Blues-Finland.com - Ruska Blues 2013, Koli

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

RUSKA BLUES 2013, KOLI

28.9.2013 Kuvagalleria

Gene Taylor yhtyeineen

Raportti: Ruska Blues, Koli
Ruska Blues osoitti taas kerran olevansa syystapahtumien valioita. Kuultiin
muun muassa suomalaisvahvisteista Amerikan musiikkia sekä
heinähattubluesia.

Kolin perinteikäs Ruska Blues järjestettiin syyskuun 20. - 21. Break Sokos Hotel
Kolin Grill It! -ravintolassa. Viime syksynä uuteen kuosiin remontoitu hotelli
houkutteli paikalle suuren joukon bluesmusiikin ystäviä. Kahtena iltana kuultiin
mukaansa tempaavia esityksiä Amerikanvieraiden, Gene Taylorin ja Doug Jayn,
johdolla.

Kotimaista kärkeä edustivat joensuulainen The Ballroom Jump, Groovy Eyes,
Echo & Cane feat. Miihkali Jaatinen ja peräti kolmessa bändissä urakoineet Jo'
Buddy & Down Home King III. Kumpanakin iltana juontajana toimi tuttuun
tapaan Cane Vuorjoki.

Perjantaina pianisti-laulaja Gene Taylor hullaannutti yleisön jo parin ensimmäisen
biisin aikana. Keikka alkoi toukokuussa ilmestyneen "Roadhouse Memories"
-levyn aloitusraidalla "Chicken Shack Boogie". Kenellekään ei jäänyt epäselväksi
Taylorin ja hänen loistavan taustabändinsä soittotaidot. Voimalla rullannut
pianoboogie veti tanssilattian täyteen saman tien. Tanssijoille rytmiä piiskasivat
Robban Hagnäs (Wentus Blues Band) basson varressa ja Olli Ontronen
rummuissa. Rouheista kitarakompeista ja tyylikkäistä sooloista huolehti Jussi "Jo'
Buddy" Raulamo.

Toisena biisinä kuullun "Lawdy Miss Clawdyn" jälkeen leppoisalla päällä ollut
Gene pyysi yleisöä skoolaamaan kanssaan ja tokaisi naurahtaen: "The more you
drink, the better we sound! ...And some nights you have to drink a lot! Welcome
to the Rrruusska Blues!"

Kovasti hän jutteli biisien välillä myös soittajien kanssa. Settilistaa ei tarvittu, sillä
biisien nimet vain pulpahtelivat jostain esille, eikä yleensä muuta tarvinnut
sanoa. Mitä nyt sävellajeja joskus arvuuteltiin hetkisen verran. Jossain välissä Jo'
Buddy viritti kitaraansa, johon Gene tokaisi: "Take your time, but don't take my
time!" Ja röhönaurua päälle.

Loistavassa vedossa ollut poppoo esitti biisejä moneen lähtöön. Taylorin
edellisen soololevyn nimibiisin "Let Me Ride In Your Automobile" lisäksi kuultiin
kunnon rock & roll -sikermä "Shake, Rattle And Roll / Whole Lotta Shakin' Going
On". Robban lauloi biisit "High Heel Sneakers" (Tommy Tucker) ja "Treat Her
Right". Jo' Buddy taas lauloi uuden levynsä "Inside Out" kappaleen "Blind Love"
(levyllä on mukana myös Gene Taylor).

Rauhallisempaa meininkiä kuultiin biisin "Raining In My Heart" (Jerry West)
muodossa. Setin lopulla rumpuihin tuli Tyko "Down Home King III" Haapala, ja
Olli Ontronen siirtyi kannujen takaa lavan eteen huuliharppuilemaan. Hän
pääsikin näyttämään taitojaan Junior Wellsin "Hoodoo Man Bluesin" räväkässä
soolossa. "Go To The Mardi Grass" (Professor Longhair) ja Taylorin uuden levyn
päätösraita "Don't Take It So Hard" päättivät varsinaisen setin. Encorena ryhmä
rokkasi vielä vanhan kunnon "Jambalayan".

