Blues-Finland.com - The Blasters: Fun On Saturday Night

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

13.9.2012

The Blasters vuonna 2008

Lauantaitanssit kalifornialaisittain
The Blasters on kovassa iskussa. Sen todistaa uusi pitkäsoitto ”Fun on
Saturday Night”. Alkuperäisjäseniä bändissä on tällä hetkellä kolme: Alvinin
veljeksistä mukana on vielä Phil.

Äskettäin tuoreen ”Fun On Saturday Night” -levyn julkaisseen The Blastersin
kulta-aika sijoittui 80-luvun alkupuoliskolle. Bändiä yksissä tuumin luotsanneet
Alvinin veljekset, Phil ja Dave, täydensivät oivallisesti toisiaan. Phil oli parempi
laulaja ja siten kiistaton keulakuva. Suoraviivaisen rehvakkaasti kitaroivalla
Davella puolestaan oli taito kirjoittaa simppelin tarttuvasti rokkaavia lauluja.

Myös bändin muut jäsenet – basisti John Bazz ja rumpali Bill Bateman – olivat
tomeria tekijämiehiä. Ydinnelikkoa täydensivät (viime vuosina usein Suomessa
soolona nähty) pianisti Gene Taylor ja saksofonisektio, jonka muodosti
legendaarinen Lee Allen yhdessä Los Lobosin Steve Berlinin kanssa. Ei siis ole
ihme, että The Blasters julkaisi viiden vuoden aikana viisi loistavaa levyä.

Alkuperäiskokoonpano hajosi, kun Dave Alvin lähti soolouralle vuonna 1986.
Seuraavan kymmenen vuoden aikana soolokitaristin virkaa hoitivat muun muassa
Hollywood Fats, Billy Zoom, Smokey Hormel ja James Intveld. Vuonna 1996
remmiin astui edelleenkin bändissä kitaroiva Keith Wyatt.

John Bazz on kuulunut kokoonpanoon koko ajan. Välillä viisitoista vuotta muualla
rummuttanut Bill Bateman palasi miesvahvuuteen vuonna 2008. Näin ollen
bändistä kolme neljännestä on nykyisellään alkuperäisjäseniä. Toisinaan bändi
keikkailee myös Dave Alvinin kanssa nimellä Original Blasters; niissä
tapahtumissa taitaa olla kyseessä lähinnä vain hauskanpito kotikulmilla.

Viralliseen The Blasters -kokoonpanoon Dave tuskin paluuta tekee – sen verran
hyvällä mallilla hänen oma uransa on. Tosin vuosi sitten, kun Phil sairastui, Dave
toimi muutaman keikan ajan veljensä sijaisena. Hän aloitti joka illan toteamalla:
”Tiedän, etten osaa laulaa yhtä hyvin kuin Phil... mutta minä sen sijaan muistan
kaikkien piisien sanat.”

Pitkähköt levytysvälit

Mitenkään suin päin Phil Alvin ei ole bändiään levystudioon ajanut. Viimeiseksi
Daven kanssa tehdyksi levyksi jääneen ”Hard Linen” jälkeen ehti nimittäin kulua
yhdeksäntoista vuotta ennen kuin Blasters julkaisi uuden pitkäsoiton. Vuonna
1994 ilmestyneellä Philin soololevyllä oli neljä Blasters-raitaa, mutta bändin
omissa nimissä julkaistua älppäriä saatiin odottaa senkin jälkeen vielä kymmenen
vuotta lisää.

Vuonna 2004 ilmestynyt ”4-11-44” oli kelpo kokonaisuus. Se nojasi vahvasti
lainamateriaaliin. Siltä löytyi pari Philin piisiä, yksi Intveldin kirjoittama sekä
Davelta lainattu ”Dry River”.
.

Sama teema toistuu myös tuoreella ”Fun On
Saturday Nightilla”. Philin kirjoittama ”Breathe
Of My Love” on pianovetoinen ja doo wop -
kuoroilla maustettu leppoisa pala. Koko bändin
nimiin kreditoitu ”Penny” on Howlin' Wolfin
tyylisen perusriffin varassa pyörivä talkin'
blues. Piisi tuo siinä määrin vahvasti mieleen
The Fabulous Thunderbirdsin, että sitä
kuunnellessa jopa odottaa huuliharppusooloa.
Sitä ei kuitenkaan tule.

Omasta tuotannosta pisimmän korren vetää
Davelta lainattu ”Maria Maria”. Blastersin
debyytiltä klassikoksi kohonnut ”Marie Marie”
saa nyt aivan uudenlaisen tulkinnan

espanjankielisenä valssina. Kuulemma sattumalta sessioihin osunut Kid Ramos
tuo bajo sextollaan autenttista sävyä komppimaailmaan. Keith Wyatt soittaa
maukkaat akustiset kitarat.

