RAUMA BLUES 2016 - RAPORTTI
|
| |
|
|
| |
|
|
7.9.2016
|
Sharrie Williams
|
Riehakas kolmekymppinen – Rauma Blues
aikuistuu aistikkaasti
Sharrie Williams kaappasi pääroolin Raumalla. Ikämies Wee Willie Walker
viihdytti Rick Estrin & The Nightcatsin kanssa. Silkka rock & roll sai myös
sijansa.
Rauma Bluesin 30-vuotisjuhla soi komeasti. Pääkonsertin taso oli huimaavan
korkea, ohjelmisto monipuolinen ja teltantäysi yleisö eli tunnelmissa vahvasti
mukana. Väkevän gospelin, soulin, bluesin – ja päälle päätteeksi vielä riehakkaan
rock & rollin – taajaan vaihtuvissa maailmoissa oli paikoin jo epätodellisen
tuntuisia väreitä.
Illan kiistaton päätähti oli vokalisti Sharrie Williams yhtyeineen. Vankalta gospel-
taustalta lähtenyt laulaja otti lavan haltuunsa tottuneesti. Hurmaava laulaja on
todellinen yleisön viihdyttäjä, sielukas entertainer – aistikas ja henkevä yhtä
aikaa. Onko noiden kahden välillä nyt yleensäkään kovin suurta eroa? Ja kun
kaikki tehdään rennosti ja pilke silmäkulmassa, yleisö on myyty. Valtaisat
äänivarat, eläytyvä tunteikkuus ja huippuunsa hiotut laulutaidot tekivät setistä
nautinnollisen. Taipuisa lauluääni on todellinen tuntojen tulkki – gospel-blues
todella rokkaa!
Kuusivuotiaana kirkkokuorossa laulamisen aloittanut Sharrie on luonut uraa
monien eturivin blues- ja soulartistien (Buddy Guy, Koko Taylor, Bobby Bland,
Aretha Franklin ja Etta James) sessioissa. Palkintoja ja muita tunnustuksia on
tullut runsain mitoin.
Williamsin repertoaari yltää herkästä gospelista aina teräväaksenttiseen funkiin.
"Power" oli jo lähes pelottavan intensiivinen numero, jonka ylöspäin moduloinut
kitara kruunasi. Toisaalta hän forsseerasi lempeällä kädellä yleisön hand claps -
säestyksiin ja chorus-osien laulamiseen. Kuka vielä väittää, että Suomi-yleisö on
jäyhää?
Williamsin yhtye The Wiseguys oli pienimuotoinen, mutta erittäin monipuolinen.
Hammond-urut kävivät kaunista harmoniakuviota laulun tukena. Samoin Fender-
kitaran kvarttisointukuviot elävöittivät oivallisesti bluesskaaloja. Suomalaisten
blueskitaristienkin soisi värittävän single note-sooloja kuvioinnilla ja
sointusooloilla.
Viisikielinen bassokitara antoi vankan perustan myös laululle. Soitinsoolojen
aikana Williams kujeili basistille, etteikö löydy yhtään alempaa. Yläkielinen Jaco
Pastorius -tiluttelu vaihtui hetkessä alakielien murinaan. Sinänsä hyvä ajatus on
säestää bassosooloa peukalolla alimmilla kielillä ja näppäillä etu- ja keskisormin
sooloja tai oktaaviääniä.
Williamsin viimeisin albumi "Out of the Dark" (2012) sai kiittäviä lausuntoja
monilta kriitikoilta. Lavasäteilyn ohella on syytä nostaa esiin myös Williamsin
taidot lauluntekijänä.
Meet Wee Willie
Soul-laulaja Wee Willie Walker, 75, on alansa todellinen konkari. Suurimmalle
osalle yleisöstä tämä taisi silti olla ensikosketus mestarin live-musisointiin. Wee
Willie kuului 1960-luvulla maineikkaaseen gospelkuoroon The Redemption
Harmonizers. Hän teki silloin maallistakin musiikkia, muun muassa lukuisia
singlejä Goldwax Recordsille. Hän on edelleen aktiivinen; muun muassa kolme
albumia The Butanes -yhtyeen kanssa on syntynyt.
|
Blues-Finland.comin kanssa yhteistyössä
Kris Kristofferson, Tampere-talo Roots of Love, Tampere-talo Lahti Blues & Roots
|
Mississippin Hernadossa Walker sai jo nuorena ensikosketuksen musiikkiin
kotikirkossaan. Hän tulee toisenlaisesta taustasta kuin monet nykylaulajat;
laulutekniikka on erilainen, mikä kuuluu kautta esityksen (tauotus, kiireettömyys,
viipyilevä sanojen venyttely, roikkuminen viimeisellä tavulla, painotukset).
