Blues-Finland.com - Viapori Winter Blues, Helsinki, Suomenlinna

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

18.3.2011 Kuvagalleria Suomenlinnassa stage on koululaistenkin © Kake Kiirikki
Bluesin kouluesimerkki
Viapori Winter Blues näytti, että blues kuuluu kaikille ala-asteikäisistä alan
veteraaneihin. Boo Boo Davis oli Suomenlinnan-tapahtuman historian
ensimmäinen kansainvälinen esiintyjä.

Helsingin edustalla sijaitsevalla Suomenlinnan historiallisella saarella vietettiin
kuudennet Viapori Winter Bluesit 11. ja 12. maaliskuuta. Taiteellisena johtajana
toimiva Aija Puurtinen hommasi Tenalji Von Fersenin idylliseen tiilisaliin
esiintymään mukavan seoksen erityylisiä kokoonpanoja.

Ensi kertaa oli mukana myös ulkomainen esiintyjä, Mississipin pieni suuri mies
Boo Boo Davis. Kotimaista menoa tarjoilivat Zalo-duo, Honey B. & T-Bones,
Micke & Lefty feat. Chef, Tortilla Flat ja Whistle Bait. Myös Suomenlinnan
ala-asteen bluesbändi pääsi näyttämään kyntensä omassa päiväkonsertissaan.
Ainoa bändi muuten, joka on ollut mukana jokaisena vuonna.

Hyvin sujuneen tapahtuman isäntänä toimivan Esa Toivasen
tervetulotoivotusten jälkeen lavan edustan valtasi turkulainen Zalo-duo. Kaksikko
esitti mielenkiintoisesti toteutettua akustis-elektroonista musiikkia.

Improvisaatioon perustuneet, progeen päin kallellaan olevat kappaleet alkoivat
yleensä saman kaavan mukaan. Jyrki "J.J." Lemmetti (akustinen kitara,
koskettimet, rummut ja "koneet") aloitti kitarariffillä, johon hän lisäsi
sähkörummuilla rytmiä ja pisti koko sopan luuppiin pyörimään. Sitten vielä
koskettimilla lisää soundia sekaan. Näitä elementtejä muuttamalla kappaleet
elivät koko ajan.

Hanna Salo hoiti komealla äänellään lauluosuudet, välillä käyttäen koskettimiin
kytkettyä mikrofonia luoden varsin komeita soundeja.

"Happy Girl" alkoi mukavalla Led Zeppelin -tyylisellä kitarariffillä ja kappale kasvoi
edetessään hienoihin sfääreihin. Hanna Salon upea lauluosuus päättyi
tyylikkääseen huuliharppusooloon. Miksaaja ei meinannut välillä pysyä kaksikon
tahdissa: soundit tahtoivat aika ajoin puuroutua, ja volyymit kasvoivat
kakofoniaa kohden.

Kappale "Don't Push Me" oli soundimaailmaltaan lähes Pink Floydin luokkaa
kaiutettuine kitaroineen. Hanna esitti kappaleen loppuun taidokkaan soolon
viheltäen. Rauhallinen biisi "You Can't Buy Me" sisälsi mukavaa "voice synth"
-laulua pelkän kosketin- ja rumputaustan päälle. Improvisaatioiden vuoksi
kappaleet olivat melko pitkiä, muttei niihin kuitenkaan päässyt kyllästymään.
Yleisön äänekäs palaute oli täysin ansaittua.

HBTB uuden levyn tunnelmissa

Honey B. & T-Bones esiintyi "paraatikokoonpanollaan". Mukana oli myös
lyömäsoittaja Mamba Assefa. Bändi esitti tulevalta "Walking Witness" -levyltä
peräti viisi uutta kappaletta. Kappaleet olivat hienoa jatkumoa edellisen "Alien
Blues" -levyn tunnelmiin. "Hangaround" oli rauhallisesti etenevä blues, kun taas
"There's Always A Will" oli rullaava rockbiisi, jota Esa Kuloniemen jännä
slidesoundi vei eteenpäin. Muita uusia kappaleita olivat "Doomsday Blues", "Dry
Dry Dry" ja encorena kuultu postmoderni "We've Been Forced To Postpone The
Hunting Season".

Vanhemmasta materiaalista nautittiin kappaleiden "While Cat's Away", Shake
That Thing" ja rytmi-iloittelun "Baby Don't" tahtiin. Kertaalleen kuultu rumpali
Jaska Lukkarisen ja Mamba Assefan yhteinen rumpusoolo oli varsinainen
kestävyyskoe niin rumpukalvoille kuin salin tiilivuorauksellekin. Moista pauketta ei
liene vanhassa leipätehtaassa aiemmin kuultu!

