Blues-Finland.com - Ruska Blues 2011, Koli

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

RUSKA BLUES 2011, KOLI

2.10.2011 Kuvagalleria

Mark Hummel yhtyeineen © Kake Kiirikki

Vaaroilla soi länsirannikon blues
Kalifornian omapoika Mark Hummel oli Ruska Bluesin odotettu pääesiintyjä.
Hän lunasti odotukset. Kolilla kuultiin myös kokemusta Hojas Blues Bandin
toimesta ja tulevaisuuden nimeä Color Me Blueta.

Kolin perinteikäs Ruska Blues vietettiin 23. ja 24. syyskuuta hulppeiden
kansallismaisemien ytimessä. Täyteen buukatun Sokos Hotel Kolin vieraat saivat
nautittavakseen aimo annoksen taidokasta juurimusiikkia kumpaisenakin
päivänä. Yleisöä saapui myös bussikuljetuksella Joensuusta, joten tiivistä
tunnelmaa riitti.

Pääesiintyjäksi kiinnitetty amerikkalainen huuliharpisti Mark Hummel näytti
soiton mallia innostuneelle yleisölle. Huuliharppuilu oli muutenkin hyvin esillä, sillä
sitä kuultiin myös kotimaisten esiintyjien taholta.

Suomen mittakaavassa legendaarinen Hojas Blues Band Sonny Boy
Magnussonin johdolla oli hyvässä vedossa, kuten myös Micke & Lefty feat. Chef
ja Root Remedy. Rasavilli Jo' Buddy esiintyi tällä kertaa soolona banjokitaransa
kanssa. Nuorta osaamista edusti taidokas soulbändi Color Me Blue, jonka keulilla
viehättävä laulaja Taru Ratilainen sykähdytti yleisöä komealla äänellään.

Akustiset lämmittelyt hoituivat lauantaina tapahtuman juontajan Cane Vuorjoen
(Root Remedy), Echo Räsäsen (Houserockers) ja Jaakko Kilpiäisen toimesta.
Kolmikko soitti ensin baarin puolella ennen siirtymistään isolle lavalle.

Laatuterveiset länsirannikolta

Pohjois-Kalifornian 'bluespääkaupungissa' Oaklandissa nykyisin asusteleva
huuliharpisti-laulaja Mark Hummel esiintyi Kolilla lauantaina
saksalais-suomalaisen taustabändin Backscratchersin kanssa. Saksalaiset Jan
Mohr (kitara) ja rumpali Andreas Bock (rummut) sekä suomalainen luottobasisti
Jaska Prepula säestivät maestroa erittäin mallikkaasti.

Hummelin räväkkä ja voimakas huuliharpun soitto oli mukavaa kuultavaa ja
seurattavaa. Harvemmin on kuultu näin teräskeuhkoista harpunsoittajaa. Välillä
tuntui, että soittimen sisuskalut lähtevät lentoon ilmavirran mukana. West coast-
ja jump bluesin taitaja on myös mainio laulaja. Hänen äänensä muistuttaa aika
ajoin Rick Estriniä (The Nightcats) jännine fraseerauksineen.

Ohjelmisto sisälsi mukavasti eri tyylisuuntia, joten kyllästymään ei päässyt
missään vaiheessa. Slim Harpon klassikosta "Baby Scratch My Back" kuultiin
omanlainen hieno versio, jossa myös kitaristi Jan Mohr pääsi näyttämään
kyntensä. Toinen hyvä kitarointiosuus oli biisissä "Tryin' To Make A Livin'" (Marvel
Eatmon).

Rullaavaa ränttätänttää edusti Markin oma sävellys "Bombshell Baby". Jalan alle
menevää svengaavaa sving-tyyliä taas kuultiin kappaleessa "Never No More".

Mukavaa jutusteluakin kuultiin biisien välissä. "Lennän maanantaina kotipuoleen,
joten siellä on hirveän pitkä lista töitä tehtävänä", Mark kertoi. Tämä oli
saatteena kappaleeseen "Honey Do Woman", jossa muijalle ei tuntunut mikään
apu riittävän. Muita tyylikkäitä biisejä olivat muun muassa "Lost A Good Man", "I
Want To Be Loved" (Willie Dixon) ja lopussa kuultu groovaava "Funky Way".
Yleisön äänekkäästi vaatimaan encoreen tuli kitaran varteen Jussi "Jo' Buddy"
Raulamo. Keikan päätti Jimmy Reed -tyylinen jammailu, jossa Hummelin
huuliharppuilun lisäksi kuultiin Raulamon tyylikäs kitarasoolo Jan Mohrin
Telecasterilla.

