Blues-Finland.com - Rauma Blues 2013

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

RAUMA BLUES 2013 - RAPORTTI

15.7.2013 Kuvagalleria

Heritage Blues Orchestra

Bluesin oppitunti ja muuta mukavaa
Heritage Blues Orchestra vastasi korkeisiin odotuksiin Rauma Bluesin
pääkonsertissa. Myös Mississipin velikulta Watermelon Slim ja pohjoismaiset
bändit tekivät vaikutuksen.

28. Rauma Blues oli tutun monipuolinen ja sai lauantaina 14. heinäkuuta
houkuteltua väkeä Äijänsuon Kukko Areenaan jotakuinkin saman verran kuin
aikaisempinakin vuosina, eli sellaiset kaksi ja puoli tuhatta. Sen sijaan perjantain
konserttikokeilu ei kiinnostanut kuin neljääsataa kuulijaa.

Bluesin laaja oppimäärä

Rauma Bluesin pääesiintyjän paikalla musisoi kovasti ylistetty Heritage Blues
Orchestra. Yhtye kyllä täytti paikkansa.

Bill Sims Juniorin, hänen tyttärensä Chaneyn Simsin ja kitaravelho Junior
Mackin johtama orkesteri piti varsinaisen bluesin oppitunnin. Kappaleita kuultiin
laajalla kirjolla. Eturivikolmikon lisäksi täytyy erikseen mainita mainio harpisti
Vincent Bucher, joka oli selkeästi tekijämiehiä. Eikä joissakin kappaleissa
mukana ollut torviryhmäkään huono ollut. Harvoinpa sitä pääsee konsertissa
kuulemaan sooloa, joka on kirjaimellisesti ”ihan täyttä tuubaa”, mutta Raumalla
tämäkin koettiin.

Vaan mitä tarkoittaa perinnetietoiselle ja tätä perinnettä julistavalle bändille
sanonta ”bluesin perinne”? Tällaista kysymystä he saivat pohtia konserttia
edeltävässä lehdistötilaisuudessa.

- Se tarkoittaa kaikkea. Mennään Afrikkaan ja orjuuteen saakka ja kuljetaan
sieltä pitkä matka tähän aikaan saakka, vastasi isä-Sims.

- Kun ammennat historiasta ja siitä, mitä oli ennen omaa aikaasi, saat paljon,
Junior Mack lisäsi.

Bändi oli sitä mieltä, että on tärkeää pitää asiaa esillä ja viedä sanomaa
nuoremmille.

- Yhtä lailla se perinne näkyy meissäkin, kun isä on välittänyt sitä minulle ja hän
on taas saanut sen omilta vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan, Chaney Sims
jatkoi.

Miltä näyttää bluesin tulevaisuus?

- Bluesin tulevaisuus on vaikka hip hopissa. Se blues on siellä jossain, yllätti
vanhempi Sims.

- Yhtä lailla voisin mainita nuoret bluesmuusikot Gary Clark Juniorin, Cassie
Taylorin ja muut.

Chaney Sims muistutti vielä, että ei nuoria naisiakaan saa unohtaa.

Heritage Blues Orchestra sai Raumalla yleisön volyymista päätellen erinomaisen
vastaanoton. Porukka oli niin sanotusti täpinöissään – tai sitten jo illan mittaan
hieman enemmän vastaanottavainen useamman oluen jälkeen.

Hienoin hetki setissä koettiin, kun isä ja tytär Sims olivat kahdestaan lavalla
tulkiten ihon kananlihalle saaneen hienon slovarin. Chaney Sims kertoi pressissä
suunnittelevansa soololevyn tekoa. Tuon tulkinnan jälkeen sitä levyä alkaakin jo
odotella kieli pitkänä.

Vaisu startti

Lauantain anti oli kokonaisuudessaan monipuolinen. Pitkän illan avausaktina
kuultiin Chainsaw Dupontia paikkaamaan saatu Jack Hadley And The St. Louis
Blues All Stars. Avaajan osa ei ole aina helppo, ja nytkin Hadleysta jäi vähän
vaisu kuva. Tapahtuman alkuun olisi toivonut jotain paremmin heti yleisön
hyppysiinsä ottanutta aktia, eikä steriiliksi jäänyttä, mutta kuitenkin ihan
taidokasta Hadleyta.

- Jos saat yhteyden yleisöön, niin ihan sama, mihin aikaan soitat, pohdiskeli ensi
kertaa Suomessa vieraillut Telecaster-mies pressitilaisuudessa ennen konserttia.

Yhteys taisi jäädä saamatta?

Mainio Slim

Toisena lavalle noussut Watermelon Slim & The Workers sai jo huomattavasti
enemmän vipinää punttiin. Huuliharpun ja slidekitaran taitaja, entinen rekkamies
Bill Homans kertoi lehdistötilaisuudessa, mistä sai taiteilijanimensä:

-Istuskelin kotona, Mississipin Clarksdalessa, meloninpala toisessa kädessäni
ja harppu toisessa. Huudahdin siinä äkkiä, että ”Now I have a blues name!”

