Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© 2008 Blues-Finland.com
Down Home Kivessä englantilainen joulupukki

22.12.2008  
Kuvagalleria

Tampererelaisklubin kauden päättäjäksi ilmestyi Big Joe Louis. Tositoimissa olivat myös Jamie Mäkinen, Jo' Buddy ja talon yhtye Wang Dang Dudes. Musiikkia kuultiin Bill Haleystä gospeliin.
Etusivu   Uutiset   Artikkelit   Tapahtumakalenteri
Kotimaiset artistit   Ulkomaiset artistit   Foorumi   Info
Joulushop
Aiempina vuosina on käyty tanskalaisten kinkkujen tiimoilta kovaa polemiikkia. Nykyään näemmä homma luisuu entistä eurooppalaisemmaksi, kun joulupukkikin tilataan Englannista. Ainakin Down Home Kiven pikkujouluissa oli näin. Hippoja mainostettiin teemalla Wang Dang Xmas + special guests, joten pakkohan se oli kesken piparinpaistokiireiden suunnistaa paikan päälle meininki tsekkaamaan!

Illan avasi tilaisuuden isäntä
Jukka Mäkinen lyhyellä harppusoololla ja kutsui avajaissanojen jälkeen ensimmäisen vierailijan, vaimonsa Jamie Mäkisen lavalle. Jamien kerrottiin olevan siinä määrin yllätysesiintyjä, että hän itsekin yllättyi kutsusta. Jo´ Buddy Raulamo täydensi trion, ja saimme kuulla pari tyylikkään svengaavaa gospelia: "Travellin´Shoes" ja "Get Right Church And Let´s Go Home". Näistä ensimmäinen tulkittiin a capellana ja toiseen saapuivat mukaan loputkin Wang Dang Dudet, eli rumpali Risto Klemola ja kitaristi Tommi Laine.

Maukkaan
Bill Haley -coveroinnin "Thirteen Fellows" jälkeen vierailijat poistuivat lavalta, ja bändi soitti perustriona Howlin' Wolfin "Shake For Men". Sitten kuulutettiinkin jo yllätysvieras lavalle.

Mäkisen Jukka laittoi kitaran syrjään ja siirtyi orkesterin huuliharpistiksi, kun hippojen "tuontipukki"
Big Joe Louis astui stagelle. Hän aloitti osuutensa "Catfish Bluesilla". Heti kävi selväksi, että näissä pikkujouluissa on todella maittavat tarjoilut. Big Joe soittaa sormillaan ja hänen maanläheisessä tyylissään kuuluu riemastuttavalla tavalla countryblues-sävyjäkin.

Myös kitaran roikottaminen
Albert Collinsin tapaan puolihuolimattomasti toisella olkapäällä lisää leppoisuutta yleisilmeeseen. Kovin elämänmakuisia piisivalintoja hän pikkujouluyleisölle tarjoili. Setissä tulivat peräkkäin Jimmy Reedin "You Don´t Have To Go", Ray Charlesin "Come Back Baby" ja Big Joe Williamsin "Baby Please Don´t Go". Näiden jälkeen kuultiin setin lopuksi vielä "Monkey Motion".

Tauon jälkeen Louis esiintyi parin piisin verran soolona. Hänen soittotyylinsä pääsi todella oikeuksiinsa. Kaikille kaupungin hoikille tytöille hän omisti hauskan laulun "I Don´t Want A Little Skinny Woman", jossa haikaillaan cokispullon mallisten naisten perään. Astetta rauhallisemman "What's The Matter With You? " -kappaleen jälkeen myös bändi saapui lavalle. Raulamokin kutsuttiin mukaan hauskanpitoon. Hänen laulamansa "Baby What´s On Your Mind" aloitti jamiosuuden, jossa hän Louisin kanssa vuorotellen valikoi piisejä.

Meininki oli leppoisa ja bändi hoiti hommansa hienosti. Solistien lisäksi myös Mäkinen ja Laine pääsivät hyvin esiin. Klemola piti kompit kasassa. Tästä osuudesta suosikikseni nousi viileään varjoon Espanjan helteissä hakeutumisesta (kuulemma) kertova "I Gotta Kiss You Where the Sun Doesn´t Shine". Myös paikalle saapunut
Juppo Paavola pyydettiin pariin piisiin rumpaliksi ja homma toimi jälleen kerran kuin junan vessa – siis sellainen luotettava vanhanmallinen.

Puolen yön aikoihin ilta alkoi vääjäämättömästi lähetä loppuaan. Pitkän aikaa harpistina sivummalla toiminut hippojen isäntä Jukka Mäkinen otti ohjat ja lauloi orkesterin nimikkopiisin "Wang Dang Doodle". Tämän jälkeen oli vielä Jamien vuoro palata lavalle. Pikkujouluillan lopuksi siirryttiin "This Train Is Bound For Gloryn" myötä junakyydillä gospelin pariin.

MARKO AHO

Kuvagalleria


Linkit:
Down Home Kivi, Wang Dang Dudes, Big Joe Louis, Jo' Buddy

- - - - -

ILMOITUS


Bluesia soittoääneksi Buumi.netistä

Muddy Waters: Hoochie Coochie Man
B.B. King: Sweet Little Angel
Blues Brothers: Soul Man
Eric Clapton: Bell Bottom Blues

- - - - -

Artikkelien etusivulle
Vasemmalta: Jukka Mäkinen, Big Joe Louis, Risto Klemola, Jamie Mäkinen, Tommi Laine © Marko Aho