Pehmeä laulusointi, lämmin inhimillisyys ja maailmaa nähneen miehen
elämänkokemus välittyvät vahvoina lauluista ja tulkinnoista. Hidastempoisten
soulballadien tulkitsijana hän on edelleen lyömätön.
Ikämiehenä Wee Willie joutui Raumalla hieman säästämään ääntään ja
antamaan tilaa erinomaiselle yhtyeelleen. Rick Estrin & The Nightcats tulee
rahvaanomaisemmasta taustasta, mutta bändi mukautui maestro Willien
maailmaan taitavasti. Kosketinsoittaja Jim Pugh melkein jo varasti show’n
loisteliailla Hammond-osioillaan. Myös taustalaulu myötäili solistia sytyttävästi.
|
|
|
Syke ei sammu; Wee Willie Walker nimettiin 2016 Blues Music Awards -
ehdokkaaksi kolmessa kategoriassa.
Rick Estrin yökissoineen liikkeellä
Harpisti Rick Estrin ja The Nightcats vetivät Willien lisäksi oman show’nsa. Estrin
on saanut ammattipiireissä arvostusta monipuolisuutensa ja persoonallisten
sovitustensa ansiosta. Bändin jäsenet hallitsevat useita instrumentteja, myös
simultaanisesti, kuten bassokitaran ja kosketinsoittimien yhtäaikainen soitto
todisti. Basisti Lorenzo Farrell oli nimittäin kehittänyt tavan soittaa bassokitaraa
ja urkuja simultaanisesti. Molemmat sujuivat mainiosti myös erikseen. Rumpali
J. Hansenin lyönti ansaitsee erityiskiitoksen – täsmällistä komppia, jossa drive
säilyy kiinteästi.
Estrin itse soittaa pieniä, yhden soinnun bluesharppuja, ja käyttää niitä todella
mestarillisesti. Käsien avulla tehtävän nuottien taivuttelun lisäksi hän tunki välillä
harpun suuhunsa ja soitti sitä kielen ja poskilihasten avulla.
Show’ta kaivataan, ehkä koomisen tuntuista puhelauluakin, mutta hillitön
showmies on kuitenkin yksi modernin bluesin monivivahteisimmista
harpputulkeista. Rick Estrin on myös saanut palkintoja erityisesti
instrumentalistina. Raastava perussoundi muistutti Paul Butterfieldin
harppusoundia.
San Franciscon kasvattina Estrin, 67, sai suuresti vaikutteita afroamerikkalaisesta
musiikista jo teini-ikäisenä. Asiat alkoivat varsinaisesti tapahtua, kun hän 60-
luvulla muutti Chicagoon, missä soittokokemusta kertyi tunnettujen
bluesartistien, jopa itsensä maestro Muddy Watersin kanssa.
Yökissat on toiminut jo yli 30 vuotta – aluksi nimellä Little Charlie & The
Nightcats, kitaristi "Little Charlie" Batyn mukaan. Batyn lopetettua bändi halusi
kuitenkin jatkaa, kitaristinaan Kid Andersen (tuttu muun muassa Charlie
Musselwhiten bändistä), ja nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa. Andersen
vastasikin illan parhaista staccato-osuuksista.
Eric pistää tuulemaan
Päätösakti, Eric ”Slim” Zahl & The South West Swingers, oli silkkaa rock & rollia
oikealla asenteella, ja se pisti väkeä liikkeelle. Norjalainen Zahl soittaa kitaraa
varsin perinteiseen rock-tyyliin, mutta bändin sovitukset ovat uudistushenkisiä ja
dynaamisia. Vanhojen rock-standardien toisto ei ole heidän juttunsa.
Vuoden 2016 European Blues Challenge -kisan voittaja oli energinen ja
valloittava kuuntelukokemus. Kaverit eivät säästelleet itseään – eivätkä sen
puoleen toisiaankaan. Annettiin palaa sydämen kyllyydestä.
Yhtyeen erityisenä intohimona on jatkaa 50-luvun tyylisiä rock & roll-, jump blues-
ja rockabilly-perinteitä. Se tehdään kuitenkin omaan, persoonalliseen tyyliin, joka
puraisee mahdottomasti. Irtautuminen 12 tahdin peruskaavasta antoi pohjaa
mielenkiintoisille melodioille.
Kymmenisen vuotta toiminut bändi on tehnyt nimeä klubi- ja festarikeikoillaan
ympäri Eurooppaa. Onnistumista on tullut myös USA:ssa, kuten välieräsijoitus
International Blues Challenge -kisassa Memphisissä aiemmin tänä vuonna.
Debyyttialbumi "Daddy O" oli Norjassa Spellemannsprisen-ehdokkaana parhaan
bluesalbumin kategoriassa. Pankaapa siis hillittömät Norjan bluesmiehet
seurantaan.
ANTTI SUVANTO
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2016
.
|
|
