Ilmeisesti viimeistä Euroopan-kiertuettaan tekevän T-Modelin lisäksi tämän vuoden kokoonpanossa tulee olemaan R.L. Burnsiden 'ottopoika' Kenny Brown ja Mississipin kukkuloiden country blues -mies Robert Belfour. Heidän lisäkseen nähdään myös Wilko, Seasick, Dogbreath, Black Diamond Heavies, Scott Biram ja monia muita.
Tänä päivänä moni blues-bisneksessä mukana oleva valittelee ikääntyvästä ja vähenevästä yleisöstä. Mies NTSOBC:n ja Spitz-festarien takana, Rupert Orton, ei kuitenkaan ole lainkaan huolissaan. "NTSOBC on täydellisen kattava juttu. Yleisömme kattaa kaiken teineistä aina ihmisiin, jotka voisivat olla heidän isovanhempiaan", hän julistaa. "Olemme niin kaukana perinteisen bluesin piireistä, että tuskin näymme edes heidän tutkassaan - ja päinvastoin. NTSOBC on todiste siitä, että terveellinen skene voi olla olemassa tukeutumatta SRV-klooneihin ja yksiulotteiseen baari-bluesiin."
Uraauurtavasta Fat Possum -kokoelmasta nimensä napannut Not The Same Old Blues Crap osoittaa kasvaneensa selkeästä tarpeesta. Kuten Orton kertoi Bluesinlondon.comille vuonna 2005: "Jos bändini tahtoi saada keikan, tapasimme joutua täysin epäsopivaan yhteyteen jonkin perulaisen nokkahuiluorkesterin, norjalaisen death metal -bändin tai Euro Housea soittavan DJ:n kanssa!" Trad.blues-kuviossa, joka oli "täynnä vanhoja, Clapton-sooloja kavereidensa kuunneltavaksi harjoittelevia fossiileja", ainoa ratkaisu oli aloittaa oma klubi. Niin Rupert ja hänen promoottorikollegansa Jim Johnstone tekivätkin vuonna 2004. Promottuaan joitakin keikkojaan The Spitzissä heitä pyydettiin konsulteiksi ensimmäiseen Spitz Festival of the Bluesiin - ja loppu on historiaa.
Seasick Steven esiintyminen Jools Hollandin tv-show'ssa uudenvuodenaattona 2006 teki miehestä välittömästi sensaation. Hänen ensimmäinen Britannian-keikkansa oli kuitenkin ollut NTSOBC-tapahtumassa jo vuonna 2004. Tuohon aikaan kolmen kielen kitaristi asui vielä Norjassa. Tukholmalaisesta Deltaheadista on tullut yksi harvoista Roskildessa soittaneista blues-bändeistä. Heidän ensimmäinen löytäjänsä oli kuitenkin NTSOBC, joka buukkasi ryhmän Britannian-kiertueelle huomattavasti aikaisemmin. Kaikesta huolimatta bluesin terävin kärki ei ole vieläkään siirtynyt Eurooppaan Ortonin mielestä.
"Mielestäni USA:n skene on vahvempi kuin koskaan ja fantastisien bändien määrä on vavahduttava: Black Diamond Heavies, Scott Biram, Chili Cold Blood, Hillstomp, Preachers Kids, Black Joe Lewis, The South Filthy, The Cool Jerks, The Tear Jerkers, Creech Holler, Sugar Farm… ja Mississipissä soittaa autenttisia mustia muusikoita. Media ei vain tahdo nostaa heitä esiin", Orton sanoo. "Jeff Konkelin Broke & Hungry Records tekee upeaa työtä tällaisten artistien, esimerkiksi Jimmy Holmesin ja Odell Harrisin taltioimisessa. Mielestäni The Burnside Exploration on loistava. Bändi ottaa etäisyyttä jamiyhtye- ja Allman Brothers -kuviosta. Lisäksi on olemassa nuoria, mustia Mississipin hip-hop -akteja, jotka yhdistävät bluesia rytmeihinsä. Heitä ovat muiden muassa David Banner ja Al Kapone."
Ortonin lempimusa tällä hetkellä on seuraavaa: Reverend Gary Davisin kokoelma, Buddy Guyn "Sweet Tea", Tom Waitsin "Orphans", Black Diamond Heaviesin "Every Damn Time", Jimmy 'Duck' Holmesin "Back To Bentonia" ja Chili Cold Blood & Walter Danielsin "Trashcan Parade". "Lontoossa vaikuttaa myös nuori kaveri, josta Suomessa ei ole välttämättä kuultu - Honkey Finger", hän päättää. "Hän on yhden miehen bändi ja soittaa lap steel -bluesia fuzztone-efektillä. Musiikki kuulostaa maailmanlopulta, mutta on äärimmäisen komeaa!"
Spitz Festival of the Blues järjestetään tänä vuonna huhtikuun viidennestä huhtikuun 28:nteen päivään asti Lontoossa.
ANDRES ROOTS
Linkit: Punk rock blues, The Spitz, Bluesinlondon.com
|
