LEVYARVIO
|
| |
|
|
| |
|
|
|
Rick Estrin (oik.) ja Kid Andersen
keikalla Oulussa. Kuva: Marko Aho
|
29.9.2017
Rick Estrinin takuuvarmat tarjoomukset
Ei tarvinnut tälläkään kertaa Rick Estrinin seurassa pettyä. Estrinin ja hänen
luotsaamansa The Nightcatsin uudella levyllä ”Groovin’ in Greaseland” meno
noudattelee pääpiirteittäin tuttua kaavaa. Silti ei tarjoilla vanhan kertausta.
Murakan munnarin avaama ”The Blues Ain’t Going Nowhere” kertoo heti kärkeen,
että blues ei katoa minnekään. Huhut sen kuolemasta ovat vaihtoehtoista
totuutta – särkyvät sydämet, kohtalon kolhut ja ketkuilevat poliitikot pitävät siitä
huolen. Bluesille on paikkansa niin kauan kuin ihmiset lohtua kaipaavat.
Vakuudeksi väitetyn vainajan elinvoimaisuudesta kuullaan laulussa kolme pitkää
sooloa. Huuliharppu, kitara ja urut alleviivaavat kukin parin kierron verran
sanomaa.
|
The Nightcatsin kokoonpanossa on tapahtunut
muutoksia sitten edellisen tapaamisen. Estrin
ja kitaristi Kid Andersen hoitavat edelleen
omat tonttinsa. Andersenilla onkin ollut
melkoisen laaja tontti hoidettavanaan kautta
tuotantoprosessin. Runsaan kitaroinnin ja
paikoittaisen bassottelunkin lisäksi hänet
mainitaan niin toisena äänittäjänä, toisena
tuottajana kuin toisena miksaajana.
Äänitykset on tehty myös hänen
Greaseland-studiossaan.
Lorenzo Farrellin harteilta on otettu
bassovastuu pois. Hän soittaa nykyisellään
vain koskettimia. Hammond-urut ovat aiempaa
suuremmassa roolissa, ja se on hyvä juttu.
|
|
Aivan liian harvoin niille nykypäivänä keksitään muuta puuhaa kuin maton
kutominen pitkistä äänistä kappaleen taustalle. Farrell ei arkaile soittopelinsä
laajan sävypaletin hyödyntämistä.
Iso muutos on myös se, että laulajana ja laulunkirjoittajanakin kunnostautunut
rumpali J. Hansen on tehnyt rumpujakkaralla tilaa uudelle miehelle. Vaihdoksen
myötä bändi on saanut Andersenin rinnalle toisen norjalaisvahvistuksen. Alex
Pettersen on nähty Suomessa muun muassa Rick Holmstromin ja Junior
Watsonin rumpalina. Hän on kovan luokan tekijämiehiä.
Kaikki levyn 13 kappaletta ovat bändin omaa käsialaa. Samoin kuin edellisellä,
viiden vuoden takaisella studiolevyllä (One Wrong Turn) ovat Farrell ja Andersen
tehneet yhden instrumentaalin kumpikin. Muun materiaalin on kirjoittanut Estrin,
yhden kappaleen Andersenin kanssa kimpassa.
Sanomisen nasevuus ja tulkinnan ilmeikkyys ovat huikean harputtelun ohella
olleet Estrinin tavaramerkkejä. Nyt huumoria on kappaleissa hieman aiempaa
säästeliäämmin, mutta toki sitä edelleen löytyy. ”Dissed Again” asettuu
kunniakkaasti Nightcatsin rokkaavampien piisien jatkeeksi. ”Looking For A
Woman” hakee ja löytää seuraa funkaavasti nytkytellen. ”I Ain’t All That” ja
”Living Hand To Mouth” tarjoavat bluesinnälkäisille sitä ihteään. Estrinin ja
Andersenin yhdessä kynäilemä ”Hands Of Time” etenee Jimmy Reedin opein ja
näyttää, että shufflen ei tarvitse olla junttaavaa.
|
Yhteistyössä
Blind Boy Paxton, Helsinki 20.10.
Albert Lee, Tavastia 1.11. Underground Rock Orchestra, Tre 14.10.
.
|
Tyyliltään kepeämpi ”Big Money” on maustettu karibialaisen notkeaksi. Soiton iloa
pursuava ”Hot In Here” tarjoaa näytön paikan jokaiselle bändin jäsenelle, ja
sanatkin lähinnä vain tauottavat sooloilua. Molliblues ”Tender Hearted” innoittaa
Andersenin hyvin rautalangallisiin tunnelmointeihin – vieläpä tyylikkäästi. Toinen
hidas blues, ”Another Lonesome Day”, saa puolestaan lisäväriä Farrellin
Wurlitzer-pianosta.
Alligator Recordsin julkaisemalta levyltä löytyy kolme instrumentaalia. Farrellin
säveltämä ”Cool Slaw” svengaa letkeästi Hammondin viemänä. Booker T. & The
MG´s ei jää meiningistä kauaksi. Estrinin harppu ja Andersenin viileän maltillisesti
jazzaileva kitara tekevät kappaleesta kuitenkin silkkaa Nightcatsia. ”MWAH!”
kumartaa hienosti ja alleviivaten viime vuonna kuolleelle Lonnie Mackille.
Tutuista aineksista on Andersen koostanut mainion menopalan. Päätökseksi
kuultava tunteikas Estrin-kappale ”So Long (for Jay P.)” on omistettu Nightcatsin
alkuperäiselle, kolmenkymmenen vuoden takaisella debyytilläkin soittaneelle
basistille Jay Petersenille.
Rick Estrinin ja kumppaneiden pariin heittäytyessään voi melko tarkkaan
aavistaa, mitä tuleman pitää. Se ei kuitenkaan haittaa. Siinä määrin
persoonallinen taituri ja kekseliäs lauluntekijä Estrin on aina ollut, että sietää
hänen pitää kiinni hyväksi havaitusta omasta linjastaan.
MARKO AHO
Rick Estrin & The Nightcats: Groovin’ in Greaseland. Alligator Records, 2017
Rick Estrin (laulu, huuliharppu), Kid Andersen (kitara, basso, taustalaulu), Lorenzo
Farrell (urut, piano, Wurlitzer), Alex Pettersen (rummut)
Vierailijat: Jerry Jemmott (basso), Joe Kyle Jr (basso), Robby Yamilov (basso),
Nancy Wright (tenorisaksofoni), Terry Hanck ja John Harbleib (puhaltimet), Martin
Windstad (lyömäsoittimet), Jim Pugh (sähköpiano), Kyle Jester (taustalaulu), Aki
Kumar (taustalaulu), Jerry Mcworter (taustalaulu), Sam Bolle (taustalaulu), Lisa
Leu Andersen (taustalaulu)
Linkit: Rick Estrin, Alligator
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2017
.
|
|
