15.3.2010 Kuvagalleria Miss Saana & The Missionaries komensi väen jytäämään.
Idyllinen, leppoisa viikonvaihe Viaporissa
Manner-Helsingin edustalla, Suomenlinnassa, pidettiin Viapori Winter Bluesia
viidennen kerran. Tenalji von Fersenin historiallinen sali loi upeat puitteet
musiikille, joka soi kaikissa sävyissä.
Viapori Winter Bluesin taiteellinen johtaja Aija Puurtinen ja järjestelyistä
vastannut Esa Toivanen tarjosivat jälleen mielenkiintoisen tapahtuman Helsingin
Suomenlinnassa. Kahtena päivänä saimme kuulla rytmimusiikkia aina
alkukantaisesta afrobluesista folkin kautta jopa verevään souliin saakka,
juurevaa perusbluesia unohtamatta.
Tenalji von Fersenin idyllinen, tiilivuorattu juhlasali loi mahtavat puitteet
leppoisalle tapahtumalle. Aikataulu oli yleisöystävällinen, sillä soitto loppui
kumpaisenakin iltana jo kello 23. Aikataulut pysyivät myös hyvin kurissa.
Perjantaina yleisöä olisi mahtunut paikalle enemmänkin, mutta lauantaina tupa
oli lähes täysi.
Perjantaina soitot alotti Band'O, jota voisi kutsua myös nimellä "Sillanpää
Family". Bändiin kuuluvat nimittäin pitkän linjan folkmies Seppo Sillanpää (kitara)
ja hänen kaksi tytärtään, Selina ja Jemina, jotka kumpikin soittavat viulua ja
laulavat. Selina soitti välillä myös kitaraa. Mukana on lisäksi Janne Viksten
mandoliinin ja banjon varressa.
Bändi aloitti Jeminan vanhaan siirtolaisrunoon tekemällä sävellyksellä "Sirpaleisen
Laulu", jota seurasi Selinan kaunis, melodinen sävellys "Different Past". Seppo
Sillanpään akustinen kitara ja Janne Vikstenin mandoliini tarjosivat mainion
pohjan heleä-äänisille laulajille.
Herkempää folkia ja kaunista tunnelmaa koettiin myös kappaleessa "Ups And
Downs". Reipasta viuluvetoista irkkumeininkiä kuultiin yhden instrumentaalin
verran. Tuoretta, vielä levyttämätöntä materiaalia bändi esitti kappaleessaan
"Rajamailla". "Hylätyn Suru" ja encorena kuultu "Millionaire" olivat myös
laadukkaita esityksiä.
Aija Puurtiselta oli hieno veto ottaa tällainen taidokkaasti soittava folk-bändi
mukaan blues-festivaalille. Yleisölle tämä oli varmasti jonkinmoinen herätys, sillä
bändiä kuunneltiin välillä lähes liikutuksen vallassa. Raikuvat aplodit olivat täysin
ansaitut. Suosittelen tutustumista tähän bändiin.
Vahvistuksia Afrikasta
Länsi-Afrikan blues-perintö kohtasi utajärveläisen omaleimaisuuden, kun lavalle
astelivat 22-Pistepirkosta tuttu laulaja PK Keränen kitaroineen sekä Gambiasta
kotoisin oleva rytminluoja Janko Manneh rumpuineen. Kaksikon rytmiin
pohjautuva alkukantainen blues oli ihan mielenkiintoista kuunneltavaa.
Kappaleita ei sen koommin esitelty, eikä turhia jutusteltu kappaleiden välissä.
Tuttu kappale oli "Slow Down", löytyyhän se myös kaksikon MySpace-sivulta. Biisi
oli mielenkiintoinen koostumus Bo Diddley -rytmiä yhdistettynä 22-Pistepirkon
omaperäisiin kertosäkeisiin. Mieleen jäi myös mukava tarinointi, mikä taisi olla
nimeltään "Every Second Sunday".
Encoretta ei kaksikko lavalta päässyt, vaan saimme kuulla vielä Jankon
kehuskelut Suomen kansasta. "I Like Your Style" -kappaleessa kehotettiin
pitämään huolta perheestä ja lähimmäisistä vapaa-ajan iloittelua unohtamatta.
Perjantai-illan päättänyt Honey B. & T-Bones soitti perkussionisti Mamba
Assefalla vahvistettuna. Aloitusinstrumentaalissa rumpalit Jaska Lukkarinen ja
Assefa näyttivät, miten pitkillä muoviputkillakin voi saada rytmiä aikaiseksi.
Alkulämmittelyn jälkeen päästiin normaaliin meininkiin, kun bändi heitti yhden
bravuureistaan, "Shake Your Shimmy". Aija Puurtinen esitteli jälleen melkoisen
laajan äänirepertoaarinsa kappaleessa "Sharpshooter". Ei voi kuin hämmästellä,
miten erilaisia ääniä ihminen voi saada kurkustaan ulos! Miksaaja teki hyvää
työtä lisäämällä kaikua mukaan sopivin annoksin.
"Bluesministeri" Esa Kuloniemen slide-kitarointi maukkaine efekteineen oli jälleen
mukavaa kuultavaa. "Hot Dog Man" oli varsin tanakkaa tavaraa. Vauhdikas "Baby
Don't" ja uusimman levyn nimikappale "Alien Blues" olivat kuorrutteita kakun
päällä.
Kaiken kokenut bluesministerikin on erehtyväinen. Encorena kuultu herkkä versio
"I Walk The Line" (Johnny Cash) lähti Kuloniemen soittamana aluksi väärästä
sävellajista liikkeelle, ja biisi jouduttiin aloittamaan uudelleen alusta. Ministeri otti
syyn niskoilleen, eikä Aijan mukaan ollut ensimmäinen kerta. Aijan mukaan
tilanne selvitellään jälkeenpäin perhepiirissä...
Björkenheim tulkitsi Robert Johnsonia
Innovatiivinen kitaristi Raoul Björkenheim on tunnettu kovana tekijänä
sähkökitaran varressa. Jazzin ja kokeellisemmankin musiikin taitaja muistetaan
muun muassa Krakatau-bändistään.
Tällä kertaa hän oli soolokeikalla säestäen itseään dobrolla ja akustisella
kitaralla. Oppitunnin aiheena olivat Robert Johnsonin tuotokset, jotka kuultiinkin
melkein kaikki. Slidekitarointi oli kerrassaan mainiota. Tyyliin sopiva laulanta oli
mukava yllätys, koska en ollut hänen lauluaan aiemmin kuullut.
Raoul kertoi Robert Johnsonin tuoneen valoa hänen elämäänsä. Se kuului
esityksestä. Houkuttelu "Come On In My Kitchen" oli mallikelpoinen suoritus.
Reipas, harvemmin kuultu slide-blues "Last Fair Deal Gone Down" oli myös
laadukasta soittoa. Juna-asema -blues "All My Love In Vain", ja "Kind Hearted
Woman" eivät soi nekään ihan joka bändin keikalla, saati sitten radiossa.
Ainoa poikkeus setissä oli yksi Raoulin suosikkikappaleista, Skip Jamesin sävellys
"Hard Time Killing Floor" - hyvää slide-bluesia sekin. Setin loppu oli Robert
Johnson -hittiputkea: "Hellhound On My Trail", "Travelin' Riverside Blues", "Sweet
Home Chicago" ja "Crossroads". Encorena kuultiin vielä Raoulin komea versio
biisistä "Stones In My Passway".
Perinteisen bluesin mallia
Sähköisempää perinnebluesia loihti kuuluville Dr. Helander & His Power Drops.
Pitkän linjan blueskitaristi Ilkka Helander oli bändeineen jälleen hyvässä
vedossa. Ykä Putkinen hoiti komppikitaroinnit ja akustiset slidet tyylikkäästi.
Svengaavat rytmit hoituivat tasavarmaan tyyliin basisti Mikko Vuorelan ja
rumpali Topi Kurjen myötä.
"Spoonful" (Willie Dixon) kulki kuin kiskoilla, ja meininki oli mitä parhainta.
Huuliharpisti-laulaja Little Willie Mehto puhalsi huuliharppuaan innolla. Varsinkin
hänen bravuurinumeronsa "Tiger Man, King Of The Jungle" (Rufus Thomas) pisti
menojalan kummasti liikkeelle.
Itse maestro Helander näytti blues-kitaran mallia läpi setin. Omat sävellykset
"Perfect For The Blues" ja "Shoe Shine Boy" olivat komeita kappaleita, joita
esittelisi mielellään ulkomaillakin. Ylvästä kitarasooloilua koettiin kappaleessa
"Hoodoo Man Blues" (Junior Wells). Country bluesin syövereihin sukellettiin
originaalissa "My Hometown". Reipas huuliharppublues "Automatic" (Willie Love)
sai yleisön intoutumaan tanssiparketille pyörähtelemään. "Rollin' Man" (Peter
Green) olisi voinut soida vaikka koko illan. Encorena rokattiin The Fabulous
Thunderbirdsin tutun bravuurin "My Babe" tahtiin.
Rautaista soul-jytää
Festivaalin päätösaktina oli henkeäsalpaava, 12-henkinen soulbändi Miss Saana
And The Missionaries. Joukkio pisti tulemaan vauhdikasta soulia siihen malliin,
että pelkästä kuuntelusta meinasi hengästyä.
Kun samaan nippuun laitetaan tiukasti fillejä heittelevä puhallinryhmä, aito
Hammond-urkujen mukaansatempaava soundi, kitaran terävä komppi,
höyryveturin lailla puksuttava rytmiryhmä ja kaiken päälle loistavaääninen laulaja
taustaköörin kera, ei huonoa jälkeä voi syntyä.
Bändin soittaman parin Ten Years After -soundisen instrumentaalin jälkeen
lavalle nousivat Miss Saana ja kolme taustalaulajaa. Siitä alkoi sellainen vanhan
ajan soul-iloittelu, jollaista harvoin pääsee livenä kokemaan. Miss Saanan käheän
voimakas ääni sopi täydellisesti bändin heittämiin menopaloihin (jotka lienevät
kaiken lisäksi omaa tuotantoa).
Viime vuonna ilmestynyt debyyttilevy "Yes, We Are!" täytynee laittaa ostoslistalle!
"Throw Your Love" oli vauhdikas soul-jytä mainioine puhallinfilleineen ja groove
oli lähes huipussaan. "What Kind Of Woman I Am" todisti viimeistään Miss
Saanan laululahjat. Taustabändi pääsi hengähtämään vain parin rauhallisemman
kappaleen aikana. "Last Night" oli niistä yksi.
Taustabändin tiukoista soittajista monelle tuttu on kitaristi Rocka Merilahti.
Varsinkin kun yhtyeen jäsenet esitellään tavallisesti vain etunimellä, on bändi
tutustumisen arvoinen - ja livenä pelkkää rautaa!
KAKE KIIRIKKI, teksti ja kuvat
Kuvagalleria
Linkki: Viapori Winter Blues
|
