28.3.2011 Jari Korpimäki
"Bluesista hyväksytty kulttuurimuoto"
Pitkän linjan blues-muusikko, uutukaisen Forest Lake Bandin rumpali Jari
Korpimäki kokee, että blues ei saa ansaitsemaansa arvostusta. Bändeissä ja
erityisesti artisteissa laatua nimittäin riittää.
1. Millainen on suomalaisten blues-artistien ja bändien kirjo vuonna 2011?
Yksittäisissä solisteissa taso on korkea. Monentyylisiä bändejä löytyy, mutta vielä
hävitään esimerkiksi Ruotsille. Mielestäni Chicago-tyylin blues-soittaminen on
Suomessa ihan lapsenkengissä. Jostakin syystä bändeissä ei ylletä parempaan
laatuun. Syy voi olla, ettei bändejä kannata pitää yllä kustannussyistä.
2. Miten edistäisit bluesin harrastamista ja harjoittamista?
Harrastus lähtee ruohonjuuritasolta, ehkä yhdistystoiminnan kautta. Ongelmana
on saada mukaan henkilöitä, jotka jaksavat toimia asian puolesta. Palkkaa ei
useinkaan makseta ennen kuin pitkän ajan kuluessa – jos sittenkään. Bändimme
kotialueella Oulussa on yhdistyksen toimesta pidetty joitakin bluesaiheisia
klinikoita. Ehkä Suomessa voisi tehdä American Folk Blues -tyyppisen kiertueen
eri kaupungeissa? Se vaatisi kyllä aikaa ja rahaa toteutuakseen, kun mukana
olisi useita solisteja ja bändejä. Mutta se on joka tapauksessa hauska idea.
3. Riittääkö yleisöä sekä festivaaleille että yksittäisille keikoille? Minkä
tyyppistä porukkaa blues-yleisöön kaivataan lisää?
Yleisön määrä vaihtelee, onhan nykypäivänä niin paljon erilaista tarjontaa, joka
taistelee elintilastaan. Yleisö näyttää koostuvan keski-ikäisistä ja vanhemmista.
Nuoremmalla väellä on omat menonsa ja raskaampi markkinakoneisto apunaan.
Olen huomannut, että musiikki on kuitenkin kelvannut monelle eri ikäluokalle. Ei
sitä voi rajata tiettyyn ryhmään.
4. Festivaalijärjestäjillä (usein yhdistyksiä) on blues-kartalla suuri merkitys.
Millaisena pidät niiden toiminnan laatua ja originaliteettia?
Ouluun perustettiin bluesyhdistys runsas vuosi sitten, ja sen toimintaa olen
seurannut läheltä. Yhdistyksessä on melko paljon jäseniä, mutta varsinaista
toimintaa pyörittävät muutamat innokkaat aktiivit. Työkuorma voi koitua liian
raskaaaksi ja toiminta saattaa hiipua. Sanoisin, että festivaalien laatu on
parantunut siitä mitä se oli parikymmentä vuotta sitten. Suomalaista
bluessoittajaakin saatetaan arvostaa siinä missä ulkomaista kollegaa.
5. Keikkajärjestäjät ja ohjelmatoimistot - onko niitä?
Keikkajärjestäjinä toimivat ravintolanpitäjät, yhdistykset ja alan harrastajat.
Ohjelmatoimistojenkin kanssa olemme tehneet töitä, mutta toiminta ei ole
tuottanut tuloksia. Yksi syy on, että jokin muu genre myy paremmin ja sitä on
helpompi markkinoida.
6. Miten bändinne pitää yllä suhteita potentiaalisiin keikkapaikkoihin?
Suhteet on luotu vuosien keikkailulla. Niiden kautta on syntynyt luottamus artistin
ja keikkajärjestäjän välille. Olen soittanut baarinnurkan tikanheittopaikalla (johon
ahtautui viisi miestä) ja isolla festivaaliareenalla ulkona. Aina on ollut hauska
soittaa. Turun Gracelandissa oli hyvä atmosfääri, Alex Park Hotel Lahdessa tuntui
hyvältä kuten myös Oulun-yhdistyksen (Ou'Blues) järjestämät konsertit vanhassa
elokuvateatteri Riossa.
7. Levy-yhtiöt ja jakelijat: kuinka kiinnostuneita ne ovat bluesista? Miten ja
kuinka laadukkaasti ne siihen panostavat?
Kiinnostusta ei ole ollut kumpaankaan suuntaan. Kaikki viralliset julkaisut, joilla
olen soittanut – kolme cd:tä ja pari kokoelmalevyä – on tehty omakustanteina.
8. Entä musiikin vähittäismyyjät, kuten levykaupat ja verkkokaupat? Miten
itse hoidatte vähittäismyyntiä?
Omia levyjä olemme saaneet myyntiin joihinkin levykauppoihin, mutta ei se
mikään kultakaivos ole. Levynmyyntialalla menee huonosti, joten riskinottoa
vältetään. Keikoilla saa levyjä myytyä. Muutamat bluesharrastajat haluavat levyn
omiin hyllyihinsä ja ottavat selvää mistä levyä saa. Etsivä löytää. Itse
levynmyynnillä ei rikastu. Levyjä tekemällä saadaan sen sijaan bändille
näkyvyyttä ja ehkä parempia keikkoja.
9. Millaisena pidät median merkitystä ja sen antamaa vetoapua?
Medialla on suuri merkitys. Jos olisi tv:stä tuttu, vaikutus olisi suuri. Blues-Finland.
com taitaa olla Suomen ainoa reaaliaikaisesti toimiva media. Esimerkiksi Oulussa
ilmestyvä, nimeltä mainitsematon pää-äänenkannattajalehti ei kirjoita yhtään
juttua, jos sana "blues" mainitaan. Jos kaupunkiin taas saapuu jazz-artisti, irtoaa
sivullinen juttua helposti. Olen kuullut samansuuntaisia kommentteja paikallisen
blues-yhdistyksen toimijoilta heidän yritettyään saada näkyvyyttä
konserttitapahtumilleen.
10. Kuinka hyvin koet suomalaisen blues-maiseman eri tekijöiden kohtaavan?
Kenen pitäisi kehittää toimintaansa?
Ensinnä tulee mieleen, että kaikki on kengännauhabudjetilla pyöritettävää
harrastetoimintaa. Voiko tästä koskaan tulla ammattimaista? Se riippuu paljon
siitä mitä ruohonjuuritasolla tapahtuu. Jaksetaanko harrastaa niin kauan, että
harjoittelu palkitsee? Itselleni bluesin soittaminen on intohimo. Samanlaista paloa
tarvitsee se väki, joka tähän toimeen ryhtyy. Pitemmällä tähtäimellä näin toimien
bluesista saadaan hyväksytty kulttuurin muoto.
Haastattelu: Pasi Tuominen. Blues-Finland.com kartoittaa keväällä 2011 suomalaisen
bluesin kenttää. Puheenvuoro annetaan bändeille ja artisteille. Oman painavan
sanansa sarjassa "Suomiblues tänään" antavat viisi mielenkiintoista ja ajankohtaista
esiintyjää.
.
|
