Blues-Finland.com - Wentus Fest, Kokkola

WENTUS FEST, KOKKOLA - RAPORTTI

7.8.2016 Kuvagalleria

Eero Raittinen, Robban Hagnäs,
Juho Kinaret

Ukkosta ja ilotulituksia
Wentus Blues Band vietti 30-vuotisjuhlaansa nykyisellä ja klassisella
kokoonpanolla kotikonnuilla Ventuksessa. Duke Robillard ja Lazy Lester
johtivat kansainvälistä vieraskatrasta.

Keskipohjalaisessa kesäyössä tapahtuu kummia. Taivaan täyttävät räjähtelevät
valoilmiöt, joita rytmikäs jyly säestää. Ja ne ovat vasta luonnonvoimat. Päätä
hieman kääntäen näkee toisella puolella taivaankantta yhtä komean valoshow’n,
paitsi että jyly on vieläkin rytmikkäämpää. Wentus Blues Band on juuri täyttänyt
30 vuotta salamoinnin ja ilotulitusten räiskeessä.

Pyöreät vuosikymmenet antoivat Wentukselle mieluisan tekosyyn koota
nimivahvalla vieraskaartilla ryyditetty juhlafestivaali. Vielä komeampi kuin
vieraslista oli ydinajatus: tempaus järjestettiin Kokkolan Ventuksessa, missä
sijaitsevassa ikivanhassa koulurakennuksessa Wentus Blues Band on treenannut
käytännössä koko uransa. Villan koulu loikin festarialueelle hienon taustakulissin.

Wentuksen jäsenet läpi henkilöhistorian ovat tyyppejä, joilla ei cool aivan heti
petä. Melankolia ja nostalgia pysyivätkin Wentus Festin ajan visusti taka-alalla;
kiitettävän sankka kotiyleisö toki otti omat poikansa avosylin vastaan ja iloitsi
jälleennäkemisestä. Reippaan, iloisen bluesin ja rock & rollin veivaaminen otti
kuitenkin vaivatta pääroolin.

Wentus Blues Bandin alkuperäiskokoonpano oli viikonlopun pääesiintyjä – vaikka
lavalle nousivat Duke Robillardin ja Lazy Lesterin kaltaiset konnat, turha väittää
muuta! Rumpali Mikael Axelqvistin ja kitaristi Kim ”Hiding” Vikmanin
aktiivivuosista ei ole kauan. Erityisen mukavaa oli sen sijaan saada taas nauttia
laulaja Anders ”Antti” Sjöbergin ronskista ja hyväntuulisesta meiningistä. Hän
jätti laulusolistin tehtävät noin 15 vuotta sitten. Kitaristi Niko Riippa ja basisti
Robban Hagnäs punovat bändin punaisen langan. He ovat kuuluneet miehistöön
aina.

Vaikka originaaliviisikon yhteisistä ajoista on jo tovi, tiukkuuden ja
yhteensoittamisen näkökulmasta setti oli viikonlopun parhaimmistoa.
Kappalevalinnoissa koluttiin luonnollisesti Wentuksen takavuosia, ja vetäistiinpä
jopa 25 vuoden takainen ”Gambling”, jonka nuoret klopit esittivät aikoinaan Ylen
Söndagsöppet-televisio-ohjelmassakin.

Koska yleisössä saati lavalla ei alettu turhia kyynelehtiä, asian hoiti taas luonto.
Sadetta pelättiin koko viikonvaihde, mutta vasta lauantai-iltana orginaali-
Wentuksen aikana koettiin varsinainen the sky is crying -hetki. Raju kuuro sai
yleisön hakeutumaan suojaan, mutta ei pakoon – pian huipennettiin koko
komeus pimeään iltaan räjähtänein, sekä musiikillisin että pyroteknisin
ilotulituksin.

Wentus Blues Bandin nykyinen kokoonpano
heitti perjantai-iltana oman keikkansa. Riipan
ja Hagnäsin rinnalle astelivat laulaja Juho
Kinaret, kosketinsoittaja Pekka Gröhn ja
rumpali Daniel Hjerppe. Alkuvuodesta
ilmestyneen levyn ”Lucky Strike Mama”
kappaleet saivat päävastuun. ”Baa Baa”,
”5 Nights at Freddy’s” ja ”Saints & Sinners”
tekivät tehtävänsä. Aiemmasta matskusta
muistuttivat muun muassa Woodstock-
projektin avausbiisi ”Facebook Blues” ja
”Moonshine”, joka tuo monille mieleen
kymmenen vuoden takaisen juhlan Family
Meetingin.

Sankka yhteistyökumppaneiden kaarti on
ohittamaton osa Wentuksen historiaa. Eddie
Kirkland, yksi bändin suurimmista
innoittajista, sai hymninsä kappaleella
”Rainbow”. Biisin ”Star in the Night” yhtye
omisti puolestaan Carey Bellille.

Wentus Festin varsinainen revyy koettiin
lauantaina. Huomattava osa revyystä
soitetiin jämerällä miehityksellä: nyky-
Wentus sai seuraa Hiding Vikmanista ja
rumpali Janne Haavistosta.

Louisianan vanha jermu Lazy Lester esittäytyy tätä nykyä aika verkkaisena,
mutta aina hänen musisointiaan ja tarinointiaan kuuntelee mielellään. Hänen
settinsä aikana stagella soitti myös Duke Robillard. Lesterin ‘pakolliset’, kuten
”Sugar Coated Love”, ”I’m a Lover, Not a Fighter” ja ”Raining in My Heart”,
kuultiin muitta mutkitta.

Blues-Finland.comin kanssa yhteistyössä
Rauma Blues

Lopussa Lazy innostui vielä sähkökitaroimaan country-meiningillä. ”Muistakaa,
että olen ihan landelainen. Synnyinkin jossain pusikossa”, Lester sipaisi ja lupaili
ensi vuodelle uutta kantrilevyäkin.

Duke Robillard nautti silmin nähden olostaan Kokkolassa. Hän pyöri
festarialueella Ventuksessa miltei koko tapahtuman ajan. Lavalle päästyään hän
näytti kuitenkin hieman pitävän omaa show’taan. Biisiä ”Fishnet” hän kutsui
suoranaiseksi teemakappaleekseen; sen lopuksi hän komensi Hjerpen ja
Haaviston hurjaan kahden rumpalin sooloon, jota Kinaret vielä somisteli conga-
rummuilla. Hyvin jytisi.

Duke Robillard. Lisää kuvia galleriassa

Robillard, jonka uusi albumi ilmestyy syyskuussa, soitti hetken myös Eero
Raittisen kanssa. Eeron ja Wentuksen ensimmäinen yhteisprojekti oli The
Fabulous Thunderbirdsin ohjelmiston soittaminen – ja kulttibändissähän soitti
aikoinaan myös Duke. Sen kunniaksi vedettiin yhdessä terävä versio sävelmästä
”Tear It Up”. Lue Duken haastattelu tästä!

Koska norjalainen Hungry John oli Wentuksen ihka ensimmäinen kansainvälinen
kiertuekaveri, oli vähintäänkin paikallaan, että John oli revyyosuuden avaaja.
Howlin’ Wolfin tapaan kähisevä ja rähisevä Hungry John paiski muutaman biisin
edestä bluesia, boogieta ja karibialaisvaikutteisiakin rytmejä. Lisäksi hän piipahti
myöhäisillassa originaali-Wentuksen setissä.

Ilman Wentus Blues Bandia harva Suomessa tuntisi bostonilaista laulajaa
Barrence Whitfieldiä. Äärienerginen villimies esiintyi taas tavoilleen uskollisesti
riehuen muun muassa rallin ”Stop Twisting My Arm”. ”Stupidity”-kappaleen hän
omisti kotimaansa Yhdysvaltojen tragikoomiselle tilanteelle. Hän ei maininnut
kohteen nimeä, mutta kovin kummoisia hoksottimia ei vaadita johtopäätökseen,
että se oli republikaanipuolueen presidenttiehdokas.

Barrence Whitfield

Kansainvälistä menoa saatiin vielä kellon lähestyttyä puoltayötä lauantaina.
Klassikkoyhtye Dr Feelgoodin nykymiehitys takasi osittain voipuneelle kansalle
kunnon bileet. Ja jotta kaikki saivat koko rahan edestä, vedettiin vielä yöjamit.

Eero Raittinen ja Paleface ottivat osaa Hagnäsin ideoimaan Dylan suomeksi -
hankkeeseen, joka huipentui levyn julkaisemiseen keväällä. Eero ja Juho Kinaret
duetoivat kappaleen ”Kun mä lasken Niagaran” (When I Paint My Masterpiece).
Eero kiitteli Wentusta vuolaasti. ”Koulu ja intti tuli käytyä, mutta sen jälkeen se
on ollut tätä. En mä kadu kylläkään”, Raittinen myhäili viitaten vielä (vähintään)
parikymmentä vuotta pidempään uraansa.

