| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2008 Blues-Finland.com |
| Kemissä pakastavat blues ja jazz 14.1.2008 Suomessa on käynnissä lauha talvi, mutta asiaan on luvassa muutos tammikuun lopussa. Pakkasukko Blues & Jazz tuo Kemiin aimo liudan esiintyjiä irlantilaisesta Imelda Maysta lähtien. Pakkasukko Blues & Jazzia vietetään Kemissä tammikuun 25 – 27. päivinä. Nimensä mukaisesti ohjelmisto kattaa rytmimusiikkia laajalla skaalalla. Tapahtumapaikkoina ovat hotelli Merihovi ja ravintola Ankkuri. Odotetuimpia esiintyjiä on dublinista kotoisin oleva laulaja Imelda May. Hänellä on takanaan kiireinen vuosi. Loppuvuodesta ilmestyi "Love Tattoo" -albumi, joka on sekoitus rockabillyä, bluesia ja jazzia. Se sisältää pääosin neidon orginaaliraitoja. Hän on tehnyt myös Hollywood-debyyttinsä: hän esiintyy "Dark Streets" -gangsterileffan erään hahmon lauluäänenä. Imeldan viime vuoden meriitteihin kuuluu myös pääsy kiertueelle arvostetun englantilaisen pianistin Jools Hollandin kanssa. Kiertue vei neitokaisen ensimmäistä kertaa Lontoon Royal Albert Hallin lavalle. |
 |
 |
 |
| Imelda May |
 |
 |
| Imelda on naimisissa kitarataituri-tuottaja Darrel Highamin kanssa. Darrel on nykyään myös Imeldan bändin kitaristi. Bändin muut jäsenet ovat Englannin parhaana kontrabasistina pidettävä Al Gare, rumpali on Big Town Playboyseista tuttu Mike Morgan ja trumpettia soittava Dave Priseman. Mistään hetken hurmasta ei ole kyse, vaan Imelda on tehnyt pitkäjänteisesti työtä uransa eteen. Lauluharrastus alkoi kirkkokuorosta, ja musiikki on ollut muutenkin mukana pienestä pitäen. "Ostin Billie Holidayn albumin kun olin jotain 14-vuotias. Kuuntelin häntä ja ajattelin, että 'Vau, tuo on minun juttuni.' Hänen musiikkinsa avasi minulle kokonaan uuden maailman bluesiin ja jazziin", Imelda kertoo. Lava veti puoleensa, ja Imelda kiersi yökerhojen lavoja jo teininä. Imelda muutti 90-luvulla Lontooseen, missä hän toimi Blue Harlem -orkan vokalistina. Imelda on levyttänyt myös rokkaavampaa musiikkia. Esimerkiksi albumi "No Turning Back" (2003) on omaperäinen mikstuura rankoista rockabilly-raidoista, herkistä balladeista ja vetävistä blues-siivuista. Kotimainen blues-ydin Kemin selkeimmät blues-nimet tulevat Suomesta. Pohjoismaisen blues-räjähdyksen sydämestä löytyy kokkolalainen Wentus Blues Band. Vaikka Suomi on kovin kaukana syvästä etelästä, ei vuodesta 1986 toimineen Wentuksen musiikillista lahjakkuutta käy kiistäminen. Yhtye on yksi Pohjoismaiden parhaiten työllistettyjä yli 150 vuosittaisella keikallaan. Wentus Blues Bandin 20-vuotisjuhlan kunniaksi tehtiin dokumenttielokuva "Family Meeting", jonka näytökset Kinopirtissä kuuluvat Pakkasukon ohjelmaan. Aija Puurtisen ja Esa Kuloniemen luotsaama, jo institutionaalinen Honey B & The T-Bones on värittänyt suomalaista blues-musiikkia yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Pääorkesterista irrotettu Honey B & Reverend E Duo luo Kemissä klubitunnelmaa. Helsinkiläinen kvartetti Cat Lee & Co sekoittaa energisellä tavalla eri musiikkityylejä