18.4.2011 Henry O
"Blues ei ole maailman ainoa musiikinlaji"
Henry Ojutkangas peräänkuuluttaa ennakkoluulottomuutta eri musiikinlajien
yhdistämiseen. Festivaaleilla voisi olla kyse hyvästä meiningistä ennemmin
kuin genrerajoista.
1. Millainen on suomalaisten blues-artistien ja bändien kirjo vuonna 2011?
No comments.
2. Miten edistäisit bluesin harrastamista ja harjoittamista?
Pop/jazz-opistojen, konservatorioiden ynnä muiden, tulisi arvostaa enemmän
perinteistä amerikkalaista bluesia. Mutta miten se toteutuisi, en tiedä.
Tyrkyttääkään ei voi. Kiinnostuksen pitäisi tulla sisältä päin. Silloin se rikastuttaisi
musiikkielämää maassamme.
3. Riittääkö yleisöä sekä festivaaleille että yksittäisille keikoille? Minkä
tyyppistä porukkaa blues-yleisöön kaivataan lisää?
Tänä päivänä ei saisi liikaa keskittyä vain yhteen musiikkiin. Bluesfestivaalit
voisivat olla avoimia ja ottaa vaikka pari jazzbändiä mukaan festareilleen.
Muutenkin voisi sekoittaa pakkaa, jolloin festivaalit saisivat laajemman yleisön. Ja
päinvastoin jazzfestareille lisää bluesbändejä. Miksei bluesporukka voisi ottaa
aloitetta?
4. Festivaalijärjestäjillä (usein yhdistyksiä) on blues-kartalla suuri merkitys.
Millaisena pidät niiden toiminnan laatua ja originaliteettia?
Bluesfestivaalien yleisö on usein liian miesvoittoista. Jotenkin on saatava
naisväkikin mukaan. Muuten kaikki hyytyy. Avointa ja tuoretta ajattelua tarvitaan
lisää. Ei pelkkää bluesia, vaan hyvää musaa yleensä ja enemmän hauskanpitoa.
Tosikkomaista ajattelua on vähennettävä. Blues ei ole ainoa oikea musiikinlaji
maailmassa.
5. Keikkajärjestäjät ja ohjelmatoimistot - onko niitä?
Keikkamyyjät keskittyvät yhä enemmän suuriin tähtiin, olivat he sitten minkä
musiikinlajin edustajia tahansa. Useimmat bluesartistit joutunevat myymään itse
keikkansa kuten monet muutkin artistit.
6. Miten bändinne pitää yllä suhteita potentiaalisiin keikkapaikkoihin?
Sähköposteja lähetetään festareille. Pelkät kuvat ja tekstit eivät kuitenkaan riitä,
vaan on tehtävä myös äänitteitä. Ne ovat ongelma, sillä äänittäminen vaatii
varoja. Hyviä klubeja ja keikkapaikkoja ei juuri ole. Liksapolitiikka on mennyt niin
alas, että useimmat keikkailevat bändit ovat muissa töissä käyviä soittajia, jotka
eivät välitä paljonkaan palkkioiden suuruudesta. Firmat ja satunnaiset isommat
juhlat ovat parhaita keikkapaikkoja. Laman myötä nekin ovat huvenneet.
7. Levy-yhtiöt ja jakelijat: kuinka kiinnostuneita ne ovat bluesista? Miten ja
kuinka laadukkaasti ne siihen panostavat?
Levy-yhtiöt eivät ole tällä hetkellä kiinnostuneita mistään musiikista, koska levyjä
ei osteta. Menestys on mahdollinen vain muutamalle artistille, ja he eivät taatusti
ole bluesartisteja.
8. Entä musiikin vähittäismyyjät, kuten levykaupat ja verkkokaupat? Miten
itse hoidatte vähittäismyyntiä?
Keikoilla voi yrittää saada levyjä kaupaksi. Jos keikkojakaan ei ole, ovat vitsit
vähissä.
9. Millaisena pidät median merkitystä ja sen antamaa vetoapua?
Olisihan sillä varmaan merkitystä, mutta vetoapua on turha odottaa. Jonkinlainen
käymistila tässä varmastikin on menossa. Saa nähdä, mihin kaikki päätyy.
10. Kuinka hyvin koet suomalaisen blues-maiseman eri tekijöiden kohtaavan?
Kenen pitäisi kehittää toimintaansa?
Uutta, avointa ja positiivista asennetta kaivataan. Muiden syyttäminen ei johda
hyvään tulokseen. Bluestahot voisivat itse osoittaa yhteistyöhalunsa
laajentamalla kirjoaan esimerkiksi jazziin ja vaikka rock-musiikkiin.
Haastattelu: Pasi Tuominen. Blues-Finland.com kartoittaa keväällä 2011 suomalaisen
bluesin kenttää. Puheenvuoro annetaan bändeille ja artisteille. Oman painavan
sanansa sarjassa "Suomiblues tänään" antavat viisi mielenkiintoista ja ajankohtaista
esiintyjää.
.
|