Osaako räppäri/hiphoppari/sanaseppo laulaa? No aina sen verran kuin Dylankin!
Paleface saapui Ventukseen pääasiallisesti tulkitsemaan Dylan-levylle
sanoittamansa ja Wentuksen kanssa esittämänsä ”Kuoleman kauppiaat”
(Masters of War). Vahva ja sävykäs esitys tärähti suoraan napakymppiin, aivan
kuten levylläkin.

Paleface latasi lisää Dylania kappaleilla ”One More Cup of Coffee” ja ”Hurricane”.
Jälkimmäisessä veteliläinen Elisa Järvinen vastasi makeasta viuluosuudesta.
Settinsä loppuun Paleface antoi mäiskeellä ”Merkit” näytteen yhteiskunnallis-
historiallisesta räpistään.

Honey B Duo eli Aija Puurtinen ja Esa Kuloniemi soittivat kahteen pekkaan ja
saivat ennen pitkää soittoseuraa. Aija ja Juho lauloivat ”5 Nights at Freddy’s” -
biisin yhdessä. Aivan liian harvoin kuultu Canned Heat -veto ”Time Was” oli
viikonlopun parhaita ylläreitä. ”Alien Blues” ja ”Easy Baby” edustivat tyylikkäästi
Honey B & T-Bonesin laulukirjaa.

J. Karjalainen oli kiinnitetty perjantai-illan yleisömagneetiksi. Hänen ikivihreitään
(Villejä lupiineja) ja uusiakin kipaleita (Mennyt mies, Stindebinde, Voikukkia)
kuunneltiin antaumuksella. Karjalaisen bändin ja Wentuksen yhteinen nimittäjä
tätä nykyä on kosketinsoittaja Pekka Gröhn. Tom Nyman on bassossa. Rumpali
Janne Haavisto ja kitaristi Mikko Lankinen taas kuuluvat Jiin ehdottomiin
luottomiehiin.

Olli Ontronen on silloin tällöin paikannut Wentus Blues Bandin rumpalina. Lisäksi
hän kuului Kathmandu Blues Bandiin, Wentuksen eräänlaiseen erikoisversioon,
joka lähti kiertuematkalle Etelä-Aasiaan vuonna 2012. Wentus Festillä Ollin bändi
Mighty Shitty sai kunnian avata koko komeus perjantain alkuillassa.

Tiimityötä: Laajoki, Ontronen, Rauli Suuronen

Mighty Shitty polkee painavaa ja vähän kiukkuistakin bluesia. Yhtye nojaa
vahvasti omaan biisituotantoonsa. Kokkolassa ilmoille leimahti upouusi kappale
”5th Commandment”, jota ei ole vielä levytettykään. Jyskyttävään roots-palaan
kitaristi Tuomas Laajoki viilteli illan maukkaimman soolonsa.

Kaksipäiväinen Wentus Fest ei ollut mikä tahansa kyhäelmä, vaan järjestelyihin
oli satsattu. Paras yleisöpalvelu oli ilmainen bussikyyti, joka sukkuloi Kokkolan
ydinkeskustan ja Ventuksen väliä. Festarialueella ruokaa ja juomaa riitti, ja jos
kahvirahat loppuivat, mokkaa sai koko tapahtuman ajan ilmaiseksi paikallisen
marketin tarjoamana. Istumapaikkoja olisi suonut olevan enemmän, sillä
varsinkin lauantain kymmenentuntinen rypistys oli liian pitkä pelkkään
seisoskeluun. Aikataulut pitivät tapahtuman laajuuteen nähden hyvin.

Musiikillisesti antoisimpia tuokioita tarjosivat vakituisesti yhdessä soittavat
kokoonpanot, erityisesti Mighty Shitty, J. Karjalainen ja tietenkin Wentus.
Revyyssä vähäinen yhdessä harjoittelu näkyi ja kuului, totta kai; mutta tokihan
pieni hakeminen ja epävarmuus kuuluvat elävään, elävien ihmisten soittamaan
musiikkiin. Arvotaan seuraava sävellaji…

Bändille kuin bändille nykypäivä ja tulevaisuus ovat tärkeimmät. Mutta kun
takana on niin pitkä ja värikäs historia kuin Wentuksella, ei se voi olla
vaikuttamatta ryhmän identiteettiin. Wentus Blues Band ylläpitää paitsi omansa
myös useiden edesmenneiden legendojen – Kirklandin, Bellin, Louisiana Redin,
Phil Guyn – perinteitä yllä tyylikkäästi. Siitä onnittelut ja kiitokset. Matka jatkuu.

PASI TUOMINEN

Kuvagalleria

D uke Robillardin haastattelu

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA