita. Tarjolla on vain ja ainoastaan Popedaa.
Täytyy tunnustaa, että sanansa pitivät. Popedaa yleisö oli tullut Tampereen
Pakkahuoneelta hakemaan.

Kahdeksankymmentälukuisen hittiputken alkupäästä löytyvällä kappaleella
"Kaasua" torvisektio toi lisäpontta rollingstonesmaiseen riffiin, mutta jäi vielä
selkeästi taka-alalle. "Olen valmis", "Raswaa koneeseen" ja "Matkalla
Alabamaan" edustivat takuuvarmaa jytämeininkiä. Oli helppo huomatta bändin
olevan voimissaan ja fiiliksen kohdallaan.

Mustajärvi taitaa edelleen rokkikukkoilun taidon. Muun bändin käyttäessä
nykyaikaisesti korvamonitoreja lavasoundin kuulemiseen, Pate luottaa vanhoihin
kulmakaiuttimiin. Niiden päälle kelpaa rehvakkaasti nostaa jalkaa. Kävivätpä
Costello ja Melartinkin solistin monitorien äärellä rokin tiimellyksessä
poseeraamassa. Perimätiedon mukaan Mustajärven monitoreista löytyy tehoa
enemmän kuin monen keskivertoisen baaribändin laulukamoista. Siksipä hän ei
ole koskaan tainnut tuulikonetta tarvita samalla tavoin kuin laitamiehet. Eikä
hänen nykyinen hiusmuotinsakaan tuulessa paljon heilu.

Yhteistyössä

V anessa Haynes Tampere-talossa 30.1.2018

Ninni & Mika: uusi levy "All Them Pretty Things"
.

Mustajärvi oivalsi jo varhain, että rokkikukkoilu on väkisinkin vähän naurettavaa.
Siksi on paras vetää homma vasiten överiksi. Monia vakavasti rokkiin suhtautuvia
tämä asenne häiritsee. Vakavuudellaan he tekevät kuitenkin tahtomattaan
itsestään naurettavia.

Takarivin miehet ovat nyt kymmenisen vuotta kuuluneet kokoonpanoon.
Kosketinsoittaja Iso-Pate Kivinen lymyili Pakkahuoneen keikalla. Kiipparikioskin
takaa näkyivät vain hymy ja silinteri. Hän on tärkeä mies kokonaissoundin
kannalta. Koskettimet rakentavat pohjaa monille bändin hiteille.

Huomaamattomaksi ei voi luonnehtia rumpali Lacu Lahtista. Hänen touhussaan
on samaa tenhovoimaa kuin Muppet Show’sta tutun Dr Teeth & Electric Mayhemin
patteristi Animalilla. Lahtinen eläytyy kulloiseenkin kappaleeseen ja esittää
tämän tästä tekstinpätkiä pantomiimina. Mikäli kapuloiden pyörittämisen ja
heittelyn maksimitiheydestä on säädetty laki, hän luultavasti rikkoo sitä useita
kertoja illassa. Lahtinen saattaa kesken kappaleen nousta vaikka seisomaan
rumpujensa takana. Kaikesta tästä sepeämisestä huolimatta tiukka rokkikomppi
rullaa.

Costello Hautamäki tiedetään jo pitkällisellä kokemuksella monitaitoiseksi
kitaristiksi. Matkan varrella hänen soittonsa on mukavasti suoraviivaistunut.
Kikkailu on karsiutunut ja show lisääntynyt. Hänen seuraamisensa keikalla on
varsin viihdyttävää. Paketti on kasassa. Itseoikeutettuna johtajana Costello
luotsaa bändiä, josta ei heikkoa lenkkiä löydy. Etenkin kun viimeisimpänä, mutta
ei suinkaan vähäisimpänä, on pakko mainita Jyrki Melartin – yksi tämän maan
rokkipiirien rullaavimpia basisteja. Melartinin soitto ei ole junttaavaa, vaan
jämäkän notkeaa. Jos rummut ja kitara rokkaavat, basson ei tarvitse. Juuri se on
se liima, joka pistää Popedan rullaamaan.

Hittiä hitin perään

Kun takana on 40 vuoden mittainen ura, jonka varrelta löytyy tasaisin väliajoin
hittejäkin, piisilistaa koostaessa valinnanvaraa riittää. Sivummalla mutissut
vähemmistö toivoi mahdollisimman paljon vanhaa materiaalia kuullakseen. Myös
sitä illan mittaan tuli, vaikka pääpaino oli 80- ja 90-lukujen huippuajoissa.

