Blues-Finland.com - Ruukki Roots 2016, Juankoski

RUUKKI ROOTS 2016, JUANKOSKI – RAPORTTI

15.6.2016 Kuvagalleria

Little Boogie Boy piti krouvissa vauhtia.

Myrskyn jälkeen
Kun Koillis-Savon alkukesän tapaus päätettiin siirtää Kaavin säiden armoilta
sisätiloihin Juankoskelle, syntyi Ruukki Roots. Uuden tapahtuman
moniottelija Olavi Rytkönen kertoo, miten homma Juicen kotikulmilla sujui.

Jos saa maamies kesällä hermoilla ja viettää aikaansa taivaalle ja säätietoihin
tähyten, ei moisesta toden totta välty ulkoilmatapahtumia järjestävä
musiikkiaktiivikaan. Tämä tilanne oli 11 vuotta perin tuttu Kaavi Bluesin
puuhamiehelle Ville Haataselle. Viime kesänä Kaavin vierasvenesatamassa
koettiin hurja näky, kun Micke Björklöf & Blue Strip soitti keskellä myrskytuulta
ykkösluokan bluesia ja toimitsijat roikkuivat mikseriteltan naruissa kiinni. Niinpä
ulkoilmakonsertin viimeinen esiintyjä Mighty Four komennettiinkin sisätiloihin
Juankosken Ruukin Kievarille. Sen verran kovat iltamat saatiin aikaiseksi, että
samalla siirtyi koko Koillis-Savon kesän ykköstapahtuma Kaavilta Juankoskelle.

Kunniakas Kaavi Blues oli aina säiden armoilla, joten tänä vuonna oli aika
kääntää uusi lehti. Ruukin Kievari tarjosi hulppeat puitteet säävapaalle
sisätilatapahtumalle; ja vaikka aikomus oli aloittaa matalalla profiililla, heti
kärkeen ohjelman laajuus oli vähintään entistä tasoa. Kun kyseessä on uusi
tapahtuma, eikä pelkkä Kaavi Bluesin sisäversio, nimeksi annettiin Ruukki Roots.
Jos kohta blues-sanan alle mahtuu paljon, niin rootsilla karsina venyy vielä lisää.

Tämän raportin kirjoittaja ehti juontaa Kaavi Bluesia puolenkymmentä kertaa.
Siirtymässä muun kuorman päälle pakattiin spiikkerikin. Niinpä tämä
tapahtumakuvaus tulee juontajan näkökulmasta – mistäpäs tunnelmia onkaan
parempi havainnoida kuin lavalta tai sen vierestä.

Perjantai-iltana vallitsi varovaisen jännittynyt tunnelma. Sitä oli omiaan
lievittämään Kievarin pubissa iltaseitsemältä alkaneet jamit. Sinänsä mainio idea,
yleensähän jamit ovat vuorossa vasta vihonviimeisenä operaationa, ja silloin niin
soittajien kuin yleisönkin vire on vaihteleva. Nyt lapinlahtelais-juankoskelainen
Trunk.fi hoiteli mukavat verryttelyt, joiden jälkeen oli mukava lämpimin
musamielin siirtyä ison salin puolelle pääsylipulliseen konserttiin.

Iltojen juontopuuhat olivat pelkkää iloa ja kunniaa, sillä heti ensimmäisenä lavalle
kapusi jälleen uuden ryhmän kasannut Jo' Buddy. Trio Riot on kolmikko,
jonkalaista Mr Raulamo on suunnitellut jo kauan. Nyt päästiin siis varsinaiseen
ydinluuhun käsiksi. Hyvinhän se homma puri, kun basson varressa oli itse Mitja
Tuurala ja rumpupallin takana ahkeroi aina luotettava Down Home King III.
Autenttista alkurokkia, rhythm 'n' bluesia ja muita roots-rytmejä tuli niin että
tuntui. Aika vaikea olisi parempaa avaajaa uudelle tapahtumalle kuvitella.

