LEVYARVIO
|
6.4.2015
White Knuckles Trion
täyttä tavaraa
Villi kolmikko ei lantraa bluesiaan, vaan
antaa mennä. Ensimmäinen levy "Got It
Bad" näyttää, että bändi pystyy
kuulostamaan samaan aikaan
perinteikkäältä ja omaperäiseltä.
White Knuckles Trio on pidemmän aikaa ollut
”tilaisuuden tullen tsekattava livenä” -listani
kärkisijoilla. Vielä ei ole sopivaa tilaisuutta
kohdalle osunut. Onneksi sentään kolmikon
debyyttilevy ”Got It Bad” osui – ja upposi
myös.
|
|
Bluesia on vuosikymmenten saatossa lantrattu ties millä. Mukaan on heitetty
ronskilla kädellä rokkia, soulia tai poppia. Näin on saatu aikaiseksi helpommin
lähestyttävä sekoitus, jota sitten on kelvannut ihmisille kaupitella. Blues
itsessään on monesti jäänyt lähinnä mausteen tai lisukkeen asemaan, unohtunut
taustalle.
White Knuckles Trio ei bluesiaan laimenna. Päinvastoin: tämä ryhmä terästää
sitä! Rasvaisessa meiningissä ei ole ripaustakaan nykytrendikästä light-
hakuisuutta. Musiikin jatkeeksi ei ole sekoitettu bluesin kaltaisia ainesosia, eikä
etenkään koneellisesti eroteltuja nuotteja. White Knucklesin soitto on täyttä
tavaraa – sitä itseään alusta loppuun.
Kaivautuminen juurille
Ensimmäiseksi bändissä herätti mielenkiintoni Knucklebone Oscar – hänen
nimensä kun oli entuudestaan tuttu. Pitelemättömänä remeltäjänä tunnetuksi
tullut autotallirokkari on musiikillaan aiemminkin osunut meikäläisen
kieroutuneeseen makuun. Oli lupaavaa kuulla, että ”Valkorystyjen” kitaristina
hän on nyt sukeltanut bluesjuurilleen. Laulusolistin hommat hoitaa varsin
uskottavaan tyyliin rumpali Yukka White, ja pianolla kokonaisuuden täydentää
Mr Hillside. Jonkinasteiseksi trendiksi bluespiireissä noussut bassottomuus
tuntuu tässä tapauksessa jopa luontevalta. Hyvä pianisti vastaa vaivatta ainakin
yhtä kitaristia ja basistia, joten trion sointiin ei osaa kaivata mitään lisää.
Bändi kuulostaa perinteikkäältä ja omaperäiseltä samaan aikaan. Pyörää ei
keksitä uudestaan – se vaan entisöidään ja maalataan hieman sähäkämmin
värein. Suomessa yleisempi tapa sukeltaa bluesin juurille on ollut tekninen
lähestyminen. Vanhojen mestareiden soolot ja riffit opeteltiin toistamaan
mahdollisimman pikkutarkasti. Tyyli kulminoitui takavuosina niin sanottuun
villapaitabluesiin. Sinällään viihdyttävässä näkemyksessä tuppasi kuitenkin
jäämään se tuiki tärkeä fiilispuoli vähemmälle huomiolle. White Knuckles Triolla
sen sijaan stemminkiä piisaa. Irtonainen soitantakaan ei jätä toivomisen varaa,
joten kokonaisuus on kaikin puolin hyvällä pohjalla.
Autenttista soundia
Tomi Leinon Suprovox-studiolla on nauhalle tarttunut kovasti rapsakkaa menoa.
Heti "Got It Bad" –levyn startissa ”dänkkä-dänkkä” -kitara tempaisee kuulijan
mukaansa. Junior Wellsin ”Little By Little” pompottelee hipat käyntiin
tehokkaasti.
|
|
|
Albumi sisältää hyvin valittujen lainojen ohella kolme bändin omaa sävellystä.
Letkeä nimiraita on niistä yksi. Siinä tremolokitara kamppailee kailottavan laulun
kanssa äänimaiseman herruudesta. Puolitoistaminuuttinen instrumentaali ”Ridin'
Mellow” jää harmillisesti välisoiton asemaan. Sitä olisi kuunnellut saman verran
lisääkin. ”Wonderin'” on tyylikäs ja tyylin mukainen hituri.
Oman villin lisänsä meininkiin tuo paikoittain päätään nostava gospelhurmos.
”Rock My Soul” ja ”God Don't Like It” kulkevat pelastusta tuoden. Kolmas
traditionaali ”This Train” ei puolestaan turhia kiirehdi. Siinä heitellään aavistuksen
jazzimpiakin sävyjä sekaan. Trion rauhallisempaa puolta edustavat niin ikään ”I
Smell Trouble” ja ”By The Water”. Pitää erityisesti ihailla tapaa, jolla hitaampikin
materiaali saadaan toimimaan näin karussa viitekehyksessä. Rivakka remellyshän
kyllä hoituu, kun antaa mennä vaan. Kyllä bändi sitten antaakin: ääripäähän
lävähtävät Little Richardilta lainattu ”Lucille” ja rehvakkaan hoilotuskuoron
kruunaama ”Looking For My Baby”.
|
|
|
White Knuckles Trio Tunturibluesissa 2014
|
”Got It Bad” on virkistävä paketti rehellistä menomusiikkia. Muun materiaalin
seasta hieman erilaisena esiin nouseva ”Boulevard Of Broken Dreams” päättää
levyn hienosti isoin ottein tulkittuna kitarainstrumentaalina. Levyn kuunneltuaan
alkaa entistä tarkemmin tarkastella White Knuckles Trion keikkakalenteria.
MARKO AHO
Levynjulkaisukonsertti Helsingin Kuudennessa Linjassa keskiviikkona 8. huhtikuuta.
Mukana on runsaasti vierailevia artisteja.
White Knuckles Trio: Got It Bad. Turenki Records, 2015
Mr Knucklebone (kitara), Mr White (rummut, laulu), Mr Hillside (piano)
Linkki: Bändin kotisivut, Turenki Records
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2015
.
|
