LEVYKATSAUS
|
5.5.2015
Pyhän maan bluesia
Israelilla on oma mielenkiintoinen
yhteytensä blues-musiikkiin. Siitä kertovat
Rev. KM Williamsin, Dani Dorchinin ja Uzi
Ramirezin levyt. Joukossa on myös ihka
oikea mestariteos.
Niinkin kauan sitten kuin vuonna 1946 jazzmies
Mezz Mezzrow kirjoitti perinteisen juutalaisen
musiikin ja bluesin yhteneväisyyksistä. Itse sain
kokea saman aivan hiljattain, kun kuulin
"Yiddish Soul" –levyä, jonka teki
argentiinalaissyntyinen israelilaisklarinetisti
Giora Feidman. Hyvin on tiedossa sekin, että
kansainväliset blues-artistit ovat tervetulleita
Israeliin – varmasti moni lukijamme muistaa
vuodelta 1960 valokuvan, jossa mahtavan
kokoinen Willie Dixon istuu kamelipoloisen
selässä. Kuva otettiin Pyhässä maassa
Memphis Slimin kanssa tehdyn kiertueen
aikana.
Olikin hienoa saada käsiinsä suoraan Israelista
saapunut paketti, joka piti sisällään kolme
Nobody's Fault Productionsin lähettämää CD:tä.
Tel Avivissa toimiva agentuuri on järjestänyt
alueelle kiertueita monille alan artisteille Robert
Belfourista aina Bob Log III:een. Vaikka kaikki
musiikki ei ole varsinaista bluesia eikä
sataprosenttisesti israelilaistakaan, albumit
tarjoavat harvinaislaatuisen näköalan Pyhän
maan roots-musiikkiin.
Rev. KM Williams
Ensin kirjekuoresta sujahtaa "Jukin' in the Holy
Land: Live in Israel". Albumi on dokumentti
teksasilaisen maaseutubluesmiehen Rev. KM
Williamsin ensimmäisestä kiertueesta Lähi-
idässä. Williams näyttää, kuulostaa ja kirjoittaa
|
|
nimensä vähän samaan malliin kuin Suomeen asettunut, viime aikoina muun
muassa North Karelian Allstarsissa vaikuttanut britti L.R. Phoenix. Molemmat
nojaavat vahvasti Mississippin mäkiseudun ja Fat Possumin perinteisiin. Ja
molemmat pystyvät vakuuttaviin Son House –covereihin – ei vähä mitään!
Kansista ei löydy kappaleiden tekijöitä, mutta vaikuttaa siltä, että levyllä kuullaan
sekoitus alkuperäisbiisejä ja uusiksi pantuja klassikoita. "Israel Boogie" seuraa
uskollisesti Junior Parkerin kappaletta "Feelin' Good", "Trouble No More" on
muunnos Howlin' Wolfin "Killing Floor" –klassikosta (eri riffillä ja "killing floor" –
värssy pois jätettynä) ja niin edelleen. John Lowe kuitenkin saa ansaitsemansa
krediitin; Memphisin mies keksi Lowebow'n, sikarilaatikkokitaratyypin, joka on
suomalaisille tuttu Black River Bluesmanin arsenaalista. Williamsin yksikielinen
Lowebow soi tehokkaasti biisillä "Meet You at the Station". Kohokohdaksi
nousevalla kappaleella rummuissa suoriutuu Israelin ikioma Yonatan Bar Rashi.
Levyllä sähköiset ja akustiset kappaleet kulkevat rinta rinnan. Materiaali on
hyvätasoista, mutta minua miellyttävät erityisesti akustiset vedot. Erityisen
maukas on "Goin' Down the Tracks", jolla Rashi komppaa "pastoria" pesulaudalla.
Fat Possum –fanit varmasti vakuuttuvat sähköisistä raidoista. Toisin kuin monilla
muilla syvän etelän "blues-löydöillä", Rev. KM Williamsilla on muitakin avuja kuin
autenttisuus: tämä herra osaa tosiaan soittaa ja laulaa. Suosittelen!
|
|
|
Dani Dorchin
Traditionalistille "Jukin' in the Holy Land" saattaa kuulostaa vähän karskilta ensi
alkuun. Kitarassa on liian modernia säröä, Rashin rumpalintyö on turhan paljon
'tätä päivää', ja Dani Dorchinin huuliharppu on pahimmillaan hermoja raastavaa.