Sitten lisättiinkin kierroksia erinäisiä naksautuksia. Vastaanottohuoneen
odotustilassa kuulutettiin alkavaksi Doctor's Orderin operaatio nimeltään
”Jäähyväiset Koillis-Savolle”. Näinpä, ovathan rytmikansan rakastamat välskärit
tämän vuoden jäähyväiskiertueella. Sitten lyödään parrat poikki ja pillit pussiin.
Kuten arvata saattaa, ei tämä seikka keikan tunnelmia haitannut tai äijiä
mitenkään hillinnyt.

Tohtoreiden Archie ja Teppo

Teppo Nättilä, Archie Hämäläinen ja Kimmo Oikarinen olivat päättäneet ladata
kuin luomuamputaattorit konsanaan. Eli rokki soi jälleen komeasti. Setti koostui
rajujen klassikoiden (I Can Tell, Honey Hush, Going Back Home, Great Balls Of
Fire) lisäksi yhtyeen omasta tuotannosta, joka sivumennen sanottuna on jäänyt
hieman turhan vähälle arvostukselle. Kyllä jyrähti ja tärähti. Höyry vaan nousi
puvuntakkien selkämyksestä, kun tunnin raju rypistys oli ohi. Setin päätteeksi oli
hiessä niin tohtorikolmikko kuin yleisökin. Ja kun Teppo kysyi mikä palaa, tuli
vastaus kuin yhdestä suusta: ”Pallit!”

Esiintyminen Doctor's Orderin jälkeen ei ole kaikista kiitollisin savotta. Siihen
rakoseen tarvitaan kovia miehiä. Vaikkapa sellaisia kuin Lynyrd Skynyrd -
musiikkiin keskittyvä Border Brothers, jonka riveissä kitaroita kurittavat Oskar
Nieminen (Lazy Moose) ja Pate Friman (Wild Willie & Big Deal, Kalle Päätalo,
Tsugu Ways). Southern-rock, jos mikä, on roots-musiikin keskeisintä genreä. Se
pistää kyllä monoon vipinää, kun sitä tällaisella antaumuksella esitetään.

Blues-Finland.comin kanssa yhteistyössä
Wentus Fest Blues & Rock, Tammisaari S avonsolmu Beach & Blues, Pieksämäki

Lynyrd Skynyrd on siitä hieno bändi, että biisit ovat järjestään loistavia ja
kaukana tylsästä perusjunttauksesta. Tämä materiaali antoi kahdelle loistavalle
kitaristille tilaisuuden näyttää kyntensä, ja homma taittuikin komeasti rehdissä
Rossington-Collins-hengessä. Illan päättyessä "Free Birdiin" oli ainakin
juontajalla tippa linssissä muustakin kuin tanssimisen rasitteista. Upea päätös
perjantaille!

Svengipläjäyksestä raivoisaan vääntöön

Rauhallisen yöunen jälkeen oli mukava herätä Ruukki Rootsin lauantaihin, joka
olikin puuhaa pullollaan vekaroista jääriin. Kello 14 Kievarilla veti roots-
sovitteisen lastenmusakeikan Sasse & Andy Duo, jossa musisoivat tutut veijarit
muun muassa Hole In The Head -yhtyeestä. Ennen iltajuontoja allekirjoittanut
sai kunnian vierailla pesulautoineen tällä keikalla, nyt roolinimellä konitohtori
Kaakki…

Nuorna on ilmapallo väännettävä...

Iltapäivällä oli tarjolla Masuuni Brunou -museolla ja Ruukin pajalla Juice-näyttelyä
ja Saunabandin osaavaa soitantaa. Kievarin pubissa soittivat Niina Mönkkönen
ja Vapaat Muusikot. Seiskalta starttasi taas pubin jamikierros, jolla nähtiin ja
kuultiin muiden muassa Jarkka Rissasen ja Dave Forestfieldin taiturointia
allekirjoittaneen ja Sasse Savolaisen seurassa.