Aija Puurtisen soolo "Sharpshooter" -biisissä oli myös hämmästyttävä suoritus.
Harjaantuneilla äänijänteillä voi saada aikaiseksi mitä ihmeellisimpiä ääniä.
Perinneosastoa kuultiin menopalassa "Mojo Boogie" (J.B. Lenoir) ja rauhallisessa
encoressa "I Walk The Line" (Johnny Cash).

Thank you, Dave!

Perinneosastoa parhaimmillaan toi tullessaan Boo Boo Davis. Mississipin
suunnalta kotoisin oleva laulaja-huuliharpisti otti yleisön haltuun jo kävellessään
salin poikki lavaa kohti. Iloisella päällä ollut herrasmies huudatti yleisöä ja kätteli
ohimennessään ihmisiä. Mukana olivat kitaristi Jan Mittendorp ja rumpali John
Gerritse Hollannista.

Davis istuutui leveälle nahkapenkille ja antoi oivan oppitunnin hyvästä
bluesmeiningistä. Jan Mittendrop säesti rouhealla kitarasoundilla ja tarkkakätinen
rumpali John Gerritse hoiti rytmipuolen.

Boo Boo Davis ei ole maailman ykkösharpisti, mutta kyllä hän tarpeelliset
braavuurit hallitsee varsin hyvin. Laulajana ja tulkitsijana hän on mitä parhain.
Sielukasta laulua saimme kuulla kappaleessa "Watch Yourself" ja Lee Brilleaux
-tyylistä huuliharpismia biisissä "Name Of The Game". Reipasta boogiemeininkiä
edusti menopala "Turkey Walk", joka rullasi vauhdilla eteenpäin aivan "Boogie
Chillenin" (John Lee Hooker) tahtiin.

Jan Mittendrop väläytteli välillä komeita sooloja ja funkya wah-wah-soundia. Itse
maestro oli lentää selälleen huuliharppuillessaan jakkaralla takakenossa. Hyvän
esityksen päätteeksi yleisö vaati äänekkäästi encorea, mutta Davis totesi
hauskasti, kuten jokaisen muunkin biisin jälkeen: "Thank you ladies and
gentlemen - and thank you Dave!".

Euroviisujen esikatselu

European Blues Unionin ensi kertaa järjestämään Blues Challenge 2011
-kilpailuun valmistautuva Micke & Lefty feat. Chef aloitti soitot lauantai-iltana.
Tämän ja aiempienkin keikkojen perusteella triolla ei ole mitään hävettävää
Saksan-kilpailussa. Micke Björklöf (perkussiot, laulu, huuliharppu, kitara)
kertoikin tuovansa "pojan" kotiin. Onnea matkaan!

Ville "Lefty" Leppänen lauloi heti kärkeen kappaleet "Ultimate All-Round Man" ja
"I'm A Guitar Man". Reippaan alun jälkeen yleisön valloitti basisti-laulaja Miikka
"Chef" Kivimäki siivousaiheisella vauhtipalalla "Clean Up" Villen ja Micken
tehokkaan taustaköörin kera.

Kolmiäänistä, komeaa laulantaa tarjoiltiin myös kappaleissa "Broken Bone" ja
"Don't Let the Music Die". Micke tunnelmoi slovaribluesin "Good Friend". Hyviä
numeroita olivat myös "Polk Salad Annie" (Tony Joe White), "Dollar Blues" ja
encorena vedetty rivakka "Let Me Love You Baby" (Willie Dixon). Hieno aloitus
illalle.

Tortilla Flat jalka kaasulla

Suomibluesin klassikkobändi Tortilla Flat tekee uutta tulemista.
Suomenlinnan-keikka todisti bändin olevan hyvässä vireessä. Uutta levyäkin
voitaneen odotella tämän vuoden puolella, mikäli rumpali Honey Aaltosen
maininta pitää paikkansa.
.

Tortilla Flat koetteli historiallisen salin rakenteita.

Laulaja-huuliharpisti Good Rockin' Kempas johti ryhmänsä hyvään meininkiin.
Bändin sointi toi mieleen 80-luvun Nine Below Zeron rullaavine bluesrokkeineen.
Kempaksen murea huuliharppuilu ja terävät kitarasoolot Smokie Suhosen
toimesta nostattivat tunnelman kattoon. Meiningin ylläpitävinä moottoreina
toimivat basisti Long John Rantapuro ja rumpuja rokkaavasti piessyt Honey
Aaltonen, jonka teholukema magnitudiasteikolla yltää lähelle seitsemää.
Lukemalla kahdeksan hajoavat rumpukalvot.