ja luo oman soundinsa. He kutsuvat cocktailiaan jamgrass-musiikiksi. Yhtyeellä ei ole varsinaisia esikuvia, mutta merkittäviä muusikoita ovat Django Reinhardt, Sol Hoopii, Patsy Cline, Bessie Smith ja Hank Williams. Cat Lee & Co julkaisi ensialbuminsa "Moon Follows" vuonna 2006. Lady Fly and the Anglersin alkusanat lausuttiin keväällä 2007 kokeneiden kemiläisten muusikoiden yhdistäessä voimansa esittääkseen itselleen mieluisaa musiikkia, nautinnolla. Yhtyeen ohjelmisto painottuu menevän rytmimusiikin kirjavaan viidakkoon; materiaalia ja versiointeja on niin Etta Jamesin biiseistä kuin sähköisestä Chigago Bluesistakin. Cochranista gypsy swingiin Eddie Cochrania suurimpana esikuvanaan pitävä Darrel Higham, 38, on huomattava kitaristi-laulaja tämän hetken roots-skenessä. Miehellä on vyöllään jo 15 julkaistua sooloalbumia ja Darrelin panosta voi kuulla yli 50:llä levyllä; kitaristina, tuottajana, biisintekijänä ja sovittajana. Highamin musiikkityyli on sekoitus rock & rollia, countrya, rockabillyä, 60-luvun poppia ja bluesia. Rytmimusiikkiakti Jump 4 Joy on esiintynyt muun muassa New Orleansissa, Lontoossa, Marseillessa ja Moskovassa. Bändi on konsertoinut yli 2000 kertaa uransa aikana, vuodesta 1992 lähtien. Jump 4 Joyn konsertti voi olla sekä musikaalinen että visuaalinen elämys, jota mestaroi pianisti-laulaja Ulf Sandström. Bändiä ovat inspiroineet esimerkiksi Fats Domino, Fats Walker, Amos Milburn, Frogman Henry ja Rosevelt Zykes. Gypsy swingiä soittava Hot Club De Finlanden tämänvuotiset vierailijat ovat tukholmalainen jazz-kitaristi Gustav Lundgren ja "tulinen takametsien haitarikostaja" Anders Larsson. Doc Watson Tribute -kokoonpanon sielu Kari Mäkinen on puolestaan ollut mukana erilaisissa bändeissä noin 30 vuotta. Country ja bluegrass ovat aina olleet miehen sydäntä lähinnä. Jazz Partoutin soittajat ovat kokeneita ammattilaisia. Mika Huusari on Jazzrytmit-lehden vuosittaisen kriitikkoäänestyksen harmonikkasarjan viisinkertainen voittaja. Petri Krzywackin lukuisten kokoonpanojen, opetustyön ja muiden projektien vaikuttava lista kattaa jazzin lähes kaikki tyylisuunnat. Kimmo Iltanen on Django Reinhardt -tyyppiseen mannereurooppalaiseen kitaransoittoon perehtynyt musiikkitieteilijä. Matti Tegelman taas soittaa kontrabassoa Tapiola Sinfoniettassa. Festivaalin kuopuksien, Wimba Wimban, musiikkivalinta poikkeaa ikäryhmästään erikoisempaan suuntaan. Nuoret miehet nimittäin operoivat instrumentaali-jazzin parissa maustaen musiikillista antiaan moderneilla sävyillä. Toista kertaa järjestettävät sunnuntai-iltapäivän jamit ovat tällä kertaa "Bluesministeri" Kuloniemen isännöimät. Esan kaverina lauteilla on festari-isäntien oma bändi, Powershake Big Beat Band, joka hoiteli samaa tonttia myös viime vuonna. Pakkasukko Blues & Jazzin uutuus on sunnuntaina klo 12 avautuva pohjoissuomalaisten soitin- ja musiikkitarvikerakentajien työkalunäyttely. Katso lisätietoja festivaalista infosivulta. Imelda Mayn osalta teksti perustuu Juha Miettisen lehtijuttuun (Big Beat, 5/2007). |