Suomalaista vuosikertabluesia

Perjantaina soitot aloitti kotimainen vanhan liiton bluesbändi Hojas Blues Band.
Jo vuodesta 1966 kasassa ollut bändi on yhä voimissaan. Alkuperäisjäsenten
Sonny Boy Magnussonin (laulu, huuliharppu) ja rumpali Jorma Vuorisen lisäksi
bändissä soittavat kitaristi Kari Karpo ja basisti Sauli Törmälä.

Bändi starttasi ikivihreällä kappaleella "Steady Rollin' Man" (Robert Johnson).
Illallistaan nauttiva täysi ravintolasali sai kuultavaksi hyvin rullaavaa
bluesmeininkiä heti alusta lähtien.

'Pomottelubiisit' "Big Boss Man"(Luther Dixon / Al Smith) ja "Don't Boss Me, Baby"
(Rick Estrin) toivat esiin Sonny Boyn tyylikkään laulamisen ja huuliharppuilun.
Jälkimmäisessä myös Kari Karpo pääsi näyttämään mainiota soolotyöskentelyä
kitaran varressa. Komeaa vuorosoolottelua kuultiin myös kappaleessa "One Way
Out" .

Rumpali Jorma Vuorisen ja basisti Sauli Törmälän tyylitietoinen soitto korostui
hitaassa tunnelmapalassa "My New Chick" (Jeremy Felder). Slovareissakaan ei
näet tarvitse aina liikoja hissutella. Jimmy Reedin teos "Baby, What You Want Me
To Do" oli myös hyvä versio bändiltä. Yleisöä lämmiteltiin kimppalaulantaan
Arthur Blaken klassikolla "Diddy Wah Diddy" varsin hyvällä menestyksellä.

Micke & Lefty feat. Chef sen kuin parantaa

Micke & Lefty feat. Chef valloitti jälleen yleisön riehakkaalla esiintymisellään.
Micke Björklöf tahditti meininkiä pienen perkussiosettinsä takana, kun taas Ville
"Lefty" Leppänen slidekitaroi vauhdikkaalla tyylillään. Bassottelut hoiti
ansiokkaasti Miikka "Chef" Kivimäki.

Trio tuntuu esiintyvän aina vain pykälää vauhdikkaammin ja hauskemmin. Kun
kaikki osallistuvat myös lauluhommiin, on keitos hyvällä tolalla. Vauhdikas "I'm A
Guitar Man" täytti parketin välittömästi. Leftyn ilmeikäs esitys ei jättänyt ketään
kylmäksi. Akustinen kitara tuntui olevan kestävyytensä rajamailla roisin sooloilun
kohdalla.

Chefin esittämä siivousaiheinen menopala "Clean Up" oli myös mukava esitys.
Intoutuipa Chef näyttämään osaamistaan myös tanssin parissa, kun hän opasti
yleisöä rivitanssin saloihin räväkässä välinumerossa. Paljon ei tarvinnut häntä
siihen yllyttää. Myös isohko akustinen bassokitara lennähti kepeästi niskan
taakse eräässä kappaleessa, kun Lefty oli ensin näyttänyt mallia. Siinä sitten
soittelivat napa napaa vasten hetken aikaa! Trion komeaa kolmiäänistä laulantaa
kuultiin setin loppupuolella. Yleisökin pääsi hyvin mukaan kappaleessa "Don't Let
That Music Die".

Nimi muistiin: Color Me Blue

Perjantain soitot päätti mainio soulbändi Color Me Blue. Nuoret, parikymppiset
soittajat groovasivat yleisön suosikiksi laadukkaalla ohjelmistollaan. Laulaja Taru
Ratilainen säväytti esiintymisellään. Bändi aloitti vetävällä soulklassikolla "Gimme
Some Lovin'" (Spencer Davis Group). Pientä jännitystä oli ehkä bändin soitossa
ihan alussa, mutta hyvin kulki loppua kohti.

Toisena biisinä kuultu Aretha Franklinin hitti "Chain Of Fools" olikin sitten jo
huippuluokan tavaraa. Cole Porterin sävellys "Love For Sale" oli myös loistavaa
tulkintaa koko bändiltä. Kosketinsoittaja Topi Paavilaisen sähköpianon murea
soundi pääsi oikeuksiinsa hienossa soolossa.

Basisti Jukka Peinola ja rumpali Riku Leiniäinen olivat oiva rytmiryhmä. He
saivat hitaammatkin biisit soljumaan nautittavasti. Esimerkkinä Michael
Jacksonin alkuvuosien kappale "Ain't No Sunshine", jota on harvemmin livenä
kuultu. Al Greenin teos "Take Me To The River" oli todella hieno versio, ja yleisö
sen myös äänekkäästi palkitsi.

Tarun laaja ääniala pääsi oikeuksiinsa Ray Charlesin herkässä kappaleessa
"Georgia On My Mind". Silmäkulmia kuivailtiin monellakin taholla kappaleen
aikana. Bändin loistava improvisaatiokyky tuli esille, kun oli encoren aika. Biisit
olivat settilistasta loppu, joten yleisö sai esittää bluesbiisiin aiheen ja tyylin.
Niinpä pienen huutoäänestykseen jälkeen bändi heitti hienon syysaiheisen
bluesin. Tempo oli tällä kertaa medium. Tästä nelikosta kuullaan vielä!