Bändin 30-vuotisen taipaleen alkupuolelta kuultiin vauhdikkaat rallit "Have A
Good Time", "Snake Chamber Woman" ja pienoinen hitti "Night Shift". "Let Me
Take You Home" ja "Homework" (Al Perkins) olivat svengaavia,
huuliharppuvetoisia menopaloja. Ainoa slovari kuultiin keikan loppupuolella. Ainoa
hengähdystauko oli nimeltään "Like Lovers Do".

Toivottavasti Tortilla Flat kampeutuu keikoille enemmänkin, sillä tällaista menoa
on kaipailtu.

Tyylikästä retroilua

Meininkiä ei puuttunut Whistle Baitinkään setistä. Vanhaan 50- ja 60-luvun
rockperinteeseen nojaava bändi, pukeutumista myöten, soitti tyylikkäästi yleisön
suosioon. Laulaja-kitaristi Vesa Haaja jutusteli ahkeraan biisien välillä, mutta
kappaleet jäivät esittelemättä. Bändi soi kuitenkin mainiosti.

Kitaristi Vesa Tynkkynen ja saksofonisti Juho Hurskainen vuorottelivat
sooloissa. Sähköpianoa käskyttänyt Kim Drockila pääsi hänkin framille pariin
otteeseen. Whistle Bait soitti muun muassa kappaleen "This Is Rock & Roll", jota
Badding Somerjoki esitti suomeksi nimellä "Näin Käy Rock & Roll". Myös Whistle
Bait veti yhden säkeistön suomeksi.

Chuck Berryn "Never Can Tell" ja Tom Jonesin "The Lonely One" kuuluivat myös
settiin. Hauska tico-tico-rock "Kana Kapila" esiteltiin hauskasti belgialaisena
kansanlauluna, jota paikalliset hoilaavat kaislamekoissa saartaan ympäri
meloessaan. Hyvä ylläri Vesa Haajalle oli se, että paikalla oli todellakin yksi
belgialainen pariskunta.

Mombasasta Alabamaan

Lauantaina päivällä pääsi Suomenlinnan ala-asteen bluesbändi esiintymään
lähes täydelle salille. Pekka Helinin johdolla bändi oli harjoitellut viisi kappaletta,
jotka esitettiin eri kokoonpanoin. Aluksi lavan valtasivat kitaristit Ilmari Kairamo
ja Henrik Majuri, rumpali Kalle Lahtinen, basisti Kaspar Loppi ja
kosketinsoittaja Olli Virtanen. Perkussioita hoiti Karri Hirvonen ja laulusta
vastasi Julius Kukkonen.

Aloitusbiisi oli kaikkien tuntema, Deep Purplen "Smoke On The Water". Bändi
vetäisi varsin mallikkaan version yleisön hakatessa käsillä tahtia. Henrik Majurin
kitarasoolo oli hieno, ja laulaja Julius Kukkosen suoritus osui nappiin sekin -
englannin ääntämystä myöden.

Kitaristikaksikkoa lukuun ottamatta soittajat ja laulajat vaihtelivat paikkoja ja
seurasi toinen legendaarinen kappale, Lynyrd Skynyrdin "Sweet Home
Alabama". Mukaan tuli tyttökuoro kahdella pojalla vahvistettuna tuomaan tehoa
kertosäkeeseen. Hyvin rullasi tämäkin versio kitarasooloineen.

Taiskan ikihitti "Mombasa" kuultiin myös. Pekka Helin avusti soittoa akustisella
kitaralla ja koulun rehtori Jutta Narjus pianolla. Laulukuorolta nappisuoritus
jälleen! The Beatlesin "All My Lovin'" oli ehkä paras kappale kokonaisuudessaan
- niin soiton kuin laulunkin osalta. Kitaristien soolo unisonona oli hauska veto.

Todellista esiintymisen riemua ja me-henkeä edusti mainio versio The Beatlesin
"Yellow Submarinesta". Siihen osallistuivat koulun nuorimmatkin oppilaat. Soiton
alkaessa lapset kantoivat itsetekemänsä sukellusveneen lavan edustalle ja
esiintyvät musiikin tahtiin. Kappaleessa oli hauskat suomenkieliset sanat, mutta
yksi säkeistö vedettiin myös englanniksi. "Kaikki lautalla Suokkiin kuljetaan" raikui
salissa yleisön avustamana.

Pekka Helin on tehnyt miehen työn opettaessaan Suomenlinnan koululaisia
soittamisessa ja esittämisessä. Lahjakkaat muusikonalut saavat arvokasta
kokemusta tulevaisuutta varten.

KAKE KIIRIKKI

Kuvagalleria

Linkki: Viapori Winter Blues

Jaa juttu profiilissasi: |