Neljässä promillessa...

Lauantain pääesiintyjä Doug Jay esiintyi yhdessä Tomi Leino Trion kanssa.
Suomen-kiertueen päätösakti oli hieno esitys Washingtonissa nykyään
asustavalta Dougilta ja Tomi Leinon (kitara) kanssa soittaneilta Jaska Prepulalta
(basso) ja rumpali Mikko "Bubblegum Slim" Peltolalta. Vauhdikas setti upposi
hyvin yleisöön ja tanssilattialla riitti toimintaa koko ajan.
.

Doug oli hyvin tilanteen tasalla ja hauskuutti
spiikeillään tämän tästä. Kerrankin hän
ilmoitti kertovansa vitsin suomeksi, mutta
totesi yleisön innostuttua asiasta, että osaa
vain kolme sanaa suomeksi. Ne ovat kiitos,
munkki ja pussi. Kun jälkimmäisen sanan
lausuu jenkkityyliin, niin arvaa, miksi se on
niin hauska sana Jayn mielestä. Myös erään
runsaammin nauttineen herrasmiehen
äänekäs möläytys johonkin Jayn
kysymykseen aiheutti heti reaktion. "Hei,
minäkin puhun välillä juuri noin!" Samalla hän
antoi ratkiriemukkaan imitaatioesityksen
neljän promillen kännistä.

Itse musiikki oli kuitenkin pääosassa.
Instrumentaalisen, harppu- ja kitarasooloilla
ryyditetyn aloituksen jälkeen kuulimme Jayn
myös lauluhommissa. Omalaatuisen,
aavistuksen karhean laulusoundin omaavan
herran esitystä kuunteli ihan mielellään. Hän
kuulosti varsin uskottavalta hitaassa
valitusbluesissa "Poor Me".

Doug Jay

Koko bändi oli elementissään, kun päästiin ränttäosastolle. "Walkin' To My Baby"
(The Fabulous Thunderbirds) sai koko salin hytkymään soiton tahtiin. Samaa
meininkiä tarjottiin myös kappaleessa "Playgirl", jossa Doug todisti lisää
huuliharppuosaamistaan. Hänen oma sävellyksensä "I'll Be Your Fool" oli
laatutavaraa sekin.

Tomi Leino pääsi näyttämään taitojaan kitaran varressa läpi setin. Muikeaa
slidekitaraa kuultiin Muddy Watersin biisissä "She's Nineteen Year's Old". Doug
Jay oli myös tilanteen tasalla ennen omaa sooloaan. Hän toi nimittäin Muddyn
sanoituksen tähän päivään. Viimeisen säkeeseen "Nothin' I can do to please her
- to make this young woman feel satisfied" hän vielä tokaisi: "Maybe I need one
of those blue pills to please her".

Menopala "Keep Rockin' Me Baby" ja "You Belong To Me" olivat myös laadukkaita
Doug Jayn omia biisejä. Setti päättyi Fats Dominon ralliin "Going Home". Ai niin,
tuo Mikko Peltolan lempinimi on myös Doug Jayn keksintöä. Liittyy kuulemma
kommellukseen keikka-asusteen kanssa...

Pilkillä Louis Jordanin kanssa

Paikallista väriä Ruska Bluesiin toi joensuulainen, vuonna 1995 perustettu The
Ballroom Jump. Jalan alle tuppaavaa jump-bluesia ja swingiä viljelevä viisikko oli
myös oivalla soittopäällä ja yleisön mieleen. Laulaja-saksofonisti Tommi
Lukkarila osoittautui olevansa pestinsä arvoinen bändin keulilla. Huumoriakin
löytyi mukavasti, kun biisintekijöitä esiteltiin mukamas bändin hyvinä ystävinä.
Muun muassa Louis Jordan on kuulemma basisti Ykäjuhani Kokkosen vanhoja
pilkkikavereita...

