Blues-Finland.com - Savonsolmu Beach & Blues Party 2011, Pieksämäki

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

15.7.2011 Kuvagalleria

The Hamsters tuli ja meni.

Hello, Good Bye!
The Hamstersin ensimmäinen keikka Suomessa jäi myös viimeiseksi, sillä
brittibändi on lopettamassa pitkää uraansa. Savonsolmu Beach & Blues
Partyssa Pieksämäellä nähtiin paljon suomalaistakin laatutavaraa.

Pieksämäen perinteikäs Savonsolmu Beach & Blues Party tarjosi tänä vuonna
jälleen laadukkaan ohjelmiston. Pääesiintyjänä oli lauantaina 9. heinäkuuta
rantalavalla esiintynyt brittitrio The Hamsters. Heidän taidokas ja tanakka
settinsä upposi hyvin yleisöön.

Kotimaista kärkeä kuultiin usean bändin voimin. Perjantaina Hotelli Savonsolmun
klubilla tarjoiltiin verevää bluesrockia ja perinteisempääkin juurimusaa. Yleisöä
riitti mukavasti kumpaisellekin päivälle.

Jimi Hendrix / ZZ Top -coverbändi The Hamsters saapui vihdoin ja viimein
keikalle Suomeen kolmen vuoden sitkeiden yritysten jälkeen. Valitettavasti keikka
jää myös viimeiseksi, sillä yli 4500 keikkaa heittänyt trio pistää ensi keväänä pillit
pussiin 25-vuotisjuhliensa päätteeksi.

Hamstereiden keikka oli yllättäen aika monipuolinen sekoitus bluesrockia laidasta
laitaan. Bändin yhteissoitto on hioutunut vuosien varrella täydelliseen kuosiin,
kuulostamatta kuitenkaan liian rutiininomaiselta.

Kitaristi Slim (vasemmalla) näytti
osaamisensa loistavilla soundeilla. Rev. Otis
(rummut, taustalaulu) ja Zsa Zsa (basso,
taustalaulu) tahdittivat tanakan sopan
kellontarkalla työskentelyllä.

Rytmijalka liikkeelle

The Hamstersin soittamista
Hendrix-covereista parhaiten ihokarvoja
nostattivat kappaleet "Purple Haze" ja
keikan lopussa kuultu Woodstock-bravuuri
"Star Spangled Banner". Kelpo vetoja olivat
myös "Voodoo Chile", "All Along The
Watchtower" ja encorena soitettu "Wind
Cries Mary".

Teksasin pitkäpartoja bändi coveroi vain
yhden biisin verran. "Sharp Dressed Man"
kulki alkuperäiseen malliin, vaikkakin
kitarasooloon oli ympätty hauskoja fraaseja
muun muassa Bond-elokuvan vanhasta
tunnarista ja tulipa sieltä pätkä myös
ikikliseestä "Smoke On The Water".

Hamstersin coveroimat kappaleet oli sovitettu tyylikkäästi omanlaisikseen
versioiksi. Kitarasoolot saattoivat alkaa tutun oloisesti, mutta jotain omaakin
seasta onneksi kuului.

Rytmiryhmän tanakka soitanta pisti rytmijalat liikkeelle biisien "Chequebook"
(Mickey Jupp) ja komean slide-kitaran siivittämän "Cadillac Walk" aikana. Hauskaa
kieli poskessa -meininkiä kuultiin parin kappaleen sanoituksissa. "Live And Die
Rock 'n Roll" oli tehty ymppäämällä yhteen legendaaristen kappaleiden nimiä.
Mahtisonnin seikkailusta tarinoitiin biisissä "Hard Ridin' Papa". Jazzmaisesti
svengannut "The Walk" kohosi loppua kohden raivoisaksi kitaroinniksi, josta ei
taitoa ja vauhtia puuttunut. Hamsterit olisivat varmasti soittaneet pitempäänkin,
mutta aikaraja taisi tulla vastaan. Reilun sadan minuutin sessio pääsi kuitenkin
näyttämään bändin parhaat puolet.

Vauhtia ja show'ta

Lauantain soitot aloitti parkkibaarissa mainio Bluesberries. Akustisin soittimin
esiintynyt kuopiolaistrio esitti maanläheistä juuribluesia hauskoin välispiikein. Kai
Laitisen pullonkaulakitarointia ja Marko Kulhomäen soikkobasson narun
läpsyttelyä maustoi JohnLee Ulmanen mainiolla huuliharppuilullaan. Myös
perinteistä pyykkilautaa käytettiin välillä rytmiä luomassa.

Bändi soitti makoisia versioita vanhoista klassikoista kuten "Can't Be Satisfied",
"Statesboro Blues", "Sugar Bee" ja "Got My Mojo Working". Koska uusien
perunoiden sesonki on parhaimmillaan, kuultiin myös mukava versio
kuokkabluesista "Diggin' My (New) Potatoes".

Rantalavan korkkasi duo Cane & Iso T., johon kuuluivat Root Remedy -bändistä
tutut Cane Vuorjoki (kitara, laulu) ja Iso T. Salmenkivi (huuliharppu, laulu).
Kaksikon omalaatuinen tyyli ei juurikaan tunnelmaa nostanut pitkine
välispiikkeineen. Kappaleina kuultiin omia sävellyksiä kuten "Snake Oil Blues" ja
"Letter Blues".

Vastikään uuden "Bangin' The Boogie" -levyn julkaissut Mighty Four oli yksi
vauhdikkaimmista akteista viikonlopun aikana. Huimassa vireessä oleva bändi
hyppyytti porukkaa vauhdikkaalla soitollaan. Pianisti Harri Saanio ja pystybassoa
soittanut Ari Berghäll vuorottelivat lauluhommissa. Archie Hämäläinen kitaroi
tyylikkääseen tapaansa monin eri vivahtein. Kimmo Oikarinen määräsi
rummuillaan vauhdin.

Jump-bluesin, rokin ja boogien nimeen vannova bändi soitti lähes kaikki
kappaleet tuoreelta levyltään. Hauskasti rytmitetty nimibiisi potki mukavalla
tempolla eteenpäin.

Lainakappaleita olivat Champion Jack Dupreen sävellys "One Dirty Woman", "Jet
Propelled Daddy" (Ben Peters) ja Hurriganesin "Shorai Shorai" -hitistä väännetty
menopala "It's All Right". Muita vauhdikkaita menopaloja olivat levyn aloitusraita
"Baby Are Ya Kiddin' ","Rich Man" ja 50-luvulta peräisin oleva perinnerokki "Train
Kept A Rollin'" (Tiny Bradshaw).

Ari ja Archie hoitivat soiton ohessa myös show-puolen. Ari kävi yhdessä Archien
kanssa tarkistamassa lavan edustalla sijaitsevan tanssilattian kunnon soitton
aikana - nurkkia myöten. Archien käyttämä 50-luvun paksu Guild-kitara lennähti
keveästi niskan taakse soolon aikana. Ari sitä vastoin selätti pystybassonsa
kanveesiin. Vauhdikasta meininkiä Mighty Fourilta!

Yleisön luo

Tortilla Flat oli hyvässä kuosissa sekin. Huuliharpisti-laulaja Good Rockin'
Kempaksen johtama nelikko tyylitteli komean kuuloista rytmibluesia koko rahan
edestä.

Meininkiä latisti ainoastaan tyhjyyttään ammottanut lavan edusta, sillä yleisö
viihtyi varjossa, parkkihallin suojissa. Niinpä erään kappaleen huuliharppusoolon
aikana Kempas hyppäsi lavalta alas ja päätti lähteä sinne missä yleisökin oli.
Mikkipiuha riitti kuitenkin vain miksauskopille asti. Siihen hän jäikin hetkiseksi
sooloilemaan. Kitaristi Smokey Suhonen, rumpali Honey Aaltonen ja basisti Long
John Rantapuro tyytyivät seuraamaan tilannetta lavalta käsin.

Bändin tunnari "Have A Good Time", yöelämästä kertova "Nightshift" ja "Double
Date" kulkivat hyvin. Rokkaava "Little Miss Monster" oli myös täyttä asiaa.

Tilannekomiikkaa

Perjantaina bluesrock-klubilla kuultiin tanakkaa meininkiä ja vähän
rauhallisempaakin tyylittelyä. Eero Raittinen (laulu, cajon) ja Tommi Laine
(kitara, rummut) soittivat ensimmäistä kertaa duona. Raittinen, vanhan
rytmimusiikin kävelevä tietosanakirja, vei kuulijat retkelle monipuolisen
musiikkilajin syövereihin. Kappaleista kerrottiin aina tarinoita tai knoppitietoja.

Eeron musiikillisen innoittajan Charlie Richin tuotannosta kuultiin kappaleet "Ol'
Man River" ja "Nice 'n Easy". Robert Johnsonia muisteltiin kappaleen "Steady
Rollin' Man" myötä. Bob Dylanin 70-vuotissynttärien kunniaksi kaksikko tyylitteli
biisin "Don't Think Twice, It's Allright".

Yleisön nauruhermot repäistiin auki Eeron loistavalla tilannekomiikalla Elviksen
alkuaikojen bluesbiisin "So Glad You're Mine" aikana. Kappaleessa oli
pysähdyksiä monien 50-luvun rokkien tapaan; juuri tällaisessa kohdassa sattui
tarjoilija kävelemään lavan editse. Rytmi seisahtui. Juuri kun Eeron olisi pitänyt
alkaa laulaa, hän seurasikin katseellaan pari tahdin verran ohi kulkevaa
naisihmistä. Salissa oli hetken hiirenhiljaista, kunnes yleisön pokka petti. Sitten
biisi jatkui normaaliin tapaan. Eeron loistavat tulkinnat ja Tommi Laineen taidokas
kitarointi olivat mainio avaus bluesjuhlille.

Tommi Laineen ei tarvinnut soittimiaan lavalta siirtää, koska seuraavaksi lauteille
saapui tamperelainen Wang Dang Dudes. Tommin lisäksi bändissä soittavat
Jukka Mäkinen (kitara, laulu, huuliharppu) ja Jaska Prepula (kontrabasso).

Trion soitto oli mukavan primitiivistä ja osin aika hypnoottistakin. Jukan
huuliharppuilu ja laulaminen saman mikrofonin kautta toi mukavaa särmää
soundiin. Muun muassa bändin historian ensimmäinen treenikappale "Wang Dang
Doodle" (Willie Dixon) ja Canned Heatin hitti "On The Road Again" olivat komeaa
kuultavaa. Tommin slide-työskentely jaloilla tapahtuvan rummutuksen ohessa
toimi hienosti. Harvemmin kuultu "I Asked For Water, She Gave Me Gasoline"
(Howlin' Wolf) kuului myös setin parhaimpiin vetoihin.

Blues-rockia Toijalasta ja Pieksämäeltä

Paikallista väriä perjantai-iltaan toi messevä bluesrocktrio Tap Jelly Blues Band.
Taidokas kitaristi-laulaja J.P. Sivonen, rumpali Juha Korhonen ja
basisti-promoottori Ipi Kaipiainen olivat hyvällä soittopäällä jälleen kerran. J.P.:n
terävää kitarointia ja ovelia koukkuja oli mukava seurata ja kuulla.

Hänen ja bändin omat sävellykset, kuten "My Blues", Like A King", "No Good
Luck" ja "Nobody Loves Me" vetävät vertoja mille tahansa isommallekin
bluesnimelle. Kitaroinnissa on omaa tyyliä enemmän kuin muualta kopioitua.

Cover-osasto toimii myös mallikkaasti. Slide-vetoinen "Key To The Highway"
(Charlie Segar) ja pari lisuketta soolossa sisältänyt "Don't Lie To Me" (Tampa
Red) kulkivat kuin kiskoilla. Ränttätänttää parhaimmillaan kuultiin kappaleessa
"Stop Messin' Around" (Peter Green). Johnny Cashin biisi "Ring Of Fire" oli
vauhdikas versio Jason & The Scorchersin tyyliin.

Toijalan tehotrio Jake's Blues Band päätti perjantain klubi-illan. Biisivalikoimaan
kuuluivat SRV- ja Hendrix-numeroiden lisäksi muun muassa Indigenous-bändin
"What's Going On", ZZ Topin "Pincushion" ja Lonnie Mackin bravuuri "Satisfied
Suzie".

Jake Yrölän taidokasta kitaratyöskentelyä päästiin seuraamaan myös
kappaleiden "While My Guitar Gently Weeps" ja jamihenkisen "Everyday I Have
The Blues" (Memphis Slim) myötä. Jälkimmäinen oli erittäin vauhdikas menopala,
jossa myös basisti Timo "Hepe" Salo pääsi esittämään lyhyen, rullaavan soolon.
Rumpali Juha Yrölä ei sooloilemaan intoutunut - eikä ollut tarvettakaan. Hänen
tanakka kannuttelunsa ja osaava lautasten käyttönsä keikan aikana todistivat
hyvin hänen taitonsa.

The Hamstersille bändi lähetti terveiset "All Along The Watchtowerin" myötä.
Hyvin näyttivät perille menneen.

Lauantain pääkonsertin jälkeen klubilla esiintyi vielä Root Remedy Joensuusta.
Rosoista southern rockia ja bluesia vetänyt nelikko toimi hyvin ensimmäisen
setin ajan. Huuliharpun (Iso T. Salmenkivi) ja säröisen slidekitaran (Cane
Vuorjoki) yhdistelmä kuulosti hyvältä. Hyvä rytmiryhmä takasi selustan. Basson
varressa hääri Sami Salminen ja rumpuja kuritti V-V Markkanen.

Kaikki bändin biisit olivat omia ja toimivia. "Bottom Blues" sisälsi loistavaa
huuliharppuilua ja "State Of Mind" esitteli slide-kitaran ylevää soundia. Ekan setin
jälkeen Iso T. lähti reissuun kohti Lappia, joten bändi jatkoi triona. Soitto jäi sen
jälkeen huomattavasti vaisummaksi. Pistäkää kuitenkin nimi mieleen.

Savonsolmu Beach & Blues Partyn isä Ipi Kaipiainen ja klubeilla äänentoistosta
vastannut Auvo Laaksonen saavat olla ylpeitä tapahtumasta. Yhtään huonoa
kommenttia ei viikonlopun aikana kuultu. Juontajana toimi rempseään tyyliinsä
monivuotinen kuuluttajamestari Teppo Nättilä. Taukomusiikista vastasi DJ Tate
osuvine valintoineen.

KAKE KIIRIKKI

Kuvagalleria

Linkit: Savonsolmublues.com, Hotelli Savonsolmu
.

.

Jaa juttu profiilissasi: |