 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Ohittamaton Steve Morrison 10.11.2008 Lontoolaisen artistin tyrmäävä osaaminen kattaa koko tämän päivän blues-kitaroinnin kirjon. Morrison käyttää välineinään myös rockabilly-, jazz- ja folk-sävyjä uudella levyllään "One Step at a Time". Kuulin ensimmäisen kerran Steve Morrisonia Greenwichin Oliver'sissa joulukuussa 2006. Hänen mukanaan oli silloin harpisti Al Richardson. Olin ällikällä lyöty. Menneenä kesänä näin Morrisonin Viron Augustibluusissa uudelleen. Hän joutui soittamaan isompien ja äänekkäämpien bändien välissä, mutta rikkoi silti cd-levyjen vuodesta 1993 asti noteeratun myyntiennätyksen. Koska hän myi kaikki mukanaan olleet levyt, jouduin odottamaan omaani postilaatikolla useita viikkoja – mutta se oli odotuksen arvoinen! |
 |
 |
 |
 |
 |
| Morrisonista on sanottava kolme asiaa. Ensinnäkin hänen epätavallisten viritysten ja sliden käyttönsä on omaa luokkaansa. Ne, jotka Robert Johnsonia kuunnellessaan kuvittelevat kuulevansa kahta kitaristia, eivät ole ilmeisestikään kuulleet Steve Morrisonista. Herää tietenkin epäilyksiä mahdollisista päälleäänityksistä; rehellisesti sanoen tunsin sekä levyllä että livenä kuulevani kolmea kitaraa. Ja mies vielä laulaakin! Toisaalta Morrison on yksi puhtaimmin musikaalisista kitaristeista. Hän kutoo blues-slidellään yhteen niin rockabilly-, jazz- kuin folk-soinnutkin. Jokaisella sävelellä on tehtävänsä: soolot eivät venähdä. Hi-fi -kitaraprosessorit, maata järistävät volyymitasot ja sorminäppäryydellä brassailu loistavat poissaolollaan. Steven ei tarvitse brassailla, sillä hän on malmsteenien ja bonamassojen tavoittamattomissa. Ja hän tietää sen. Tämä johtaa kolmanteen seikkaan. Steve Morrison on hyvin ilmeisesti oma itsensä. Se koskee niin sävellystyötä kuin tulkintaakin. Ei ole väliä soittaako hän niinkin erilaisten artistien kuin Lightin' Hopkinsin, Canned Heatin ja George Gerschwinin kappaleita (kaikkia löytyy tältä levyltä) tai omia sävellyksiään (jotka kattavat puolet albumista), kuulostaa hän varmuudella Steve Morrisonilta Lontoosta. Maltilliset lauluosuudet ja ajattelevaisuutta uhkuvat sanoitukset korostavat hänen brittiläisyyttään. Kymmenen kappaleen ruotiminen yksi kerrallaan veisi liikaa tilaa, joten parasta on sanoa levyn koostuvan bändi- ja soolokappaleista. Itse pidän enemmän riisutummista sovituksista. Yhtäältä tahtoisin kuulla enemmän Morrison-originaaleja, mutta toisaalta hienojen cover-versioiden puuttuminen kokonaisuudesta olisi kauhea ajatus. Tuomio: jos olet missään määrin kiinnostunut tämän päivän blues-kitarasta ja slide-kitarasta erityisesti, ei kokoelmasi ole täydellinen ilman tätä albumia. Ja jos haluat tietää mitä bluesissa tapahtuu The Black Keysin ja kaikkien sweethomechicagojen välillä, ei sinulla ole myöskään varaa jättää Steve Morrisonin "One Step at a Timea" väliin. ANDRES ROOTS Steve Morrison: One Step At A Time. Blues Abuse Music, 2008 Steve Morrison (kitara, laulu), Al Richardson (huuliharppu), Tom Fairs (basso), Roy Tempest (basso), Richard Ansell (piano), Al Hughes (rummut) Linkit: Steve Morrison, Blues Abuse - - - - - ILMOITUS Bluesia soittoääneksi Buumi.netistä Muddy Waters: Hoochie Coochie Man B.B. King: Sweet Little Angel John Lee Hooker: Boom Boom Eric Clapton: Bell Bottom Blues - - - - - Artikkelien etusivulle |