Bassot savipömpelillä

Lauantaina iltakahdeksalta hotellin baarissa oli "warm-up". Silloin baariin asteli
Echo & Cane feat. Jaska K: Cane Vuorjoki (dobro, laulu), Echo Räsänen (kitara,
laulu) ja Jaakko Kilpiäinen (huuliharppu). Baarissa olleet parikymmentä henkeä
saivat kuultavakseen muun muassa kappaleet "Down By The Riverside (Ain't
Gonna Study War No More)", "Love In Vain" (R. Johnson) ja "Long, Lonesome
Highway Blues" (Steve Earle). Echo Räsäsen komea tulkinta lupasi hyvää jatkoa
ajatellen.

Jatkoa piisasi hetkeä myöhemmin, kun sama poppoo valtasi päälavan. Jaakko
Kilpiäinen oli nyt varustautunut erikoisella rytmisoittimella, ruukkubassolla.
Savipömpeli tahdittikin soittoa mukavalla tavalla.

Trio jatkoi siitä mihin lämmittelyssä jäivät. "Good Morning Blues" (Leadbelly) ei
ehkä sopinut ajankohtaan, mutta toimi kuitenkin hyvin. Hyvin soi myös kappale
"You Gotta Move" (Fred McDowell). Robert Johnsonin "Stones In My Passway" oli
komeaa tulkintaa. Cane esitti vuorollaan viina-aiheisen hauskan rallin "I'll Quit
Tomorrow", jonka teki alunperin amerikkalainen punk-bändi Tex & The
Horseheads.

Jo' Buddy esiintyi soolona banjokitaran säestyksellä. Rämisevä banjo olikin
yllättäen ihan mukiinmenevä soitin hänen käsissään. Jalalla tahtia polkien hän
vetäisi tuttuja rallejaan vuosien varrelta.

"They Call Me Jo' Buddy" oli tietenkin ohjelmassa heti avausinstrumentaalin
jälkeen. Hänen ensimmäinen kitarateoksensa parinkymmenen vuoden takaa oli
nimeltään "Tampere Rag". "Ragtime Man" jatkoi saman tyylin parissa. Mukava
rullaus "Have Yourself A Ball" toimi komeasti. Keikan huipensi "Elevator Boogie",
johon kuului myös roisi banjontaputussoolo. Hauska esitys Jo' Buddylta.

Juhlat päättyivät bluesrockiin

Joensuulainen bluesrock-bändi Root Remedy julkaisi Kolilla uuden, kuusi
kappaletta sisältävän omakustanne-cd:n nimeltä "State Of Mind". Lauantain
viimeisenä esiintynyt bändi esitti levyltä Peer Güntin pikkuveljeltä kuulostavan
nimikappaleen lisäksi biisit "Kebab Circuit" ja mainiota Iso-T Salmenkiven
huuliharppuilua sisältävän menobiisin "Witch Hunt".

Kitaristi-laulaja Cane Vuorjoen sliden ja Iso-T:n rempseää vuorosooloilua kuultiin
vanhemmassa kappaleessa "Fat Cigar". Bändi soitti tanakoilla soundeilla
southern rock -tyyliin. Rumpali V-V Markkanen ei kannujaan säälinyt, vaan
paiskoi menemään uskottavalla tavalla. Muhkeista bassosoundeista vastasi Sami
Salminen.

Root Remedyn omaa tuotantoa olivat myös komeat biisit "River Blues", jossa
Cane esitteli jännää Leslie-efektiä soitossaan, sekä nuoruusajoista kertova
"Swingin' Promenade". Rempseää bluesrockia isolla kädellä annosteltuna kuultiin
tuoreessa kappaleessa "Jerico".

Yleisöä poistui busseilla Joensuun suuntaan kesken Root Remedyn soiton, mutta
se ei juurikaan meininkiä hidastanut. Hieno päätös bluesjuhlille!

Ruska Bluesin järjestävän tahon, Vaarat Soi ry:n, puheenjohtaja Jouko "Joke"
Leppänen saa olla tyytyväinen hyvin sujuneeseen bluesfestivaaliin. Järjestelyt
toimivat loistavasti äänentoisto mukaan lukien. Toimittajistakin pidettiin hyvää
huolta, joten isot kiitokset lähtevät myös Sokos Hotel Kolin henkilökunnalle
erittäin mukavasta viikonvaihteesta. Tullaan toistekin!

KAKE KIIRIKKI

Kuvagalleria

Linkit: Ruska Blues, Sokos Hotel Koli
.

.

Jaa juttu profiilissasi: |