Blues-Finland.com - Tunturiblues 2013, Saariselkä

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

TUNTURIBLUES 2013, SAARISELKÄ

23.1.2013 Kuvagalleria

Jameissa Kaunispään Huipulla oli tunnelmaa.

Muikea avaus festivaalivuodelle
Saariselän 22:nnessa Tunturibluesissa soi kotimainen laatumusiikki
viikonlopun ajan. Kuultiin kaikkea perusbluesista foxtrotiin ja Willie Dixonista
Eurythmicsiin.

Saariselän Tunturibluesissa, Santa's Hotel Tunturin tiloissa ja Kaunispään Huipun
ravintolassa, kuultiin tasokasta musisointia tällä kertaa pelkästään kotimaisin
voimin. Festivaalin taiteellinen johtaja Eero Raittinen kokosi lauteille suuren
joukon vahvoja musiikin ammattilaisia, jotka sykähdyttivät kukin vuorollaan
innokasta yleisöä. Mukana olivat Eero Raittinen Blues From The North, TOOT
TOOT, Jonna Tervomaa & Jussi Jaakonaho SähköDuo, Rolling Burritos ja
Helsinki Allstars. Joukosta löytyi runsaasti musiikillisia moniosaajia.

Tuttuun tapaan perjantaina ja lauantaina aloitettiin tervetuliaissoitolla. Eero
Raittinen (laulu), Jape Karjalainen (kitara), Jussi Jaakonaho (kitara), Kepa
Kettunen (helistimet), Eeva Koivusalo (kontrabasso), Jere Ijäs (piano) ja Ykä
Putkinen (perkussiot) esittivät perjantaina akustisesti kappaleet "White River"
(Buddy Miller) ja "Young Blood". Lauantaina ruokailijoita tervehtivät Eeron lisäksi
Juho Viljanen (helistimet), Jere Ijäs (kitara), Jape Karjalainen (kontrabasso),
Jussi Jaakonaho (kitara) ja Tokela (piano) esittäen kappaleet "Call Me The
Breeze" ja ”You Never Can Tell".

Päälavalla soitot aloitti The Rolling Stonesin laajasta materiaalista ammentava
Rolling Burritos. Mick Jaggerin ja Keith Richardsin kynäilemät biisit eivät olleet
kaikille tuttuja, mutta soundista ei voinut erehtyä. Kitaristit Tokela ja Markus
Nordenstreng sekä basisti Jere Ijäs hoitivat lauluosuudet vuorollaan. Miikka
"MacGyver" Paatelaisen mainio steelkitara täydensi soundit. Rumpali Juho
Viljanen vastasi rytmipuolesta. Kappaleista jäivät päälimäisinä mieleen "Sway",
menobiisi "Life With Me", upea "Wild Horses" ja Jere Ijäksen tulkitsema
kantriballadimainen "Sweet Virginia". Markus soitti biisin alun huuliharput ja
säesti loput sähköpianolla.

Lauantaina ohjelmistossa olivat hienot versiot kappaleista "Angie" ja "Time Waits
For No One". Lavalla kävivät myös puhallinkaksikko Janne Toivonen (trumpetti)
ja Antti Hyttinen (saksofoni) avustamassa kappaleissa "Lovin' Cup" (aka "Give
Me A Little Drink") ja "Rocks Off". Hieno setti.

Yllätysduo

Etukäteen allekirjoittanutta hieman epäilytti Jonna Tervomaan sopivuus
bluestapahtumaan, mutta ennakkoluulot karisivat romukoppaan hyvin nopeasti.
Jussi Jaakonahon pelkästään sähkökitaralla säestämä Jonna osoittautui aivan
loistavaksi tulkitsijaksi. Jaakonahokaan ei tyytynyt pelkkään suoraan
komppaukseen, vaan sointuja ja yksittäisiä ääniä painottaen rytmitti taustat
sopiviksi. Kaiutettu, ja välillä säröinenkin kitara oli komeaa kuultavaa.

Jonnan ääni karheutuu hienosti hänen voimakkaasti laulaessaan. Hänen omat
kappaleensa saivat aivan uuden ulottuvuuden. Tulkinnat olivat pääosin
rauhallisia, mutta ajoittain menoa ja rytmiikkaa löytyi jopa tanssittavaksi asti –
"Likainen mies" tästä hyvänä esimerkkinä. Muita upeita kappaleita olivat
"Palvomaan sua", "Liikaa", balladimainen "Toisen kanssa" ja huipputulkinta "Se ei
kuulu mulle". Jussi esitteli mahtipontista Neil Young -tyyppistä
vibrakampisooloilua biisissä "Yhtä en saa".

Ainoana coverina Jonna ja Jussi tarjoilivat herkän version Juice Leskisen
teoksesta "Rakkauden haudalla". Tietysti hitit "Suljettu sydän ja "Myöhemmin"
kuultiin myös. Lauantaina lavalla vierailivat basisti Jape Karjalainen ja rumpali
Juho Viljanen kappaleissa "Se ei kuulu mulle" ja "Myöhemmin". Laatutavaraa
koko paketti.

