PUISTOBLUES 2017, JÄRVENPÄÄ - LITTLE STEVEN - RAPORTTI
 
 
2.7.2017   Kuvagalleria
Little Steven. Kuva: Marko Aho
Iso bändi, pitkät soolot ja lyhyet mekot
Little Steven & The Disciples Of Soul oli oivallinen valinta Järvenpään
Puistobluesin pääesiintyjäksi. Kahden tunnin bileet huipensivat 40:nnen
pääkonsertin Vanhankylänniemessä.

Puistobluesin pääkonsertin aikana Järvenpään Vanhankylänniemessä
käyskennellessä kävi selväksi, että melko monen mielestä
Little Steven ei ollut
erityisen luonteva valinta tapahtuman pääesiintyjäksi. Toivottavasti nuo ”eihän
se mitään bluussia edes ole” -epäileväiset kuitenkin katsoivat setin; tulivat
varmasti toisiin aatoksiin.

On totta, että suuri yleisö tuntee
Steven Van Zandtin lähinnä Bruce
Sprigsteenin
rinnalla heiluvana ja luppoaikoinaan televisiossa mafiamiestä yhden
ilmeen varassa näyttelevänä hahmona. Totuus on kuitenkin se, että hän on
vuosien saatossa hääräillyt ahkerasti monilla sektoreilla. Oman levy-yhtiön ja
radio-ohjelmien ohella Van Zandt on toiminut myös levytuottajana. Esimerkiksi
Southside Johnnyn, Gary U.S. Bondsin ja Darlene Loven levyillä hän on hionut
visiotaan soulahtavien puhaltimien ja rouheiden rokkikitaroiden kombinaatiosta.
Näissä yhteyksissä Little Steven on myös luovuttanut kirjoittamiaan kappaleita
runsaasti muiden käyttöön. Siksi soololevyjen väliin ehtikin tulla melkein kahden
vuosikymmenen mittainen tauko.

Muille kirjoitettujen piisien varaan rakentuukin reilu kuukausi sitten julkaistu ja
tällä kiertueella juhlinnan kohteena oleva levy ”Soulfire”.
Kahdeksankymmenluvulla vahvasti pinnalla ollut poliittinen vimma on nyt siirretty
taka-alalle, vaikka jokunen sen ajan kappalekin Puistoblues-setissä kuultiin. Little
Steven palaa nyt musiikillisille juurilleen; sinne kuusikymmenlukuisen soulin,
rockin ja popin risteyskohtaan.

”Soulfirelta”, aivan kuten monilta muiltakin Stevenin tuottamilta levyiltä, nousee
tämän tästä esiin selkeitä 'brucemaisuuksia'. Tutut piirteet olisi mukavaa laittaa
kuuluisamman kaverin peesailun tiliin, mutta todellisuudessa asia taitaa olla niin,
että Sprigsteenin levyiltä on alkujaankin erottunut juuri Little Stevenin
tuotannollinen kädenjälki.

Vahva ryhmä

Little Stevenin 14-henkinen Disciples Of Soul koostuu pitkän linjan muusikoista.
Bändin jäsenten cv:t suorastaan pursuavat popmusiikin suurimpia nimiä.
Leipääntyneistä kehäraakeista ei todellakaan ole silti kyse. Tiukaksi koostettu
setti toteutettiin Järvenpäässäkin musiikista tinkimättä, fiilis ja show edellä.

Kaksi etäisesti tuttua nimeä olivat rumpali
Charley Drayton ja pianoa sekä
mandoliinia soittava L
owell "Banana" Levinger.  Ensin mainittu on jäänyt
mieleen siksi, että hän oli 80-luvulla mukana K
eith Richardsin X-pensive
Winosissa
– silloin tosin pääasiallisesti basistin tointa hoitamassa. Levinger
puolestaan vaikutti kuusikymmenluvulla Steveninkin diggaamassa bändissä
nimeltä
The Youngbloods. Levinger teki pari vuotta sitten myös mainion ja
tsekkaamisen arvoisen levyn ”Get Together: Banana Recalls Youngbloods
Classics”. Hänen kanssaan on menneitä muistelemassa varsin mielenkiintoisia
soittokavereita.

Disciples Of Soulin viisihenkisestä torvisektiosta kaksi puhaltajaa –
baritonisaksofonisti
Eddie Manion ja saksofonisti-huilisti Stan Harrison – kuuluu
myös
Miami Hornsiin, Stevenin 70-luvulla Southside Johnnyn bändin kylkiäiseksi
perustamaan yhtyeeseen. Se käynee laadun takeesta, eivätkä muutkaan
messinkisuut kiintiöpuhaltajia ole. Pasunisti
Clark Gaytonin lähihistoriasta löytyy
muun muassa Springsteenin viimeisin kiertue ja ”Seeger Sessions”. Trumpetisti
Ron Tooleylla on pitkä historia James Brownin ja Jaco Pastoriuksen kaltaisten
soittajien kanssa. Toinen trumpetisti
Ravi Best on operoinut pääasiallisesti
jazzissa ja kerännyt sieltä nipun meriittejä.

Little Steven on opittu tuntemaan artistien oikeana kätenä. Kun hän asettuu itse
keskimikrofonin taakse, löytyy häneltäkin oma littlesteveninsä. Se on levyn
osatuottajana ja bändin musiikillisena johtajana mainittu kitaristi
Marc Ribler.
Järvenpäässä Ribler jakoi kitaraosuudet Stevenin kanssa, johti bändiä muutamin
tarvittavin nyökkäyksin ja ennen kaikkea antoi solistille vapaat kädet keskittyä
rooliinsa.

Kahden tunnin bileet

Nimikappale ”Soulfire” teki Puistobluesin pääkonsertissa heti kerrasta selväksi,
että nyt sitä mennään! Bändi pani parastaan. Draytonin kanssa rytmiryhmän
muodostivat basisti
Jack Daley ja perkussionisti Everett Bradley. Heiltä ei
fiilinkiä puuttunut. Heidän luomansa kompin varaan kelpasi muun ryhmän
rakentaa.

Aluksi huomion olivat varastaa taustalaulajat
Jessica Wagner, Erika Jerry ja
Yahzarah
. Heidän ulkomuotonsa ja esiintymisensä toi ripauksen menneiden
vuosikymmenten soulglamouria esitykseen. Jos mekkojen helmat olisivat olleet
yhtään lyhyempiä, ne olisi luokiteltu paidoiksi. Yksi syy Banana Levingerin
jatkuvaan hymyilyyn saattoi olla se, että hänen pianonsa oli sijoitettu suoraan
taustalaulajien taakse. Ei sovi myöskään väheksyä kolmikon laulutaitoa. He
kuulostivat vähintäänkin yhtä hyviltä kuin näyttivät. Little Stevenin ääni ei
välttämättä ole kaikkein vahvinta laatua, joten muhevat köörit toivat mukavasti
lisäpotkua vokalisointeihin.


Yhteistyössä

Savonsolmu Beach & Blues Party, Pieksämäki
,

Järvenpäässä kuultiin uusi levy kokonaisuudessaan sekä sopivasti valittua muuta
materiaalia. Jo levyllä huomion kiinnittänyt James Brown -laina ”Down And Out In
New York City” kasvoi livenä vielä komeampiin mittoihin. Se oli silkkaa
shaftia.
Alkujaan Gary U.S. Bondsin turhankin tukevasti kasarihienouksiin nojaavana
versiona ilmestynyt ”Standing In The Line Of Fire” on nyt päivittynyt italowestern-
kitaran myötä kerrassaan maukkaaksi.

Isossa kokoonpanossa jokaisella soittimella oli oma roolinsa tarkkaan hallussa, ja
sovitukset oli taiten työstetty. Bändi soi maukkaasti. Koskettimet jäivät tosin
monin paikoin miksauksesta harmillisesti kadoksiin. Toisaalta kaikkea ei voi
kireällä festariaikataululla avarassa luonnossa saadakaan kohdalleen. Kappaleen
”Princess Of Little Italy", joka poimittiin mukaan Little Stevenin soolodebyytiltä,
ajaksi kosketinsoittajat jalkautuivat eturiviin. Urkuri
Andy Burton soitti haitaria, ja
Banana Levinger harmillisen hiljaa kuulunutta mandoliinia.

Tottahan toki sitä etukäteen kaipailtua bluesiakin settiin mahtui, vieläpä kolmen
kiitettävän pitkän piisin verran. ”Soulfireltä” löytyvä ”Blues Is My Business” sekä
Jimmy Rogersin ”Walking By Myself” ja Howlin' Wolfin ”Killing Floor” sisälsivät
runsaasti jamitusta. Ne toivat settiin rutkasti leppoisaa lisäarvoa.


Kaksituntisen konsertin encoressa kuultiin yksi Little Stevenin varhaisimmista
sävellyksistä, kovasti
The Drifters -vaikutteinen ”I Don't Wanna Go Home”.
Rehvakkaasti riuhtaistu
Chuck Berry -kipale ”Bye Bye Johnny” päätti
hauskanpidon ja Puistobluesin historian 40:nnen pääkonsertin.

Risukon etsimistä ruusujen seasta

Lauantaikokonaisuudesta Puistoblues ansaitsee lähinnä ruusuja.
Festivaalialueella kaikki toimi. Bussiyhteydet Vanhankylänniemen ja keskustan
välillä oli hoidettu hyvin. Laajalti purnattu omien eväspullojen kieltokaan ei
varsinaisesti menoa haitannut. Viinipulloja myytiin paikan päällä, ja viinistä
saattoi nauttia joko pöydän vieressä istuen tai aidatulla piknikalueella.
Ruokatarjonnasta löytyi kiitettävästi vaihtoehtoja perinteiselle rokkimakkaralle,
mutta eipä makkaraakaan sivuutettu.


Jos jotain valittamista pitäisi keksiä: parempi sää saisi olla ensi vuonna.
Takavuosina Puistobluesissa oli aina hyvä ilma. Miksi tästä on tingitty? Nytkään ei
vettä tullut taivaalta niin montaa pisaraa, että voisi puhua edes tihkusta
(tulivathan ne muutamatkin tipat muuten taivaalta?). Sade oli kuitenkin kuin
epävakaan oloinen roteva heppu ravintolan naapuripöydässä. Tämän tästä piti
olla varuillaan ja valmiina reagoimaan, jos jotain tapahtuisi. Onneksi ei
kuitenkaan tapahtunut.

Kaiken kaikkiaan 40. Puistoblues oli onnistunut kokonaisuus ja Little Steven &
The Disciples Of Soul oivallinen valinta sen pääesiintyjäksi. Yleisömäärä oli
pettymys, sillä Vanhankylänniemeen saapui 5 500 kuulijaa. Lukema jää
järjestäjien tavoitteesta.

"Pilvinen sää verotti varmasti kävijämäärää, mutta musiikillisesti festivaali ylitti
odotukset", festivaalipäällikkö
Miikka Porkka sanoi Puistobluesin verkkosivuilla.

MARKO AHO


Kuvagalleria
.
 

Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit
Kuunteluhuone
 |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
.

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2017
.
setstats
 
Etusivulle
 
Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit  |  Kuunteluhuone  |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
setstats
setstats
     
 
 
     
     
UUSIMMAT