KONSERTTIARVIO
|
| |
|
|
Vahvaääninen, monipuolinen Vanessa Haynes
Haynes on toistaiseksi verrattain tuntematon Suomessa, mutta artistin visiitti teki
onnistunutta julkisuustyötä. Hyvää sykettä ja sielukasta tulkintaa löytyy runsain mitoin.
|
|
|
| |
21.2.2018
Lontoolainen Vanessa Haynes osoitti taannoisella Suomen-vierailullaan olevansa
vahvaääninen ja monipuolinen laulaja. Kun hän laulatti Tampere-talon yleisöä
perinteikkäin jee-huudoin, kävi pian selväksi, että harvan äänivaroissa riitti
rahkeita lähteä häntä ylärekistereihin seurailemaan.
Esiintyjänä Haynes on hyväntuulinen ja luonteva. Hän sai yleisön vaivatta
mukaan, vaikka pianon ääressä istuminen hieman souvaamista verottaakin.
Haynes innosti kuuntelijat useampaan kertaan keikan aikana taputtamaan,
toimien itse esitaputtajana. Se on hyvä ratkaisu suomalaiskuulijoille, jotka ovat
viehtyneet tahdin ensimmäisen ja kolmannen iskun korostamiseen.
Loppuhuipennuksessa yleisöä siirtyi Haynesin pyynnöstä varsin runsain joukoin
eturiviin tanssimaan. Sekään ei ole konserttisalioloissa mikään itsestäänselvyys.
|
Yhteistyössä
Wentus Blues Band: "Throwback" Grand Blues Festival 2018, Lahti
Ismo Haavisto: "The Blues Has Chosen Me"
Sleepwellers: "Let It Happen"
.
|
Vanessa Haynesin kanssa Suomea kiersi rumpali Kari Paavolan kokoama bändi.
Yhtyeessä kitaraa soitti Markku Kanerva ja bassoa Jukka Backlund.
Solistivieraan lailla Brittein saarilta saapui kosketinsoittaja Tom O’Grady. Hänet
oli kutsuttu kokoonpanon musiikilliseksi johtajaksi.
Suurin osa keikasta Tampere-talossa edettiin puolitempoisen soulahtavissa
tunnelmissa. Rennon tiukka peruspoljento tarjosi luontevan pohjan laajentaa
sointimaailmaa yhtä lailla jazzin kuin bluesin suuntaan. Molemmilla tonteilla
vierailtiin – useimmin taidettiin päätyä ensin mainitulle.
Sooloja bändi soitti paljon, ja niissä ei sointiväripalettia säästelty. Myös
komppiryhmä sai asiaankuuluvat näytönpaikat hoitaakseen, mutta pääasiallisen
soolovastuun jakoivat O’Grady ja Kanerva.
Haynesin tunteikkaasta laulusta tuli mieleen Aretha Franklin. Keikalla kuultiin
myös häneltä lainattu ”Day Dreaming” pitkänä ja jazzikkaalla pianosoololla
koristeltuna, hienona versiona.
|
|
|
Markku Kanerva, Kari Paavola
|
Paavolan yhtä aikaa jämäkät ja notkeat rumpukompit osoittivat alleviivaavasti
sen, miten kurinalaisuus synnyttää grooven. Backlundin paikoin seikkailumielinen
basso toimi sen parina oivallisesti. Harmillisesti rummut, etenkin bassorumpu,
erottuivat miksauksessa turhan selkeästi. Vahva komppi toi ryhtiä iisiin
meininkiin. Samaan aikaan se kuitenkin jätti harmillisesti bassokuvioita
jalkoihinsa.
Kahdet kosketinsoittimet täyttivät äänimaisemaa siinä määrin, ettei varsinaisille
kitarakompeille juurikaan ollut tarvetta. Kanerva sai keskittyä kokonaisuuden
maustamiseen. Sen hän taiten hoitikin. Ei ole yllättävää, että mieheltä, jonka
uran varrelta löytyy laajalti yhteistyötä Pekka Pohjolan ja Iiro Rantalan
kaltaisten mestareiden kanssa, löytyy rohkeutta käyttää mielikuvitusta
soitossaan. Kitaroinnissa piisasi skaalaa tukevasti efektoidusta jazzista
maanläheiseen bluesiin.
Väliajan molemmin puolin kuullut kappaleet putosivat kaikkein parhaiten.
Haynesin soololevyltä ”Stay With Me” (2007) poimittu ”Somewhere Under the
Radar” toi rakenteeltaan mieleen kuusikymmenluvun voimarokin, vaikka
hillitymmin se toki rullasi. Ensimmäinen setti päätettiin nousujohteisesti, iskevän
napakkaan funkiin. Tauon jälkeen keikkaa jatkoi makoisan verkkainen ”Drive”.
Mainiosti eläneen kappaleen verkkaisuudesta päätellen Vanessa Haynes on
varsin maltillinen kuski eikä mikään tieraivoon taipuvainen kaahari.
Vaihtelevia maisemia tarjonneen musiikillisen autoiluretken päälle kuultiin niin
ikään illan kohokohtiin lukeutunut ”I Don’t Need No Doctor”. Se oli keikan
bluesein veto. Loppusettiin sisältyi muun muassa Incogniton iso hitti ”Deep
Waters”. Se oli ehkä liiankin hienostunut esitys. Setin päättänyt funkimpi meno
nostatti tunnelman jälleen tappiin ja innosti yleisön tanssimaankin.
|
|
|
Haynes, Backlund, O'Grady
|
Täytyy tehdä tunnustus. Suosittu funk-jazz-yhtye Incognito on nimensä
mukaisesti tuntematon meikäläiselle. Karibialaiselta Trinidadin saarelta
Lontooseen asettunut Vanessa Haynes, joka toimii yhtenä bändin
laulusolisteista, ei hänkään ollut ennen Tampereen-keikkaansa tuttu nimi. Lähdin
aivan puhtaalta pöydältä ja uteliain mielin nauttimaan mukavuusalueeltani sivuun
luiskahtavasta musiikkitarjonnasta. Ennakkotiedoissa luvattiin soulia, funkia ja
jazzia. Niitä myös saatiin.
Vanessa Haynes Bandin keikasta jäi hyvä maku. Yleensä olen hieman
rouheamman ilmaisun ystävä, mutta toki näin oivallisesta meiningistä on helppo
nauttia. Taidokasta soittoa, hyvää sykettä ja sielukasta tulkintaa mahtui iltaan
runsain mitoin. Bändi näytti viihtyvän lavalla, ja leppoisa fiilis tarttui yleisöönkin.
MARKO AHO, teksti ja kuvat
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2018
.
|