Painukaa hel... sinkiin

Festivaalin isännän oma ryhmä oli hyvässä kuosissa. Eero Raittinen Blues From
The North pysytteli enemmän perinteisen rytmimusiikin puolella soiden varsin
tyylikkäästi. Bändissä soittivat Ykä Putkinen (kitara), Kepa Kettunen (rummut),
Eeva Koivusalo (kontrabasso), Jere Ijäs (koskettimet) sekä puhallintrio Juho
Viljanen (pasuuna, perkussiot), Janne Toivonen (trumpetti) ja Antti Hyttinen
(saksofoni).

Taitavat soittajat saivat hyvän svengin päälle alusta lähtien. Muun muassa
"Caldonia" kulki komeasti puhaltajien riffittelyn myötä. Raittisen Eero teki yleisölle
velmun tempun kappaleen jälkeen äänekkäiden aplodien hiipuessa. "Go To Hell!"
hän tölväisi yht'äkkiä mikrofoniin. Yleisö ihmetteli hetken aikaa, että mistäs hän
nyt noin suuttui. Eero korjasi tilanteen toteamalla seuraavan biisin olevan
nimeltään "Go To Hell" (Morris Baily Jr.), ja komea veto olikin.

Myös "Tobacco Road" (John D. Loudermilk) ja "Bad Boy" svengasivat hienosti.
Lennokkain esitys oli kuitenkin Edgar Winterin ja Jerry Lacroix'n teos "Let's Get
It On". Bändi nousi varsinaiseen liitoon loppupuolen sooloissa. Aivan kuin The
Allman Brothers Band olisi ollut lauteilla! Ykä Putkisen komea kitarasoolo ja Kepa
Kettusen vauhdikas rummuttelu yhdessä Juho Viljasen perkussioiden kanssa
olivat yksi tapahtuman tähtihetkistä.

Ennen tapahtuman siirtymistä yökerho Luton puolelle lavalle saapui vielä Helsinki
Allstars -kokoonpano, jossa soittivat kitaristit Timo Kämäräinen ja Markus
Nordenstreng, basisti Jape Karjalainen, rumpali Kepa Kettunen, Miikka
Paatelainen (pedal steel), Jere Ijäs (koskettimet) sekä tutut puhaltajat Viljanen,
Toivonen ja Hyttinen. Ohjelmistossa olivat muun muassa "I'm Ready" (Muddy
Waters/Willie Dixon) ja Jere Ijäksen komea tulkinta Aaron Nevillen biisistä "How
Could I Help But Love You".

Lavalla kävivät vierailemassa myös Eero Raittinen ja Jonna Tervomaa. Jonna
sykähdytti todella hienolla tulkinnalla Tina Turnerin hitistä "Private Dancer". Sen
bändi soitti rauhallisesti valssin tahtiin. Myös Dr. Johnin "Such A Night" ja Kenny
Rogersin "Just Dropped In (To See What Condition My Condition Was In)” olivat
kuin tehdyt Jonnan viehättävälle äänelle.

Eeron bravuureina olivat hänen esikuvansa ja musiikillisen innoittajansa Levon
Helmin ja The Bandin "It Makes No Difference" ja muun muassa The Byrdsin
levyttämä Bob Dylan/Rick Danko -biisi "This Wheel's On Fire". Jonna ja Eero
tulkitsivat yhdessä The Bandin klassikon "The Weight”. Lauantaina Jonnan
tulkitsemana kuultiin myös Lucinda Williamsin komea kantriballadi "Blue".

Haastavaa kuunneltavaa

Yökerho Luton puolella esiintyi kitaristi Timo Kämäräisen ja rumpali Olli
Krogeruksen muodostama voimaduo TOOT TOOT. Kaksikko pisti tulemaan
omalaatuista omaa tuotantoaan sellaisella volyymilla, että Luton vanha
puuverhoilu puhdistui pölystä kertaheitolla.

Tiukkaa riffittelyä ja ovelia rytminvaihdoksia viljellyt setti oli aluksi haastavaa
kuunneltavaa, mutta homma "aukesi" kuulijoille varsin nopeasti. Tanssilattia
olikin ahkerassa käytössä koko setin ajan. Timo kitaroi taidokkaasti eri efektejä
käyttäen ja Olli rytmitti sopan taidokkaalla kannutuksellaan. Kumpainenkin osoitti
hallitsevansa hyvin myös laulupuolen.

Herrojen kohkaamista seuratessa mieleen tulvahteli ilmiöitä kuten Frank Zappa,
U2 ja alkuaikojen Genesis. Duon esittämiä kappaleita olivat muun muassa
"Mother Said", "Catch Me If You Can", "Mr.B / Why You Lock", "Coward" ja "What
A Weekend", joissa vieraili myös aiemmin mainittu puhallintrio.

Perinteen mukaan illan (tai oikeastaan jo aamuyön) soitot päättyivät jameihin.
Erinäiset kokoonpanot esittivät menomusaa sitkeimmille yleisön edustajille.
Perjantaina jameissa kuultiin Markus Nordenstrengin laulama "Route 66", The
Mavericksin "Dance The Night Away” ja "Honky Tonk Woman". Eero tulkitsi biisin
"Born On The Bayou", Jape Karjalainen lauloi klassikon "Flip, Flop & Fly". Japen
osuudessa sokerina pohjalla oli Harry Belafonten hauska Karibia-jollotus "Mama
Look-A Boo Boo". Herran eläytyminen biisissä 'hoonolla englannilla' laulaen oli
hykerryttävän hauskaa kuunneltavaa ja katseltavaa. Jos alkuperäinen saa
suupielet väkisin hymyn puolelle, meni Japen versio vielä astetta pidemmälle.

Musisoinnin ja äänentoiston mallia

Lauantaina päivällä Kaunispään Huipun ravintolassa koettiin ehkä Tunturibluesin
kaikkien aikojen parhaat jamittelut. Koko soittaja- ja laulajakööri oli lauteilla
yhdessä. Soittimia vaihdeltiin tarvittaessa. Oli mahtavaa seurata huippusoittajien
työskentelyä ja intoa, vaikka jotkin kappaleet olivat ennestään tuntemattomia tai
vähemmän soitettuja. Timo Kämäräinen tulkitsi muun muassa Eurythmicsin
"Sweet Dreams" -biisin – se tuli kuin suoraan levyltä. Vanha klassikko "Tequila"
oli huikea versio puhaltimeen päivineen. Kämäräisen improvisoitua kitarasooloa ei
voinut kuin ihmetellä ja ihailla. Kitaran kieltäkin löysättiin ja kiristettiin vauhdissa.
Rytmitys oli välillä joltain muulta planeetalta.

Tokelan lyhyt opastus kappaleen "I Believe I'm In Love" (The Fabulous
Thunderbirds) rakenteeseen riitti, ja taas mentiin. Huiminta venymistä soittajilta
saatiin Jape Karjalaisen ehdottaessa George de Godzinskyn foxia "Näky
nuotiolla". Kappalehan oli kiellettyjen levyjen listalla sota-aikaan 40-luvulla, koska
se sisälsi "kaipuuta kotiin". Jape selvitti muille soittajille hetkisen sävellajia ja
kappaleen rakenteita. Eipä mennyt kauaa, kun hieman hapuillen lähti biisi
rullaamaan Japen laulamana ja bassottelemana. Janne Toivosen improvisoima
trumpettisoolo ja Kämäräisen jazzahtava kitarasoolo saivat ansaitut väliaplodit.
Aivan uskomattomia soittajia! Kappale saikin maaliin päästyään päivän kovimmat
aplodit. Tokela tokaisi biisin olleen Japen "perusblues". Eero taas totesi tämänkin
"pyhäinhäväistyksen" menneen niin sanotusti taiteen puolelle. Ei siinä hyvin
rullanneessa foxissa mitään vikaa kuitenkaan ollut!

Eero tulkitsi The Beatlesin klassikon "Love Me Do". Hän totesi sen olleen
ensimmäisen Beatles-biisin, jonka muisti kuulleensa. Myös George Harrisonin
kaunis "Something" kuultiin Eeron ja Timo Kämäräisen yhteistulkintana. Vauhtiin
päästyään Timo hoiti vielä mallikkaasti kotiin kappaleen "Come Together".

Rolling Burritos vaati päästä soittamaan parit rollaribiisit, koska Beatlesiäkin oli
kerran soitettu. Vastakkainasettelun aika oli kuulemma ohi, joten
tasapuolisuuden nimissä kuultiin mainiot vedot "Life With Me" ja "Dead Flowers".

Jape Karjalaisen versio Buddy Hollyn kappaleesta "Oh Boy" kulki sekin vetävällä
rokkikompilla komeasti maaliin. Lopuksi Eero tulkitsi vielä edesmenneen Levon
Helmin kunniaksi kappaleet "When I Paint My Masterpiece" ja "Wide River To
Cross". Mainittakoon, että taustalaulusta vastasivat samaan mikkiin laulaneet
Kepa Kettunen ja Eeva Koivusalo. Eeron kehut ja tuuletukset biisin loputtua eivät
menneet hukkaan.

Erityiskiitokset menevät Heikki Silvennoinen Bandin äänentoistokalustolle ja
äänimiehille. Äänentoisto Tunturibluesissa oli huippulaadukasta koko tapahtuman
ajan. Kaikki soittimet aina pienintä helistintä myöten saatiin kuuluville juuri
oikeilla soundeilla ja voimakkuuksilla. Sietäisi muiden ottaa mallia!

Saariselän Tunturiblues oli jälleen muikea kotimaisen blueskauden avaus.
Tapahtuma on viety läpi nyt 22 kertaa, ja jatkoa varmasti piisaa.

KAKE KIIRIKKI

Kuvagalleria

Linkki: Santa's Hotel Tunturi
.

.

Jaa juttu profiilissasi: |