Dorchin on hyvä, mutta aggressiivinen soittaja. Hänen tyylinsä sotii Williamsin
majesteetillisesti groovavan tyylin kanssa. Tilannetta pahentaa se, että
huuliharppu on ilmeisesti liitetty PA:han säröpedaalin eikä vahvistimen kautta.
Purevuutta on, botnea ei.
Dorchinin omalla levyllä "One Man Band" kuullaan kohentunutta harppusoundia.
Studiolivellä Dorchin esittäytyy harpistina, laulajana, rumpalina ja lauluntekijänä –
lahjakkaana kitaristinakin. Riffit ja kappaleet ovat varmasti Black Keysin
varhaisen materiaalin ystävien makuun. Dorchinin kitarasoundi on cool, ja se
ansaitsee erikoismaininnan. Monien instrumenttien soittaminen voi vaatia
veronsa. Rummut ja laulu kärsivät ensimmäisinä. Mieluummin kuulisin Dorchinia
jonkun rytmillisesti kekseliään soittajan, kuten Rashin, säestämänä. Toisaalta
tanskalaisen Nikolaj Andersenin tai suomalaisen Bad Mood Hudsonin kaltaisten
yhden miehen yhtyeiden faneille tämä voi olla herkkupala. Tutustu omalla
vastuulla!
Uzi Ramirez
Viimeisenä käteen sattuu albumi, joka ei edes yritä olla blues-albumi. Täytyy tosin
sanoa, että kun katsoin Uzi Ramirezin "Cheese in My Pocket" –levyn kantta,
pelkäsin kohtaavani taas yhden bluesrock-hirviön… En kuitenkaan olisi voinut olla
vaikuttuneempi tai yllättyneempi, kun itse levy lähti pyörimään: se on
yksinkertaisesti mestariteos. Jos maailmassa olisi vähäänkään
oikeudenmukaisuutta, juuri tällaista tavaraa radiosta tulisi päivät pitkät.
Kuvittelepa albumia, jolla soittaa lähes 30 Israelin parasta muusikkoa, ja
tavallisen rock-pohjan päällä kuullaan kaikkea ranskantorvesta tuubaan,
vibrafoniin ja kellopeliin. Kuvittelepa sovituksia ja lähestymistapoja, jotka tuovat
mieleen niin erilaisia nimiä kuin Lee Hazlewood, The Kinks, The Beatles, Miles
Davis, T. Rex, Bob Dylan, Jimi Hendrix ja Dr John – usein saman biisin aikana.
Kuvittelepa kappaleita, joilla on itse musiikin kärsimättä älykkäät, ymmärrettävät
ja hiotut sanoitukset. Kuvittelepa soundeja, jotka ovat samaan aikaan
vuosikertaiset ja nykypäiväiset – viulut, trumpetit, kuorot ja villit sähkökitarat
puikkelehtivat edestakaisin milloinkaan tukkimatta kappaleita tai ottamatta
yliotetta. Ja kaiken tekevät oikeat muusikot oikeilla soittimilla…
Vaikka Uzi Ramirezilla on "paholaismaisen kitaristin" maine The Ramirez
Brothersin, Kutima Orchestran ja monien muiden riveistä, pitkiä kitarasooloja ei
kuulla. Jokaisella kitarasoololla on tarkoituksensa. Tarvitseeko enää jatkaa?
Miksauksesta vastasi Adam Samuels (Daniel Lanois, John Frusciante, Brian
Blade) ja masteroinnista Brian Lucey (Black Keys, Arctic Monkeys, Sigur Ros).
Tämä levy ei ehkä sovellu blues-fanaatikolle, mutta se on must kenelle tahansa
vähänkin rockista ja popista kiinnostuneille. Tyrmäävää!
ANDRES ROOTS
Rev. KM Williams: Jukin' In the Holy Land. Nobody's Fault Productions, 2014
KM Williams (kitara, laulu, Lowebow), Yonatan Bar Rashi (rummut, pesulauta),
Dani Dorchin (huuliharppu)
Dani Dorchin: One Man Band. Dani Dorchin, 2014
Dani Dorchin (bassorumpu, virveli, hi-hat, kitara, huuliharppu, laulu)
Uzi Ramirez: Cheese In My Pocket. Mountainmusicrecords, 2014
Uzi Ramirez (laulu, kitara, banjo, kosketinsoittimet), Shacham "Chakamoon"
Ohana (basso, taustalaulu), Tal Tamari (rummut), The Extra Cheese Orchestra,
The Extra Cheese Choir
Linkit: Rev. K.M. Williams, Dani Dorchin, Uzi Ramirez, Nobody's Fault Productions
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2015
.
|
|