Haatasen Ville oli tehnyt tietoisesti kovan taktisen vedon: iltakonsertin aloitti
White Knuckles Trio. Tällä systeemillä lauantai-ilta sai lentävän lähdön,
edustaahan kolmikko valtakunnan parasta A-ryhmää tällä hetkellä. Keikka oli
totutusti tyylikäs veto. Rumpali Yukka Whiten huima laulanta sai tanakan tuen
Knucklebone Oscarin väkivahvasta ja ilmeikkäästä kitaroinnista sekä Mr
Hillsiden kosketintyöskentelystä. Yksinkertaisesti: hillittyä bluestyyliä ja raivoisaa
vääntöä samassa paketissa – toimi kuin tauti.

Valkorystysten hiljennyttyä olivat edessä jännät paikat, sillä kovasti huomiota
osakseen ansaitusti saanut Hobo 63-erikoiskitararyhmä Oulusta arpoi yhden
kitaroistaan juhlaväen kesken. Kitaranlaittaja Janne Niemisen toimiessa
virallisena valvojana ja bluesmopolady Tarja Laitisen onnettarena, päätyi
kaksikielinen hyvään kotiin herra Heikkisen mukaan.

Luottorytmiryhmä Jaska Prepulan ja Mikko Peltolan kanssa Ruukin Kievarin
lauteille hyppäsi suomalaisille tuttu roots-osaaja Hollannista, Little Boogie Boy,
viralliselta nimeltään Hein Meijer. Ja niinhän siinä kävi, että nyt viimeistäänkin
tanssilattialla alkoi tapahtua, sen verran svengaavaa meininkiä kolmikko esitti. Mr
Meijer on mainio esiintyjä, jonka blues ei ole murjottajille mitoitettua
aamuherätyksen voivottelua, vaan pilkettä riittää koko setin ajaksi. Hyvä-ääninen
laulumies on myös pätevä kitaristi, joka on kotimaansa awardseissa tullut
palkituksi molemmista taidoistaan. Tämä setti ansaitsi viikonlopun
hyväntuulisimman svengipläjäyksen maininnan.

Kello oli ehtinyt hiipiä jo kotvan matkaa sunnuntain puolelle, kun yön
päätössoitanto starttasi. Ajankohtaan sopivasti asemalle puksutteli yöjuna eli
Brother Andy & The Night Train. Kyseessä oli kokoonpanon ensimmäisiä
esiintymisiä tällä ryhmällä, sillä viime vuonnahan yöjunan solisti-harpistina toimi
vielä Little Willie Mehto.

Brother Andy eli Veli-Antti Liukko nousi bluesväen tietoisuuteen vuosikymmenen
alussa Kaavi Bluesin jameissa. Intohimoisesti huuliharpun soittamiseen ja lauluun
asennoituva artisti ei nytkään arastellut, vaan löi kylmästi harppuvaltit tiskiin.
Joissain biiseissä lauluäänen kanssa oli hienoisia ongelmia, mutta ne paikattiin
sitäkin paremmilla harppusooloilla. Ja mikäs oli hyvää bluesia soitellessa, kun
rinnalla oli Ykä Putkinen kitarassa, Iiro Kautto bassossa ja Kari Haakana
rummuissa. Vaikka yö eteni, piti junaryhmä yllä myös tempoa, niin että kuivin
kainaloin ei yöhön kukaan livahtanut.

Sunnuntaillekin oli jätetty ohjelmaa. Iltapäivällä Juankosken vanhassa kirkossa
Dave Forestfield & Jarkka Rissanen Gospel Rhythm Revue heitti tunnelmallisen
keikan, jonka jälkeen oli mukava rauhallisin mielin suunnata ajatukset jo tulevaan
kesään, kenties jo syksyyn.

Ruukki Roots osoitti heti ensimmäisenä vuotenaan, että tilausta on, ja toimivissa
tiloissa kelpaa roots-asiaa edistää. Lipun ostaneita olisi muutama saanut olla
enemmänkin, mutta pienen budjetin markkinointi huomioon ottaen tulos oli
mainio. Kansa kotiutui väsyneenä mutta onnellisena. Varsinkin juontaja-
pesulaudisti-kitaransoittaja-toimittaja tunsi olleensa mukavan puuhan äärellä ja
ystävien keskellä!

OLAVI RYTKÖNEN

Kuvagalleria

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA