(c) 2006 Blues-Finland.com
Etusivu   Uutiset   Artikkelit   Tapahtumakalenteri
Kotimaiset artistit   Ulkomaiset artistit   Foorumi   Info
Blues-annos kansainvälisessä perhekoossa

18.9.2006     
Read this article in English

Wentus Blues Bandin vaivatta lähes viiteen tuntiin venynyt Family Meeting oli hienosti rytmitetty 20-vuotisjuhlakonsertti. Vankan soinnin bändille on luvassa vankka tulevaisuus.

Wentus Blues Band juhli 20-vuotista uraansa Helsingin Aleksanterin teatterissa torstaista lauantaihin 14. – 16. syyskuuta. Tähtivierailijoilla kuorrutettu lähes viisituntinen show tyydytti varmasti sekä soittajien että yleisön blues-nälän.

Ajallisesti ja sisällöllisesti mittava esitys vaatii ehdottomasti hyvän rytmityksen – ja siinä ”Family Meeting” onnistui. Kunkin vierailijan oma osuus jätettiin riittävän lyhyeksi. Näin yleisön vaivaantuminen estettiin tehokkaasti, ja aika kului katsomossa yhtä mielekkäästi kuin 90-luvulla Kansallisoopperasta takaisin alkuperäiskäyttöönsä palanneen Aleksanterin teatterin näyttämölläkin.
Eddie Kirkland
Iskussa: Kirkland
(c) eddiekirkland.com
Teatteri sopi kohtuullisen hyvin blues-konsertin pitopaikaksi. Omalla tuolilla istuminen ei ehkä ole keikoilla se tavallisin ratkaisu, mutta toisaalta se säästää musiikkiin keskittyvän katsojan loppuillan humalaiselta tönimiseltä. Teatterille ominaisesti tälle esitykselle oli suunniteltu myös lavastus: puulaatikkotornien ja verkoissa roikkuvien valopallojen merkitykset eivät kuitenkaan hevin aukea. Ehkä ne ovat vain hauskan näköiset?

Koko interiööri loi melko paljon samaa tunnelmaa kuin
Martin Scorsesen ohjaamassa ”The Last Waltz” -elokuvassa, joka kertoo The Bandin alkuperäiskokoonpanon supertähtien vahvistamasta suurkeikasta San Franciscossa vuonna 1976. Myös Family Meetingistä tulee musiikkidokumentti. Sen ohjaa Heikki Kossi.

Tähtivieraat pääosin hyvässä vireessä
Vanha herra
Eddie Kirkland oli kenties Family Meetingin vieraista onnistunein. Noin 80-vuotias (blues-miehen tavoin tarkasta iästä monta tietoa) Kirkland näyttää pitkää nenää iälleen ja riehuu edelleen lavalla kuin riivattu. Saipa hän Wentus-solisti Juho Kinaretinkin yllytettyä villiin kuperkeikkanäytökseen. Vaikutelma kahden karjun pyöriessä 1800-luvun lopun arvorakennuksen näyttämöllä oli, hmm, erikoinen.

Jälleen kerran sopii olla kateellinen länsinaapurin suuntaan.
Sven Zetterbergin klassisessa tyylissä ja Clas Yngströmin bluesrock-otteessa on sellaista karismaa ja vapautunutta heittäytymistä, mitä ei valitettavasti härmän tähdissä nähdä. Zetterberg ilahdutti oman osuutensa lisäksi harputtelemalla loppujameissa. Juhlavasti Cream-teepaidassa esiintynyt Yngström nähdään myös lokakuussa Kokkolan Scandinavian Blues Partyssä.

Vieraaksi voitaneen luokitella myös Wentuksen pitkäaikainen laulaja
Antti Sjöberg. Laulajana hän on loistava, mutta bändin keulahahmoksi hänen henkilökohtainen valovoimaisuutensa ei riitä. Antti ja Omar Dykes esittivät sellaisen vokaaliduon John Fogertyn aikanaan raakkumasta ”Born on the Bayou” –biisistä, että CCR-solistillekin tulisi huonot housuun.

WBB-kitaristi
Niko Riipan isäpuoleksikin mainittu Louisiana Red toi konsertin lopuksi autenttiset terveiset rämeiltä. Illan vahvin vokalisti ja selkein show-mies Barrence Whitfield sekä apumiehen rooliin jäänyt Lazy Lester olivat maukkaita välipaloja. Torstain konsertissa oli mukana myös The Fabulous Thunderbirdsin Kim Wilson.

Pettymys oli puolestaan
Mick Taylorin pehmoinen esiintyminen. Puolivillaisiin cover-biiseihin keskittynyt ex-Rolling Stone ja Bluesbreaker oli nyt liiankin hillitty. Pitkä versio Bob Dylanin kappaleesta ”Blind Willie McTell” palasi ”Laylan” ja ”All Along the Watchtowerin” kautta alkuteemaansa, mutta kadotti kaikki ne nyanssit, jotka The Band saavutti jumalaisella versiolla kappaleesta vuoden 1993 levyllään ”Jericho”. Mick ansaitsee toisaalta plussan Louisiana Redin kanssa konsertin loppuhetkillä pitämästään duotuokiosta.

Kaikkea muuta kuin viimeinen valssi
Wentus Blues Band on 20 toimintavuotensa aikana kehittänyt erittäin varman yhteissoiton – ehkä liiankin varman. Riippa,
Robban Hagnäs ja Mikael Axelqvist tyytyvät turhan helpolla perussoittamiseen. Väläyksiä vivahteikkuudestaan antoivat puolestaan ”Hiding” Vikman kitarassa ja Sjöbergin tavoin uuden piipahduksen bändissä tehnyt kosketinsoittaja Pekka Gröhn. Juho Kinaretissa on sopivan röyhkeää persoonallisuutta ja aimo annos show-miestä. Laulajana kehittyessään hänelle voi povata tulevaisuutta WBB:n voimahahmona.

Kahtakin kitaraa on WBB:n soittamisessa ajoittain vaikea perustella. Family Meetingissä niitä oli parhaimmillaan neljäkin, joten juhlakonsertin epätarkoituksenmukaisuuksia ei täysin vältetty. Useaan kertaan näyttämöllä oli yhdeksän muusikkoa. Näin iso kokoonpano toki sopii Family Meetingin kaltaisen keikan henkeen, mutta musiikillisesti sen anti on vähäinen.

WBB on taustabändi, ja se tuntuu myös tässä roolissa parhaiten viihtyvän. Se on luokassaan ainutlaatuinen Suomessa. Toivokaamme Wentus Blues Bandille pitkää ikää – nuorilla kavereilla on vielä todella paljon sanottavaa kotimaan juurimusiikin kentällä.



Wentus Blues Band: Family Meeting, 14. – 16.9.2006, Aleksanterin teatteri

Juho Kinaret, Niko Riippa, Robban Hagnäs, Kim Vikman, Mikael Axelqvist

Vieraat: Louisiana Red, Eddie Kirkland, Omar Dykes, Sven Zetterberg, Clas Yngström, Barrence Whitfield, Mick Taylor, Lazy Lester, Antti Sjöberg, Pekka Gröhn, Tore Berglund

Blues-Finland.com näki show’n lauantaina.
Halloween Blues
Lahti Blues & Roots