Kitara vieköön

Kun Wyatt liittyi Blastersin kitaristiksi, John Bazz mainitsi, että siinä on ”mies, joka
tietää kitaransoitosta enemmän kuin kaikki edeltäjänsä yhteensä”. Onneksi hän
osaa myös soveltaa tietojaan käytännössä. Levyn materiaali on valittu ilmeisen
huolella. Keith Wyattin kitara pääsee pitkin matkaa hyvin esiin. Hän on oivallinen
esimerkki siitä, että tekniikka ei välttämättä syö fiilistä soitosta – helpottaa vain
sen julki tuomista.

Heti avauksena kuultava ”Well Oh Well” pitää sisällään mojovamman puoleisen
blues-soolon. Alvinin ääni soi komeasti ja Bazz-Bateman -kaksikko svengaa
takuuvarmaan tyyliinsä. Toisena tulevaa ”Jacksonia” voi tietty pitää vähän turhan
moneen kertaan versioituna rallina, mutta eipä Blasters sitä lähde isommalti
uudistamaankaan. X-yhtyeen Exene Cervenka käväisee tulkitsemassa June
Carterin osuudet rehvakkaasti ja Alvinin sovittelee Johnny Cashin saappaita
jalkaansa. Wyatt tarjoaa mureaa twangia sisältävän soolon.

Wyattin kyydissä viihdytään myös piisikolmikossa ”Fun On Saturday Night”, ”Love
Me With A Feeling” ja ”Rock My Blues Away”. Hän soittaa kerrassaan maukkaita
ja melodisia 'California Blues' -sooloja sortumatta kuitenkaan kikkailuun.
Nimiraidassa Alvinin ääni kuulostaisi olevan aivan loppu; komeasti hän vain laulaa
äänen jämilläkin.

Harputtelua ja jodlausta

Phil Alvinin huuliharppu tuodaan parilla raidalla ansaitusti etualalle. ”I Don't Want
Cha” on perus-shuffle Jimmy Reedin hengessä. Sellaisellehan on aina sijaa
blueslevyllä. Verkkaisessa Sonny Boy Williamson II -lainassa ”No More Nights
By Myself” on sitten jo komppikitarakin siirretty selkeästi taka-alalle. Akustinen
basso saa yhdessä sutikompin kanssa kuljettaa Philin tunteikasta laulua ja
harputtelua. Tunnetta piisaa myös ”Please Please Please” -tulkinnassa. Phil
tavoittelee lauluunsa James Brownin tunnelatausta. Hän saa siihen oivallista
taustatukea itsensä ja Eddie Nicholsin laulamalta tyylikkäältä taustakuorolta.

Toiseksi viimeisenä raitana, loppukevennyksenä ennen ”Maria Mariaa” kuultava ”
Yodeling Mountaineer” on kieltämättä vähän pöhkö. Ilmeisesti se kuvaa sitä
hetkeä lauantai-illasta, kun sunnuntai on vaivihkaa ehtinyt jo käsittämättömän
pitkälle. Alvin jodlaa kipakasti ja akustinen kitara pyrkii koko ajan kaatamaan
sinällään rullaavaa piisiä. Vähän ennen kahta ja puolta minuuttia se siinä
onnistuukin. Hauska välipala, mutta onneksi sitä ole pidemmäksi venytetty.

”Fun On Saturday Night” todistaa, että Blasters on nykyisellään kovassa iskussa.
Bändi keikkailee ahkerasti. Se kuuluu väistämättä kokonaisuudessa. Monissa
piiseissä ei juurikaan ylimääräisiä raitoja kuulu, vaan sointi on jätetty sopivan
livemäiseksi. Omien piisien puutekaan ei nouse ongelmaksi, koska hyviä
lainakappaleitahan on maailmassa kosolti. Ja onhan se tietty kestävän
kehityksen mukaista kierrättää vanhoja materiaaleja sen sijaan että aina vain
tekisi uutta!

MARKO AHO

The Blasters: Fun On Saturday Night. Rip Cat Records, 2012

Phil Alvin (kitara, piano, huuliharppu, laulu), Keith Wyatt (kitara), John Bazz
(basso ja taustalaulu), Bill Bateman (rummut)

Vierailijat: Exene Cervenka (laulu), Eddie Nichols (taustalaulu), Kid Ramos (bajo
sexto), Jeff Neal (taustalaulu)

Linkit: The Blasters, Rip Cat Records, Frank Roszak Promotions

.

Jaa juttu profiilissasi: |