Watermelon Slim olikin lupsakka itsensä niin median edessä kuin lavallakin. Jengi
alkoi yleisössä lämmetä ja mieleen tulikin, olisiko Slim ollut parempi vaihtoehto
illan avaajaksi. Herran välispiikit saivat lisäväriä siitä, että purukalustoa ei suussa
juurikaan enää ole. Paljon mies höpötti, mutta mitä yleisö siitä sai selvää, on
toinen juttu.

Vakava puolikin yli seitsemänkymppisestä velikullasta löytyi. Hänen kertoessaan,
että laulujen aiheet ovat yleensä työstä, ihmissuhteista ja kuolevaisuudesta, tuli
miehelle tippa linssiin. Hän jakoi kiitosta tienraivaajille ja jo edesmenneille
muusikkoystävilleen.

- Ensimmäisen kerran kuulin bluesia viisivuotiaana kakarana keskiluokkaisessa
valkoisessa kodissani, kun musta sisäkkö lauloi meitä hoitaessaan ja askareita
tehdessään. Myöhemmin vasta tajusin hänen laulaneen John Lee Hookerin
kappaleita, Slim muisteli.

Hookerin lisäksi Slim kertoi Slim Harpon ja Muddy Watersin olevan sankareitaan.
.

Kara on stara!

Perjantain esiintyjistä mainion ja iloisen keikan heittänyt Jasmine Kara olisi sopinut vallan
mainiosti myös lauantain pääkonsertin tarjontaan. Nuori ruotsalaisnainen heitti hyvinkin
juurevan ja perinnetietoisen keikan. Sillä tiellä hänen toivoisi jatkavankin, sillä ääntä ja
asennetta löytyy.

Jos maailma olisi yhtään oikeudenmukainen, Karasta voisi nousta jopa Adelen tai
edesmenneen Amy Winehousen suuruinen nimi. Aika näyttää, todistivatko harvat ja valitut
tulevan superstaran ensimmäistä Suomen-keikkaa Raumalla.

Ennen Jasmine Karaa esiintyi taidokas The Northern Governors. Se on kyllä tiukasti ja
taitavasti musisoiva ryhmä, mutta ehkä se sopisi paremmin esimerkiksi joillekin
urban-festareille tai vaikka Pori Jazziin kuin perinteisille blues-festareille. Järjestäjillä on
ymmärrettävästi paineita saada uutta ja nuorempaa yleisöä, mutta sittenkin.

Voisi kuvitella, että perjantaikokeilu jää tähän kertaan ja ensi vuonna palataan takaisin
yhteen pääkonserttipäivään. Näin perjantai-ilta pyhitettäisiin erilaisille klubikeikoille.
Varsinkin, kun ei perjantaina yleisökään oikein Kukko Areenaan löytänyt.

Rauma Bluesin pääkonsertin kotimaisesta annista vastasi aika monen odottama
Dumari & Spuget. Mainion stadinkielisen levyn taannoin julkaisema Hande
Nurmion bändi täyttikin odotukset, vaikka alkuun soundit olivat hieman
hakusessa.

Spuget toimi mainiosti, onhan ryhmässä aivan huikeita muusikoita: Mitja Tuurala
bassossa, Markku Hillilä rummuissa ja kitarassa Miikka Paatelainen.

Slangibiisien oheen settiin oli lisätty Nurmion vanhempia biisejä,
blues-tapahtumaan oivasti sopivia kappaleita, kuten "Rion satamassa", "Tuhma
hauva" ja jopa "Lasten mehuhetki". Encoressa soi "Huda huda". Eniten
hurrauksia yleisön taholta taisi saada tyly rap "Dumari".

Kitara saattoi ihmiset kotimatkalle

Tapahtuman viimeisenä esiintyjinä puolilta öin lavalle nousivat vielä Vidar Busk
And His True Believers. Norjalaiskitaristin setti oli kovinkin blues, vaikka ehkä
hieman rokimpaakin tyyliä odoteltiin. Oivan energinen meininki kuitenkin takasi
sen, että tunnelma kesti loppuun saakka. Busk paiskoi välillä reippaampaa
menoa ja välillä tunnelmapaloja.

Ihan kaikki eivät enää jaksaneet viimeiseen nuottiin saakka olla paikalla, sillä
tuttuun tyyliin viimeisen bändin soittaessa osa porukasta alkoi valua jo hallista
ulos. Voisi kuvitella, että tämäkin väki, niin kuin tappiin saakka diggailleetkin,
olivat tälläkin kertaa tyytyväisiä Rauma Bluesin antiin.

Missä olivat naiset?

Jos jotain moitetta haluaisi keksiä, niin ainoa nainen lavalla tänä vuonna oli
Heritage Blues Orchestran Chaney Sims. Aikaisemmissa Rauma Blueseissa kun on
totuttu näkemään myös valovoimaisia naismuusikoita tyyliin Carolyn
Wonderland, Janiva Magness, Lou Ann Barton, Eve Monsees ja muut. Nyt ei.
No, ehkä ensi vuonna?

ARI ANTEROINEN, teksti ja kuvat

Kuvagalleria

.

Jaa juttu profiilissasi: |