"Mörrimöykyn" ja "Suurten setelien" kaltaiset lainat ovat kulkeneet bändin
matkassa läpi vuosien. Niiden lisäksi varhaisempaa tuotantoa edustivat
"Vankilalaulu" sekä illan päättänyt "Da Da". Tuoreimmat hitit kuten "Lihaa ja
perunaa" ja "Elän itselleni" saivat seurakseen kaikki peruspopedoinnit. "Kersantti
Karoliina", "Sukset" ja "Tahdotko mut tosiaan" lienevät miltei pakollisia
soitettavia joka keikalla.

Säppi-yhtyeen ”Kotiin” on kuulunut pitkään Popedan ohjelmistoon. Hyvä niin, sillä
se olisi aivan liian hieno kappale unohdettavaksi. Mustajärven soolotuotannosta
settiin päätyivät muun muassa "Elämässä pitää olla runkkua", ”Synnyimme
lähtemään” ja "Ukkometso". Kolmekymmentä vuotta sitten Eppu Normaalin
kanssa levytetty ”20 vuotta ja sikana” kuultiin tietty myös päivitettynä versiona.

Janne Huttusen, Tero Lindbergin ja Jay Kortehiston puhallinsektio reissasi
pitkin iltaa lavalle ja takaisin. He seisoivat pääsääntöisesti tuuttaamassa
Melartinin isojen bassokaappien takana. Pitkän keikan puolivälissä torvet alkoivat
ottaa isompaa roolia. He kävivät vuorotellen ja yhtä aikaakin eturivissä
sooloilemassa.

Popeda piti sanansa ja tarjosi yleisölle pelkkää Popedaa. Siihen sisältyy
nykyisellään paljon muutakin kuin lihaa ja perunaa, mutta hyvin resepti
kotiyleisöön upposi. Aina sopivan hetken tullen Mustajärvi häipyi lavan taakse
vaihtamaan vaatteita. Näistä hetkistä paras oli ”Enkelibluesin” soolo-osuus.
Vaatteiden vaihdon aikana kuultiin nimittäin Kiviseltä ja Hautamäeltä älyttömän
hienot soolot.

Hippirokkia

Siinä missä pääesiintyjä tarjosi tuttua ja turvallista, illan aluksi saatiin kurkistus
suomirokin valoisaan tulevaisuuteen. Bileet starttasi nimittäin Klubin lavalla Mara
Balls. Laajemmat kansanosat pysyttelivät lämmittelysetin ajan visusti
Pakkahuoneella odottamassa illan isäntää, joten Maraa mahtui seuraamaan
hyvin.

Mara Balls on paitsi bändin myös sen keulakuvan nimi. Kitaristi-laulaja Maria
Mattila opittiin tuntemaan Mara Ballsina hänen toimittuaan lyhytikäiseksi jääneen
Jukka ja Jytämimmit -kokoonpanon basistina.

Nyt oman bändinsä keulilla Mara tarjoilee vahvasti kuusikymmenlukuiseen
psykedeliaan nojaavaa rokkia. Pörisevät ja särisevät kitarat, roima annos
asennetta, mutta myös kosolti hippeilyä oli kerrassaan raikas tarjoomus Popedan
alkusalaatiksi.

Trio sai kolmine taustatanssijoineen huikean menon aikaiseksi. Kappaleiden
funkaava hypnoottisuus nappasi otteeseensa bändin basistinkin. Aapo Palonen
hengaili soittaessaan jossain musiikin sisällä. Rytmiä piiskannut rumpali Antti
Palmu ei puolestaan meinannut settinsä takana pysyä. Hänellä vauhtia piisasi –
ainakin enemmän kuin vaatteita. Hillityn antaumuksellisesti esiintynyt Mara Balls
muisti myös soolojen visuaalisen puolen. Sitä korostaen tanssijat tulkitsivat
kappaleita bändin seassa. Valot välkkyivät vikkelään, ja kameran valotus oli
ihmeissään. Yksinkertaisen tehokkaat kappaleet kasvoivat ja elivät omaa
elämäänsä.

ITE-taiteilijanakin tunnettu Mattila on rakentanut uransa ’vanhanaikaisesti’,
pitkälti omin voimin. Tampereella monikulttuurista Keltaista taloa pyörittänyt
monilahjakkuus ei ole valtavirran vietäväksi heittäytynyt. Ehkä pienissä, mutta
monipuolisissa underground-piireissä rokkaus on yhtäkkiä alkanut kantaa
hedelmää laajemminkin, ja hän on pulpahtanut päivänvaloon. Klubin lavalla Mara
Balls koettiin täydessä kukoistuksessa. Leveästi hymyillen hän johdatti bändiä ja
yleisöä läpi setin. Mara Balls on miellyttävä uusi tuttavuus. Siitä kuullaan vielä.

MARKO AHO

Kuvagalleria

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT