KONSERTTIRAPORTTI
|
Jokaisesta päivästä pitää nauttia
|
|
|
Zape ja Dave. Kuva: Marko Aho
|
16.6.2019 Kuvagalleria
Muusikko Zape Leppästä kunnioitettiin muistokonsertilla Helsingin
Tavastialla. Kiintoisia esiintyjiä olivat muun muassa Bluesounds
ja Limousine.
Viime tammikuussa 71-vuotiaana kuollut rumpali-laulaja Zape Leppänen
muistetaan parhaiten oman lukunsa suomirockin historiaan kirjoittaneesta
Bluesoundsista. Muina etappeina hänen uransa varrelta löytyvät muun muassa
Orfeus, Kalevala ja Limousine. Kaikkien niiden musiikkia ja paljon muuta kuultiin
hänen muistokonsertissaan Helsingin Tavastialla.
Eloisa seremoniamestari Calle Lindholm hoiteli ensimmäisen puheenvuoronsa
laulamalla säestyksettä Taj Mahalin kappaleen "Lining Track". Tilaisuuden
järjestäjä Jussi Espo oli kuulemma pitänyt niin pitkän alustuksen, että oli pakko
saada jo musiikkia väliin. Lindholm totesi Zape Leppäsen olleen monille mieluisa
soittokaveri. Tämä kun nimenomaan soitti rumpuja, eikä vain hakannut niitä.
Vahvan Cantores Minores -menneisyytensä koulimana Leppänen oli myös pätevä
laulaja. Stemmat osuivat kohdilleen poikkeuksetta.
Ilkka Rantamäki $ The Bluesbrokers oli kutsunut vieraikseen Jukka
Gustavsonin sekä Maria Hännisen ja Elisa Korjuksen taustakuoron. Ryhmä
suuntasi sumeilematta progen tiheisiin pöheikköihin. Rumpali Ville Vihosen
laulama "Theme Of An Imaginary Western" laittoi heti ison vaihteen silmään.
Instrumentaali-ilottelua tarjottiin seuraavissakin kappaleissa täysi laidallinen.
Rantamäen kitara, sekä vuorotellen laulajina toimineiden Hannu Sorsan ja
Gustavsonin koskettimet eivät sooloissa säästelleet. Harri Vainikan sormet
saivat vipeltää basson kaulalla. Nuori Severi Sorjonen vieraili rummuttamassa Jon
Hiseman’s Tempestin kiperän kappaleen ”Foyers Of Fun”.
The Beatlesilta lainattiin pari helmeä. Ylväästi soiva ”Day In Life” -
instrumentaaliversio on Rantamäen bravuureja. Sen päälle Gustavson esitti
eläväiseen tyyliinsä kuoron tukemana (Ringo Starrin ja Joe Cockerin toimesta
kuolemattomaksi tulkitun) kappaleen ”With A Little Help From My Friends”.
|
|
|
Zape Leppäsen myöhemmistä vaiheista ei isommalti ole infoa tullut. Hän on
onnistunut hämmästyttävän hyvin netin hakukoneitakin väistelemään. Haut
kuopaisevat lähes poikkeuksetta tyhjää. Konsertissa näytettiin pari hänen
tekemäänsä virsivideota: ”Paimenpoika” ja ”Oi, muistatko vielä sen virren”. Niitä
seurasi pätkä Dharma Bumsin yhdeksänkymmentälukuista livetallennetta Espan
lavalta Helsingistä.
Dharma Bumsin nimi ja kokoonpanokin on noista ajoista muuttunut. Nykyään
ryhmä toimii nimellä Wounded Silence. Laulavina kitaristeina ovat Martti ”Mara”
Halme ja Esko ”Echo” Lahdenmäki, bassoa soittaa Antti Hallamaa ja rumpuja
Markku Nummi. Tavastialla esiintyi kitaristi Mikko Kurenniemellä vahvistettu
ryhmä molempien bändien yhdistelmänimellä. Kuultu musiikki oli
kuusikymmenlukuista, folk-leimaista rockia – huomattavasti hillitympää kuin
edellisen bändin paikoin vakavailmeinenkin ilakointi. Grateful Deadin ”Uncle
John´s Band” ja Country Joen ”Hold On, It´s Coming” rullasivat mukavasti. The
Allman Brothers Bandin tunnetuksi tekemä ”One Way Out” heitti peliin
bluesimpia sävyjä.
Bluesounds Revival kuului olevan illan odotetuin esiintyjä. Ei Dave Lindholm
myöskään odotuksia pettänyt palatessaan Maria Hännisen ja Affe Forsmanin
kanssa neljänkymmenen vuoden takaisen suosikkiyhtyeen tuotannon pariin.
Daven ja Zapen yhdessä Ari Vaahteran kanssa muodostama Bluesounds teki 70-
ja 80-lukujen vaihteessa rehellisesti omanlaistaan musiikkia. Sinisten soundien
pohjana soi sopivan kulmikkaasti svengaava komppi. Sen päälle Lindholmin
rytmikitara tarjoili tasaista nakutusta. Yksittäiset sointuiskut, sooloista
puhumattakaan, nousivat tehokkaasti esiin säästeliään, monotoniseksi käyneen
taivalluksen keskeltä. Täten saavutettiin niin sanottu märkä rätti naamaan -
efekti. Talking Heads on usein mainittu Bluesoundsin innoittajaksi ja esikuvaksi.
Kieltämättä yhtäläisyyksiä löytyy. Bändin musiikillinen pääarkkitehti oli Vaahtera,
joka sittemmin toteutti visioitaan muun muassa Kauko Röyhkän tuottajana ja
basistina.
Nyt aiheeseen paneutunut kolmikko soitti Bluesoundsin kappaleet hyvällä
otteella. Hännisen bassoilu on jämäkän notkeata ja Forsmanin komppaus
selkeätä, mutta ei tylsää. Tausta rullasi tasaisesti eteenpäin. Dave heittäytyi sen
kyytiin turhia säästelemättä. Stratocasteria käskettiin välillä kovin ottein. Viiden
kappaleen mittainen setti sai yleisöltä ansaitsemansa huomion. Komeita
originaaleja "C.C. Less", ”T.H.E. World" ja "Burning" jatkettiin parilla coverilla.
"Take Me To The River" oli aikoinaan Zapen laulunumero. Al Greenin kirjoittaman
ja Talking Headsinkin versioiman kappaleen tulkitsi nyt Hänninen. Hyvin tulkitsikin.
Bluesoundsin ura kesti aikoinaan kolmisen vuotta. Se ei ole pitkä ikä bändille,
paitsi liikkeissään nopean Lindholmin bändille. Loppuaikoina kokoonpanoa
täydensi kosketinsoittaja Tapio Niemelä.
Leppänen, Vaahtera ja Niemelä olivat jo ennen Bluesoundsia perustaneet
yhdessä kitaristi Crisu Ristsepän kanssa bändin nimeltä Limousine. Kaksi singleä
julkaissut yhtye toimi koko ajan Bluesoundsin rinnalla. Daven hypättyä Sleepy
Sleepersin matkaan vuonna 1982 astui muu ryhmä limusiiniin.
Tavastialla nähdyssä Limousinessa Ristseppä ja Niemelä saivat
komppiryhmäkseen basisti Masa Maijasen ja rumpali Seppo Myllymäen.
Vierailevina kitaristeina täydensivät Puka Oinonen ja Arto Pajukallio.
Lauluhommissa pistäytyivät illan ahkerimmat esiintyjät Mika Järvinen ja Maria
Hänninen.
Limousinen vuonna 1979 ilmestyneen debyyttisinglen molemmat puolet sävelsi
kaksikko Leppänen-Vaahtera ja sanoitti Jim Pembroke. A-puolen "No Why,
Nobody There" lauloi Mika Järvinen. Makoisan sliden säestämä kääntöpuoli
"Corruption" sai tulkikseen Maria Hännisen. Ennen sitä Järvinen oli laulanut pari
vuotta myöhemmin ilmestyneen toisen singlepiisin "Rakkautta". Suomen kielen
kylkiäisenä oli ajan hengen mukaisesti kappaleeseen hiipinyt myös vankkoja
uuden aallon sävyjä.
|
Yhteistyössä
Rauma Blues 9.–10. elokuuta
.
|
Soolokitaristin tointa Ristsepän rinnalla hoitanut Puka Oinonen otti lauluvastuun
kantaakseen The Bandin klassikossa "The Weight". Hän oli kuulemma sitä usein
Zapen kanssa jamitellut. Hänninen ja Järvinen palasivat lavalle ”take a load off
Fannie” -kuoroksi. Limousinen setin ja koko illan päätti Ristsepän laulama "She
Loves My Automobile". Meininki äityi melkoiseksi. Sooloakin saatiin vähän joka
kantilta.
Zape Leppänen ja Dave Lindholm soittivat yhdessä jo ennen Bluesoundsia 70-
luvun alkupuolella. Orfeus, johon Leppänen kuului, alkoi tuolloin tehdä
yhteistyötä Lindholmin kanssa. Sen tuloksena syntyivät vuonna 1974 pitkäsoitot
"Musiikkia" ja "Lillan". Viimeksi mainitun livelevyn cd-bonuksena kuullaan
"Knocking On Heaven´s Door". Ainakin siitä siis löytyy yhdistävä tekijä Daven,
Zapen ja Dylanin kestoklassikon välille.
Tavastialla Orfeuksen keulilla ei nähty Davea, vaan häntä ennen lyhyen aikaa
bändissä laulanut Muska Babitzin (kuvassa alla). Alkuperäisestä Orfeuksesta
mukana olivat kitaristi ”Kala Hande” Salakka ja ensi kertaa sitten 70-luvun
puolivälin julkisesti bassotellut Klaus Stolt. Muilta osin soittajat olivat Muskan
bändistä. Toista kitaraa soitti Henri Björklöf, koskettimia Petri Auer ja rumpuja
Petteri Korhonen.
|
|
|
Syksymmällä 50-vuotistaiteilijajuhlansa tiimoilta mittavalle kiertueelle suuntaava
Muska tarjoili postikortista honky tonk womaniin kuljettaneen setin verevään
tyyliinsä. Hänen osuudessaan kuultiin myös illan toinen ”Theme From Imaginary
Western”. Aiempi versio tarjosi armottoman vertailukohdan, mutta tokihan sitä
pitkään iltaan kaksikin erilaista näkemystä hienosta teoksesta mahtuu.
Orfeuksen jälkeen Zape liittyi Kalevalaan. Silloin hän tutustui Ari Vaahteraan.
Kaikki tuon ajan kalevalalaiset musisoivat nykyisin autuaammilla keikkapaikoilla.
Näin ollen bändistä ei voinut kasata minkäänlaista versiota Tavastialle. Homma
hoidettiin Mika Järvisen akustisella tribuutilla nimeltä Kalevalavartti. Tuokion avasi
"Playground". Kalevalan kappaleiden lisäksi kuultiin myös aiheen sivusta Astor
Piazzola -käännös "Vieraat kasvot". Zape julkaisi sen 80-lukuisella
soolosinglellään. Kalevalan livebravuureihin lukeutunut Rolling Stonesin
"Jumping Jack Flash" tuli myös akustisessa osuudessa, vahvoin Johnny Winter -
maustein.
Illan toinen kysymysmerkiksi jäänyt bändi oli Zape Leppänen Blues Band. Tieto
siitä, koska bändi toimi ja kuinka kauan jäivät pimentoon. Siltä osin homma oli
kuitenkin selkeä, että bändissä soitti tämän maan terävintä blueskärkeä.
Laulajana toiminut Tomi Leino ja Jonne Kulluvaara kitaroivat, Pete
Christiansson soitti bassoa ja Jupe Litmanen rumpuja. Tämän nelikon bluesia
olisi kuunnellut pidempäänkin. Takuuvarmaa svengiä hyvällä fiiliksellä. Toki Leino
(kuvassa alla) myös soolon niskan takana soitti.
|
|
|
Tavastian katsomossa oli hämmästyttävän tyhjää, kun konsertti alkoi ennen
kahdeksaa. Eräs mieshenkilö otti hyödyn irti ja tanssi koko salin leveydeltä
näyttävin suurin elkein singahdellen. Hänen onnistui innostaa mukaan myös
muuta tanssikansaa vaihtelevassa määrin. Vaikka useimmat yleisön jäsenet eivät
hänen kanssaan innostuneetkaan tanssahtelemaan, näyttivät he hyvälle tuulelle
pääsääntöisesti tulevan.
Sali täyttyi illan mittaan hiljakseen, mutta varsin hyvin tanssija mahtui joraamaan
useammankin setin ajan. Merkille pantavia seikkoja hänen singahtelussaan olivat
kohteliaisuus ja huomaavaisuus. Hän ei törmäillyt muihin, ainakaan vasiten, ja
väisti tähtäillyttä kameramiestäkin.
Bänditauolla tämä Zapen ystäväksi esittäytynyt herra pysähtyi hetkeksi
juttelemaan. Viime aikoina hänen ympäriltään on kaatunut kavereita ja tuttavia
aivan liian paljon. Niinpä hän on tullut siihen tulokseen, että aikaa ei ole
hukattavaksi. Jokaisesta päivästä pitää nauttia.
MARKO AHO
Kuvagalleria
|
|
|
| |
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2019
.
|
|