Klassikkoinstrumentaali "Hideaway" aloitti setin. Pykälää vauhdikkaammin
jatkettiin "Choo Choo Ch'Boogien" (Louis Jordan) tahdissa. Pahasta naisesta
kertovan "Big Bad Bettyn" jälkeen kuultiin astetta rauhoittavampaa meininkiä
Nina Simonen "My Baby Just Cares For Me" muodossa. Bluesin pariin päädyttiin
kappaleen "After All" myötä. Kitaristi Risto "Rice" Riikonen repäisi siihen varsin
messevän ja pitkän soolon, jonka myös yleisö palkitsi runsain aplodein.
Lukkarilan saksofonisoolo heti perään toisti saman ilmiön.

Kosketinsoittaja Markku Jokirantakin pääsi sooloilemaan osaavasti useassa
biisissä. Hammond- ja sähköpianosoundit olivat hänellä hyvin hallussa koko setin
ajan. Ray Charlesin tekemä ja Eric Claptoninkin levyttämä kappale "Hard Times"
jatkoi blueslinjaa. Riikosen kitarasooloa ihailtiin toistamiseen. Lukkarilan
saksofonismi pääsi oikeuksiinsa kappaleessa "Saxa-Woogie" (Louis Jordan).
Vauhdikkaasti vyörynyt boogie-woogie työllisti hyvin myös rumpali Jukka
Siposen. Harvoin näkee yhtä lujaa rumpukalvoja ja lautasia taidolla kurittavaa
soittajaa. Setin loppupuolella laulaja Tommi hiljensi yleisön, kun hän meinasi
kertoa hieman itsestään. Yleisö odotteli hetken, mutta Tommi laskikin biisin "Just
A Gigolo" sisään. Käyhän se näinkin.

Kieliluistelua ja messevää menoa

Perjantai-illan aloitti Jo' Buddy & Down Home King III. Juhlavuottaan viettävä
artisti on keikkaillut 30 vuoden ajan. Uusi levy "Inside Out" koki ennakkojulkaisun
Ruska Bluesissa (varsinaiset levynjulkkarit olivat viikkoa myöhemmin, 27.
syyskuuta).

Setti sisälsi uuden levyn kappaleita, kuten "Evil Eyes", "You Don't Have To Worry"
ja "I Got A Lil' Girl". Homma polkaistiin käyntiin perinteisesti biisillä "They Call Me
Jo' Buddy". Kaksikon omaperäisen tehokas soundi ja tyyli eivät kyllä jättäneet
ketään kylmäksi. Nytkin illallistaan nauttinut ravintolasalillinen jäi välillä
seuraamaan duon työskentelyä ja osa kävi jopa tanssahtelemassa.

Jo' Buddy on tunnettu siitä, että hän antaa musiikin viedä ja toimii sen mukaan.
"Down In New Orleans" -kappaleen aikana kuultiin soolon aikana komean
kuuloista kikkailua kaikulaitteen kanssa. Myös jännän kuuloista ja -näköistä
kieliluistelua päästiin havainnoimaan.

Lauantaina Jo' Buddyn ja Tyko Haapalan urakka jatkui Groovy Eyes
-kokoonpanon merkeissä festarin päätösaktina. Mukana menossa olivat Tommi
Laine (basso) ja Masa Orpana (saksofoni). Meno oli erittäin messevää ja jalan
alle menevää koko setin ajan. Masan saksofonisoolot ja fillit toimivat
erinomaisesti tukien hienosti Jo' Buddyn laulua sekä astetta rouheampaa
kitarointia. Meno oli välillä jopa hypnoottisen tehokasta.

Kappaleista jäivät päällimmäisinä mieleen lähes "Mary Had A Little Lamb"
-kompilla kulkenut "No Foolin'", hengästyttävän hieno "Soul Strut" ja menopala
"Curley Mae Rock" hauskoine pysähdyksineen. Vaikka yleisöä oli jo poistunut
paikalta jonkin verran, oli tanssilattia lähes täynnä. Encorena Groovy Eyes hoiti
hienosti kotiin (myös Jo' Buddyn "Inside Out" -levyllä soittamat biisit) "Big Boys
Strollin" ja kauniin "You Made My Dream Come Truen". Loistavaa soitantaa.

Muun muassa "bluesgrassia"

Lauantaina soitot aloitti Echo & Cane feat. Miihkali Jaatinen. Echo Räsänen
(Houserockers) ja Cane Vuorjoki (Root Remedy) saivat vieraakseen osaavan
muusikon Miihkali Jaatisen (banjo, laulu, kitara). Akustisen setin painopisteenä oli
Echon ja Canen toukokuussa julkaistu levy "DoDo's Revival". Komean kuuloinen
levy toimi hyvin myös livenä, vieläpä banjon säestyksellä.

Echo, Jaatinen & Cane

Echo nimesi bändin tyylin keikan alussa "heinähattubluesiksi" ja lanseerasi
myöhemmin uuden tyylisuunnan nimeltä bluesgrass. Trio oli hyvässä vedossa ja
soitto enemmän kuin mallikasta. "Rubberboot Blues" antoi jo osviittaa, mitä
tuleman piti. Echon akustinen kitara, vasemmalla jalalla poljettu bassarirytmi ja
oikealla jalalla helistin, sekä Miihkalin banjo yhdistettynä Canen mandoliiniin.
Lisänä vielä Echon ja Canen laulu, niin soundi on täydellinen.

"My Baby's Gone" oli mukavasti rullaava bluegrass-tyylinen rallatus, johon herra
Jaatinen tempaisi hillittömän banjosoolon. Miihkali pääsi myös lauluhommiin
biisissä "Tennessee Stud" (Johnny Cash). Hänen banjolla nakuttamansa
hevosenkävelykomppi oli hauskan kuuloinen biisin alussa ja lopussa. Omien
kappaleiden sanoitukset ovat myös taidolla tehdyt, ja huumoriakin seasta löytyy.
"Golden Crown" -kappaleen sanat palauttavat maan pinnalle kaikki itsestään
liikaa luulevat:

"You're a self-made king in a one-horse town
And the liquid in your head is your golden crown
You're looking at the mirror - see the leading role
What the other people see ain't nothing but an asshole
Nobody wanna laugh when you're having your fun
Nobody gonna cry when your days are done"

Setissä kuullut uuden levyn lintuaiheiset biisit ovat hittikamaa kaikki. "Bird Song"
kelpaisi radioaalloille ympäri maailman. Samoin helposti korvamadoksi päätyvä
"DoDo Stomp", jossa ihmetellään, mihin se Dodo-lintu oikein kuolikaan. "Drunken
Bird Blues" kertoi taas juopottelevasta akasta, joka ei "muni" enää, ja pesäkin on
paljas. Opettavaisia tarinoita ja mallikkaasti soitettuna.

Cane soitti välillä dobroa ja sähkökitaraakin keikan aikana. Nähtiinpä banjo myös
Echon käsissä. Muita hyviä biisejä olivat "Sam Hall" (Johnny Cash) ja
perinteisempi "Good Morning Blues" (Lead Belly).

Trion keikkaa pyrki häiritsemään lavan edessä notkunut nuorten miesten
kolmikko, mutta he ymmärsivät muutaman kehotuksen jälkeen poistua muihin
maisemiin. Onneksi soittajat eivät menettäneet malttiaan tai soittointoaan.
Häiriötekijän poistuttua soitto jatkui entistä vapautuneemmin. Täydellinen aloitus
festarille!

KAKE KIIRIKKI, teksti ja kuvat

Kuvagalleria

Kirjoittaja välittää Vaarat Soi Ry:n Jouko "Joke" Leppäselle hatunnoston laadukkaista
bändeistä ja loistavasta meiningistä kahtena iltana sekä kiitokset Break Sokos Hotel Kolin
henkilökunnalle ystävällisestä palvelusta ja antimista.

.

Jaa juttu profiilissasi: |