Blues-Finland.com - Marjo Leinoselle Jemma-palkinto

UUTISET

12.12.2014

Jemma-palkinto Marjo Leinoselle
Torstaina pikkujoulujaan juhlinut Pirkanmaan Bluesyhdistys Blues Lovers ry
jakoi Jemma-palkinnon* roots- ja bluespiireissä ansioituneelle toimijalle.
Palkinto jaettiin nyt seitsemännen kerran.

Aikaisempina vuosina Jemman ovat pokanneet Wentus Blues Band, Esa
Kuloniemi, Pepe Ahlqvist, Hessu Heinonen, Jo' Buddy ja Ville Leppänen. Tänä
vuonnakin palkinto meni oikeaan osoitteeseen. Se luovutettiin Marjo Leinoselle.

"Jemma myönnetään vuosittain suomalaisen blues- ja rootsmusiikkigenren
tunnustetuille ja arvostetuille tekijöille palkintona vaativasta ja sisukkaasta
työstä", kertoo Blues Loversin puheenjohtaja Aarno Rissanen.

"Sisua tällä alalla vaaditaan ja paljon", hän jatkaa. "Palkinnolla halutaan nostaa
esille myös 'piilossa olevia' todellisia tekijöitä, jotka puurtavat vuosikymmeniä
omissa hikipajoissaan, bändin jäseninä ja yhdistysten puuhamiehinä. Jemma on
uniikki, kokonaan käsityönä tehty suomalainen puukko, joka kuvastaa,
aiheestaan huolimatta, katajaista, sisukasta kansaa. Puukon valmistaja Ari
'Nevski' Nevalainen on vastannut kaikista tähän mennessä annetuista
puukoista."

"Tänä vuonna Jemma myönnettiin ensimmäistä kertaa naispuoliselle artistille.
Marjo Leinonen on aivan loistava rootsmusiikin moniottelija. Queen of Finnish
Blues! Hän on kuulunut Suomen roots-artistien kärkikaartiin jo ties kuinka kauan?
25 vuotta? Marjo on ollut urallaan monessa mukana. Laulamisen lisäksi hän on
ehtinyt elokuviin ja teatteriin. Yhteistyökuvioita omien bändiprojektien ohella
hänellä on ollut J. Karjalaisen, Agentsin, Ismo Alangon, Maija Vilkkumaan ja
monien muiden kanssa. Monipuolinen taitaja, joka pistää aina kaikkensa peliin",
valottaa Rissanen innoissaan palkitsemisperusteita.

Bluesinrakastajien touhukas vuosi

"Blues Loversille vuosi 2014 on ollut kiireinen, työntäyteinen ja erityisen antoisa
hienojen artistien myötä", Rissanen kertaa. Hän luettelee kotimaisten nimien
lisäksi esiintyjiä saapuneen ainakin Britanniasta, Ruotsista ja Yhdysvalloista.
Vuoden mittaan Tampereella ovat visiteeranneet muun muassa Trickbag, Corey
Harris, Alvin Youngblood Hart, Sven Zetterberg ja Steve James.
.

"Kaiken kaikkiaan Blues Lovers järjesti kuluneena vuonna kuusitoista eri
tilaisuutta. Niissä vieraili yhteensä noin 1 100 juurimusiikin ystävää.
Erityistapahtumia olivat Louisiana Cajun Party ja Steve James Blues Guitar
Workshop", Rissanen muistelee.

Vilkaisu taakse ja katse eteenpäin

Rissanen kertoo, että vuonna 2008 pitkiltä 'talviunilta' herätetty Blues Lovers
haluaa muistaa myös juuriaan. "Yhdistys on perustettu alkujaan joulukuussa
1989 eli 25 vuotta sitten. Sen kunniaksi otettiin erikoispainos niin sanotuista
uusvanhoista t-paidoista. Niihin on painettu alkuperäinen Willie Dixon -aiheinen
logo, jonka suunnitteli ja toteutti Juha Väisänen."

Nostalgiaan ei kuitenkaan ole aikomusta
jäädä rypemään, vaikka vuosikertapaitoja
jälleen katukuvaan ilmestyykin. Ensi
keväänäkin Blues Lovers tekee yhteistyötä
Jukka Mäkisen kanssa, ja Down Home Kivi –
klubisarja jatkuu. Osa artisteista on jo
tiedossa, osan kanssa vielä neuvotellaan,
mutta mielenkiintoinen kausi on tulossa.
Ohjelmistosta tiedotetaan alustavasti uuden
vuoden tienoilla. Rissanen iloitsee, että
uutena asiana tulee Tampere-talon kanssa
tehtävä yhteistyö. Esimerkiksi keväinen
Junior Watsonin keikka (26. maaliskuuta) on
Tampere-talon, Jukka Mäkisen ja Blues
Lovers ry:n yhteistuotantoa.

Marjo Leinonen – Suomen Marjo Leinonen

Viime vuosina on Suomen musiikkimaailmassa rynninyt eturiviin liuta vahvoja ja
rehvakkaasti tulkitsevia naislaulajia. Kahdeksankymmentäluvun lopulla tilanne oli
toinen. Silloin rokkipiireissä hengasi – etenkin toteuttavalla puolella –
enimmäkseen miehiä. Vuonna 1988 ei jäänytkään huomaamatta, että Smackin,
Backslidersin, Peer Güntin ja muiden sen ajan jätkäporukoiden rinnalle
ilmaantui Balls. Kuusikymmenlukuisen autotallimaisella, räyhäkkäällä saundilla
rokanneen joukkion solistina vaikutti Marjo Leinonen. Hänen omaperäinen, vahva
ja hiomattoman karu ilmaisunsa kiinnitti pian laajemminkin huomiota. Kotimaisen
vertailukohdan puuttuessa Leinosta keksittiin kutsua Suomen Janis Jopliniksi.

Missään nimessä leima ei ollut tuulesta temmattu. Siksi kai se niin tiukasti on
mukana kulkenutkin. Pidättelemättä heittäytyvässä ja voimalla tulkitsevassa
laulutyylissä oli, etenkin Ballsin alkuaikoina, kuultavissa runsaasti yhtäläisyyksiä
Jopliniin. Marjo tunnustaakin Joplinin varhaiseksi idolikseen. Hän on myös vuosien
varrella esittänyt eri bändien kanssa paljon Janis-materiaalia ja näytellytkin
Janisia teatterissa (lue arvio Janis, eräs rocklegenda). Siitä huolimatta vertailu on
tarpeetonta. Yhtä lailla Marjon laulusta on löydettävissä vaikka Billie Holidayn
sävyjä. Vaikutteilla kun on tapana kuulua musiikissa. Sopii myös väittää, että ihan
pieni ei ole Marjonkaan vaikutus myöhemmän ajan naislaulajiin.

Jokuseen kertaan uransa aikana haudattukin
Balls on toiminut vuosien saatossa
vaihtelevalla ahkeruudella. Vuonna 2009
ilmestyneen singlen jälkeen bändillä on ollut
jälleen hiljainen vaihe. Sen myötä olemme
saaneet tutustua uuteen mainioon ryhmään
nimeltä Huff 'n' Puff. Pari vuotta sitten
ensilevynsä julkaissut joukkio saa keikalla
kerrassaan maittavan menon aikaiseksi.

Huff 'n' Puff paisuu taustalaulajineen
kahdeksanhenkiseksi, joten on
ymmärrettävää, että Leinoselta löytyy
hieman pienimuotoisempiakin kokoonpanoja.
Bändin perusnelikko tekee puoliakustista
keikkaa nimellä Car Keys. Vieläkin
karsitumman ilmaisun ryhmistä White Trash
rokkaa kahden kitaran varassa. Tuorein
ryhmä Marjo Leino-Set nojaa puolestaan
pianoon ja yhden miehen "rytmiryhmään".

Leinonen on urallaan tehnyt mainioita ja
välillä yllättäviäkin koukkauksia. Matkan
varrelta löytyy muun muassa nippu

suomenkielisiä levytyksiä. Näyttelijänä häntä työllisti 2000-luvun alkupuolella
musikaali nimeltä "Stand By Me", ja "Janis – eräs rocklegenda" sai ensi-iltansa
vuonna 2008. Valkokankaalla Leinonen teki jo 90-luvun alussa Mika Kaurismäen
elokuvassa ”Zombie ja Kummitusjuna” unohtumattoman roolityön Silu Seppälän
rinnalla.

”Stand By Me” -musikaalin jälkimainingeissa puoli-itsestään perustunut Marjo
Leinonen & Viranomaiset julkaisi vuonna 2006 suomenkielisen levyn ”Uusi
päivä”. Sen lisäksi Marjo on levyttänyt jokusia kotimaankielisiä irtoraitoja, jotka
ovat jääneet elämään omaa elämäänsä. Esimerkiksi Pedro's Heavy Gentlemenin
”Miljoonan markan pakarat”, Gösta Sundqvistin muistolle kumartava
”Jouluaattona kännissä”, sekä Repe Helismaalle kunniaa tekevä ”Daiga Daida
Duu” tuovat rutkasti lisäväriä artistin kokonaiskuvaan. Siitäkin huolimatta se on
edelleen Marjon itsensä näköinen.

Marjo Leinonen on palkintonsa ansainnut. Hän on taiteilija, joka ei jämähdä
paikoilleen, mutta ei uudistuessaankaan hukkaa omaa itseään. Marjo Leinonen
on kokovartalotulkitsija, joka teknisen varman päälle pelaamisen sijaan luottaa
tunteen voimaan ja antaa mennä.

MARKO AHO

Kuvat Jyrki Kallio

* Jemma-palkinto on Pirkanmaan blues-yhdistys Blues Lovers ry:n rekisteröity tavaramerkki.

Linkit: Blues Lovers, Marjo Leinonen

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA