|
|
12.4.2011 Nathan James
Onnistuneet teatterikemut
Helsingissä pidetty Stompin' at the Savoy oli tervetullut lisä
festivaalikevääseen. Tilaa saivat kansainväliset vieraat, kotimainen
kärkikaarti ja vielä nousuaan tekevät suomibluesin nimetkin.
Ensimmäistä kertaa järjestetty Stompin' at the Savoy -festivaali keräsi sekä
perjantai- että lauantai-iltana (8. - 9. huhtikuuta) Helsingin Savoy-teatterin
kutakuinkin täyteen. Jazz-standardin nimeä kantavan tapahtuman takana ovat
yhdistykset Finnish Blues Society ja Juurimusiikki ry. Taiteellisen johtajan titteliä
kantaa Esa Kuloniemi. Savoy-teatteri mahdollistaa oivat puitteet konserteille, ja
tapahtuma jatkui varsinaisen konsertin jälkeen ravintola Katsomon puolella
jamien merkeissä.
Honey B. & T-Bones avasi perjantai-illan. Setti käynnistyi Aija Puurtisen
rullaavalla bassokuviolla. Perustrion (Puurtinen, basso ja laulu; Kuloniemi, kitara;
Jaska Lukkarinen, rummut) vahvistuksina olivat perkussionisti Mamba Assefa
sekä taustalauluja Susanna Hietala. Yhtye esitteli uutta, jännittävää ja
mielenkiintoista materiaalia juuri ilmestyneeltä levyltään "Walking Witness".
Honey B. & T-Bonesin ote juurimusiikkiin oli tällä kertaa modernistisempaa ja
kokeellisempaa. Yleisö tuntui nauttivan musiikista – erityisesti takarivin karjut
eläytyivät raivokkaalla antaumuksella tunnelmaan.
Trubaduuri Nathan James otti tyylikkäästi suuren lavan haltuunsa. Valoisa ja
positiivinen artisti Kaliforniasta täytti täyteläisellä soundillaan valtavan salin.
Paradoksaalista kyllä, Nathan James itse totesi, että tuntui oudolta astella lavalle
suuren bändin jälkeen. Vaatimattomuudesta huolimatta setti toimi loistavasti.
Rennon oloinen James jutusteli rennosti soiton lomassa ja osoitti olevansa myös
mitä mainioin laulaja. Jamesin valttina ovat kotikutoiset pesulautakitarat. Toinen
kitara oli kovasti kierteinen kaulaltaan, mutta soundasi kuitenkin erinomaiselta.
Käytöstavat kunniaan
Pesulauta kuului selkeästi illan tematiikkaan, sillä illan viimeinen yhtye, Reverend
Peyton's Big Damn Band, ei ole kokoonpanoltaan aivan tyypillinen trio. Rumpalin
ja kitaristi-laulaja Josh Peytonin lisäksi yhtyeeseen kuuluu pesulautaa soittava
Breezy Peyton. Yhtyeen musiikkityyliä voisi kuvailla country bluesin ja hyvinkin
suoraviivaisen rockin välimuodoksi. Yhtye soitti yllättävän kovilla volyymeilla, ja
välillä meno yltyi häijyn räimeen puolelle.
Perjantain ohjelmakokonaisuus oli kokonaisuudessaan rohkea ja yllättävä.
Lauantain musiikillinen anti oli sen sijaan linjaltaan perinteisempää
festivaalitarjontaa. Illan räjäytti käyntiin Micke & Lefty feat. Chef.
Komeannäköinen trio tarjosi leppoisan svengaavaa soittoa, ja yhtyeen menon
kruunasi laulusolistien vaihtelu. Kaiken koreuden huipentuma oli kolmiääninen
stemmalaulu. Ehdoton huippuhetki oli Miikka "Chef" Kivimäen
kissanpoikamaisella riemulla laulama, siivoamisen ihanuudesta ammentava "Clean
Up".
Kokkolalainen Wentus Blues Band todisti osaltaan, kuinka tyylikkäästi soi
yhteissoitto 25 vuoden kokemuksella. Bändi, joka julkaisi äskettäin albumin
"Woodstock", toimi moitteettomasti ja se sai yleisön puolelleen alkumetreistä
alkaen. Muusikoiden käytöstavat tunnetusti tiedetään, mutta nyt suuri yleisö tuli
ehdottoman tietoiseksi siitä, että Wentuksen keikkabussissa ”farttaillaan”. Hmm,
aika siisti ilmaus – ehkäpä muusikoilla ja muusikoilla on kuitenkin eroa?
Aikuiseen makuun
Järjestäjät olivat huomioineet mukavasti pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevat
bändit. Turkulainen Nite Time Jumpers oli loistava kiinnitys kyseiseen
tapahtumaan. Turun bluesmiehet soittivat mahtavan svengaavaa jump bluesia, ja
solisti Eddy Karlsson osoittautui loistavaksi laulajaksi.
.
|
|
|
Sugar Ray Norcia
|
Big band -henkinen yhtye toimi tyylikkäästi taustalla, kun illan pääesiintyjä Sugar
Ray Norcia siirtyi ohjaksiin. Harpisti-laulaja heitti oivan setin konsertin päätteeksi.
Useasti Suomessa esiintynyt artisti tunnetaan muun muassa urastaan Roomful of
Bluesin laulajana. Sugar Ray Norcia eläytyi Bobby "Blue" Blandin kappaleeseen
"I'm Not Ashamed". Muutoinkin setti koostui klassikkomateriaalista.
Konsertit, joiden näyttämönä toimii hillitty teatterisali, ovat aina tavallaan
aikuiseen makuun. Kemut jatkuivat – tai kenties suorastaan alkoivat – varsinaisen
konserttiosuuden jälkeen ravintola Katsomon jameissa. Sekä yleisö että artistit
pääsivät rentoon tunnelmaan nopeasti ravintola-annin ja klubimusiikin äärellä.
House bandinä toimi tamperelainen SupraFonics, joka oli erittäin mielenkiintoinen
tuttavuus. Rento yhtye sai lavalle vieraakseen yllätysesiintyjiä festivaaliartisteista
sekä muista suomibluesin vaikuttajista.
Stompin' at the Savoy -kemut olivat ehdottomasti onnistuneet – toivottavasti
tapahtuma jatkuu ensi vuonna.
L. RAUDAS, teksti
TOMI CHRISTIANSSON, kuvat
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2011
.
|
|
