Blues-Finland.com - Willie Nelson: God´s Problem Child

LEVYARVIO

2.6.2017
Luojan murheenkryyni se
vaan porskuttaa
Willie Nelson on tehnyt turkasen hyvän
levyn taas kerran. "God's Problem Child"
käsittelee teemoja letkeistä vakaviin, ja
Willien jäljittelemätön kitarointikin saa
roolia.

Äskettäin Tekniikan Maailma uutisoi
tutkimuksesta, jonka mukaan kannabis
vaikuttaa eri-ikäisiin ihmisiin eri tavoin. Siinä
missä nuoriso lähes poikkeuksetta veltostuu
pilvitouhujen myötä, saattaa varttuneemmalla

väellä ilmetä tyystin päinvastaisia oireita. Meille Willie Nelsonin, tuon Teksasin
countrymenninkäisen ja tunnetun kannabisaktivistin, kuuntelijoille uutinen ei ollut
varsinainen yllätys.

Willie näyttää iän karttuessa vain kirittävän vauhtiaan. Hän keikkailee edelleen
aktiivisesti ja julkaisee uusia levyjäkin tiheämmin kuin puolta nuoremmat
kollegansa. Tuorein pitkäsoitto "God's Problem Child" ilmestyi vapun alla Willien
84-vuotispäivänä. Puolentoista vuoden aikana hänen diskografiaansa ovat
kartuttaneet lisäksi mainio duettolevy "Django & Jimmy" Merle Haggardin kanssa
sekä kunnianosoitukset George Gershwinille ja Ray Pricelle.

Ei sovi myöskään unohtaa sitä asiaan varsinaisesti kuulumatonta seikkaa, että
kolme vuotta sitten Willie saavutti 81-vuotiaana viidennen tason mustan vyön
Gong Kwon Yusulissa, harrastamasssaan korealaisessa itsepuolustuslajissa.

"God's Problem Child" jatkaa edeltäjiensä korkeata tasoa. Willien sävykäs laulu
on saanut vuosien saatossa aina vaan lisää uskottavuutta. Trigger, uskollinen ja
kovia kokenut akustinen kitara, vastailee isäntänsä komentoon yhä kuuliaisesti
ja kulkee täysin omia polkujaan. Se saattaa ilmestyä yllättäen välimerkiksi laulun
lomaan, kesken kulkunsa pysähtyä ja pompata jonnekin sivummalle. Triggerin
menoa on aina yhtä mukava seurata. Ikäisekseen se poukkoilee poikamaisen
ketterästi.

Willien kitarointia kuullaan levyllä riemastuttavan runsaasti. Se luo mainion
kontrastin siistille ja huolitellulle kokonaisuudelle. Muista tutuista elementeistä
pitää mainita Mickey Raphaelin huuliharppu. Jo neljän vuosikymmenen ajan
jatkuneen yhteistyön myötä hänen soittonsa on muodostunut olennaiseksi
osaksi Willie Nelsonin tunnistettavaa soundia.

Yhteistyössä

Rauma Blues Saariblues, Tampere

Puukkoblues, Kauhava Savonsolmu Beach & Blues Party, Pieksämäki
,

Tällä kertaa yli puolet kappaleista on Willien ja tuottajana toimineen Buddy
Cannonin uutta materiaalia. Tuttu, vinohko huumori on edelleen mukana, mutta
toki vakavampiakin hetkiä tarjotaan. Internetissä kiertäviin kuolinhuhuihin
hirtehisesti vastaava "Still Not Dead" ja Amerikan presidentinvaaleista
innostuksensa saanut "Delete And Forward" nostavat aiheiden vakavuudesta
huolimatta väkisinkin leveän hymyn huulille. Ensin mainittu jatkaa samassa
hengessä kuin muutaman vuoden takainen "Roll Me Up And Smoke Me When I
Die". Varttuessaan viisastunut laulaja peilaa mennyttä elämäänsä kappaleessa "I
Made A Mistake". Hän toteaa tehneensä virheen, kun luuli olleensa väärässä.

"True Love", "Your Memory Has a Mind" ja "It Gets Easier" edustavat sitä
vakavampaa osastoa. Erityisesti vuosien vierimistä ja edesmenneiden ystävien
kaipaamista käsittelevä "It Gets Easier" on hieno ja tunteikas kappale. Samasta
teemasta ammentavat myös parit ulkopuolisten Willielle räätälöimät laulut. "Old
Timer" ei tarjoa periaatteessa mitään uutta ikääntymisteemaan, mutta Willien
tulkitsemana se nousee korkealle. "He Won't Ever Be Gone" on pateettinen ja
oppikirjamainen kunnianosoitus Merle Haggardille. Jälleen Willien persoona tekee
kappaleesta sen, mitä se on.

Lainamateriaalin ehdotonta kärkeä edustavat Buddy Cannonin äidin Lyndel
Rhodesin letkeä gospelhölkkä "Little House On The Hill" sekä Tony Joe Whiten
yhdessä Jamey Johnsonin kanssa kirjoittama nimiraita. Whitelle ominaisen
sinisävyinen, verkkaisesti etenevä kappale saa tukirankansa
Wurlitzer-sähköpianosta. Willien ja lauluntekijäkaksikon lisäksi laulamassa
poikkeaa Leon Russell, jonka viimeiseksi äänitykseksi tämä raita kuulemma jäi.
Kappaleen kruununa Willien kitara saa jälleen ilahduttavan runsaasti tilaa. Voikin
väittää, että tämä on yksi kuluvan vuoden hienoimmista lauluista.

Hienoa, että Willie Nelson se vaan porskuttaa ja jaksaa mennessään nauraa
kuolinhuhuille. Hienoa on myös se, että hän on julkaissut näin turkasen hyvän
levyn; erityisen hienoa on se, että se on kohonnut listoillekin.

MARKO AHO

Willie Nelson: God's Problem Child. Legacy Recordings, 2017

Willie Nelson (laulu, kitara), Buddy Cannon (akustinen kitara, taustalaulu), Mickey
Raphael (huuliharppu, munniharppu), James Mitchell (sähkökitara), Ben Haggard
(sähkökitara, taustalaulu), Bobby Terry (pedal steel, akustinen kitara), Jim Brown
(Hammond B3, piano, syntetisaattori, Wurlitzer), Kevin Grantt (basso), Barry
Bales (basso), Rachel Loy (basso), Fred Eltringham (rummut, lyömäsoittimet,
tamburiini), Lonnie Wilson (rummut), Leon Russell (laulu), Tony Joe White (laulu,
kitara, huuliharppu), Jamey Johnson (laulu), Melonie Cannon (taustalaulu), Alison
Krauss (taustalaulu)

Tuottaja: Buddy Cannon

Linkki: Willie Nelsonin verkkosivut

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT