"Eräs lähetti sähköpostin kertoen, ettei enää koskaan osta levyjämme." Robert kertoo toisenlaisestakin tapauksesta: taannoin juuri ilmavoimien Lähi-Idän tehtävistä vapautunut kaveri oli tullut keikalla kiittämään erityisesti "Twentyn" soittamisesta. "Palautteen saaminen sotilashenkilöltä oli todella tärkeää."
Crayn mielestä bluesissa eikä missään muussakaan genressä uskalleta heittäytyä poliittisiksi. Syyksi hän epäilee Dixie Chicksin esimerkkiä. Countryn lahjakas naistrio menetti suuren osan fanipohjastaan vastustettuaan USA:n toimia Irakissa. Kantriahan kuunnellaan erityisen paljon George W. Bushin kotikonnuilla Yhdysvaltain eteläosissa. Tällä 'selkkauksella' on suuri merkitys yhtyeestä tehdyssä dokkarissa "Shut Up and Sing".
Poliittisuus ei ole Robert Crayn musiikin ainoa suunta, sillä mies tunnustautuu traditionalistiksi. "Uudesta bluesista en ole oikeastaan löytänyt mitään. Mieluummin hankin nyt cd-levyinä niitä albumeja, joita kuuntelin ennen vinyyliltä - vanhaa jazzia ja esimerkiksi Howlin' Wolfia." Joka tapauksessa eri ainesten yhdistely on avain onnistumiseen. Cray painottaa, että bluesin ei tarvitse aina olla sataprosenttisesti sitä itseään. "Varsinkin Robert Johnson ja Little Walter olivat avoimia erilaisille vaikutteille. He fuusioivat niitä omaan tekemiseensä ja tulokset puhuvat puolestaan."
Muita Crayn esikuvia ovat olleet muiden muassa B.B. King ja John Lee Hooker. Niinpä esiintyminen ja levyttäminen heidän kanssaan ovat olleet Robertille unohtumattomia kokemuksia. "B.B:n kanssa työskentely oli hienoa aikaa, John Leen kanssa suorastaan fantastista", Cray sanaili Sirius Satellite Radiossa. Levylle jääneitä todisteita yhteistyöstä ovat esimerkiksi Kingin kanssa levytetty biisi "Playin' with My Friends" (levyllä "Lucille and Friends", 1995) ja John Leen kanssa purkitettu "Mr Lucky", joka oli vuoden 1991 albumin nimiraita.
Etsi netistä lisätietoja: Robert Cray, Eric Clapton, B.B. King, John Lee Hooker (www.fi)
|
