CHARLIE MUSSELWHITE – VAIHEET

1944 Syntyi Mississippin Kosciuskosssa
1947 Perhe muutti Memphisiin, Charlie alkoi kiinnostua bluesista ja sen
sukuisesta musiikista
1960-luku Muutti Chicagoon, tutustui supertähtiin Muddy Watersista ja
Howlin' Wolfista lähtien; levytti ensimmäistä kertaa, käytti Big Walter Hortonin
bändissä nimeä Memphis Charlie
1967 Ensimmäinen oma levy "Stand Back! Here Comes Charley
Musselwhite's South Side Band"; nousi nopeasti suosituksi länsirannikolla ja
muutti San Franciscoon
1974 Yksi kiitetyimmistä albumeista, "Takin' My Time"
1987 Pääsi eroon vaikeasta alkoholiongelmastaan
1990 Teki ensimmäisen levynsä Alligator Recordsille: "Ace of Harps"
1997 Levytti useille levymerkeille (Virgin, Indigo, Telarc)
2007 Edellisen vuoden albumi "Delta Hardware" toi neljä Blues Music Award
-palkintoa (Charliella on niitä 23 kappaletta)
2010 Paluu Alligator Recordsille, omaelämäkerrallinen levy "The Well"
BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA
LEVY- JA KEIKKA-ARVIO
23.9.2010
Musselwhite pystytti
maamerkin
Uusi albumi "The Well" on
omaelämäkerrallinen levy, joka kerää
yhteen tapahtumia ja tunnelmia elämän ja
pitkän uran eri vaiheista. Musselwhite
todisti vakuuttavan vireensä keikalla
Washingtonissa.

Charlie Musselwhiten
edellinen pitkäsoitto
"Delta Hardware" (2006) oli yksi
ilmestymisvuotensa tärkeimmistä albumeista.
Levyn ansiosta Charlie sai poistua Blues
Music Awards -gaalasta peräti neljä pystiä
matkamuistoinaan. Juuri ulos tullut seuraaja
"The Well" saattaa hyvinkin tehdä saman
ensi keväänä.

Mississippin Kosciuskosta kotoisin oleva Musselwhite, 66, on tehnyt
ammattilaisuraa jo lähes 50 vuotta. Aikajanalle mahtuu peräti 30 soololevyä.
Artisti on tietoinen uran väistämättömästä ehtoosta, ja se on saanut hänet
itsetutkiskelevaan mielentilaan. "The Well" on voimakkaasti omaelämäkerrallinen
teos.

Musselwhite on säveltänyt ja sanoittanut levyn kaikki kappaleet (yhdellä on ollut
mukana
Zoe Wood). Tekstit käsittelevät eri vaiheita ja tapahtumia miehen
matkalla Mississippistä Memphisiin ja edelleen Chicagoon sekä Yhdysvaltain
länsirannikolle. Välillä pullo on ollut liian hyvä ystävä, välillä ollaan istuttu telkien
takanakin. Mutta näin menestyksekkään uran tehneenä on ajoittain täytynyt
mennä ihan kivastikin.

Nimibiisi "The Well" on Musselwhiten mukaan saanut inspiraationsa pikkutytöstä,
joka joskus takavuosina putosi kaivoon, mutta murtuneesta käsivarresta ja
kylmästä vedestä huolimatta sinnitteli urheasti pelastajien saapumiseen asti.
Biisissä Charlie pohtii alkoholiongelmaansa kaivoon loukkuun jäämisenä:

I've been drinking really heavy for many long years
I was trapped in my well of trouble, worry and fear.

"Cook County Blues" kertoo arvatenkin sankarimme kohtaamisesta virkavallan
kanssa. Reippaasti etenevä biisi on realismia uhkuvan tekstinsä lisäksi levyn
parhaita myös musiikillisesti. Musselwhiten kuuluisa huuliharppu on
terävimmillään, ja
Dave Gonzalesin taustalaulu on verraton. Kappaleen
huipentaa Charlien vastakaikua saamattomat anelut vanginvartijalle.

"Dig the Pain" kuuluu myös levyn reippailuosastoon. Kappale henkii pirteää
Memphisin rock & rollia kertojan pohtiessa kummallista viehtymystään ihmismielen
pimeään puoleen. Parhaiten onnistuneita raitoja ovat myös rullaava avaus
"Rambler's Blues", tarttuva "Just You, Just Blues" ja svengaava instrumentaali
"Sonny Payne Special".

Charlie Musselwhite ja Alligator Records ovat tehneet erinomaisen päätöksen
toteuttaa levy tiiviillä kvartettikokoonpanolla. Hieno albumi olisi ollut helppo pilata
kutsumalla liuta tähtivierailijoita sanomaa latistamaan. Nyt huomio on ansaitusti
päämiehessä, ja
Mavis Staplesin piipahdus yhdellä kappaleella (Sad and
Beautiful World) on kiva - ja täysin riittävä - lisä.

Huippuluokan harppunsa lisäksi Musselwhite suoriutuu laulussa ja kahdella
kappaleella kitarassakin. Bändi soittaa tyylikkäästi ja mukautuu asiaan kuuluvasti
taustayhtyeen rooliin.

"The Well" on ohittamaton hankinta kenen tahansa huuliharppuvetoisen bluesin
ystävän levyhyllyyn. Musselwhiten faneille se on merkkiteos. Levy kerää
harvinaisen onnistuneesti yhteen kokonaisuuteen ajatuksia, tunnelmia ja
tapahtumia miehen elämästä ja muusikonurasta.

Paha poika tuli (pää)kaupunkiin

Charlie Musselwhite on sen luokan auktoriteetti, ettei hänen
konserttiesiintymisensä tarvitse minkäänlaisia sirkustemppuja. Kun hän
keikkatilanteessa ilmoittaa "I'm just a bad boy, in your town tonight", yleisö
kuuntelee terveellä kunnioituksella.
 
"The Wellin" kappaleita lähdettiin luonnollisesti esittelemään kiertueelle.
Musselwhite soitti bändeineen Washington DC:n Blues Alley -klubilla maanantaina
20. syyskuuta. Levyn kappaleissa oli livenä melko erilainen, mielenkiintoinen sävy,
koska levyllä soittaneita kavereita ei kiertuebändissä nähdä.

Sen sijaan Charlien yhtyeenä soittavat
Matt Stubbs (kitara), Mike Phillips (basso)
ja
June Core (rummut).

Stubbsin kitarasoundi oli illan erikoisuus. Gibson SG -sähkökitara oli niin kaiutettu,
että saattoi hyvin kuvitella nuoren miehen soittavan hissikuilun pohjalla. Stubbs
todisti olevansa aivan kelvollinen keppimies, vaikka hänen esiintymisensä ei ehkä
ollutkaan varsinainen bändisoittamisen esimerkki. Hänellä tuntui olevan koko ajan
oma show'nsa meneillään.

June Coren keskittynyt kannutyöskentely puolestaan loi tiiviin pohjan yhtyeelle, ja
Phillipsin basso täydensi rytmikokonaisuuden. Phillips sai myös haastavan
tehtävän tuurata Mavis Staplesia "Sad and Beautiful World" -biisillä. "Mavis ei nyt
päässyt paikalle, joten joudun tyytymään Mikeen", Charlie murjaisi.

"The Well" -levyn kappaleista parhaiten Blues Alleyn tiiviissä tunnelmassa toimi
intensiivinen "Where Highway 61 Runs". Settiin kuului myös valintoja uran
varhaisemmilta ajoilta. "Strange Land" (vuoden 1967 debyyttialbumilta) käsittelee
Musselwhiten muuttamista Chicagon betoniviidakkoon; se sopiikin loistavasti
käynnissä olevaan autobiografiseen vaiheeseen. Upeasti toimivat myös "Blues
Overtook Me" (1990) sekä tanssiinkutsu, vuonna 2007 parhaaksi blues-biisiksi
valittu "Church Is Out".

Oman materiaalin lisäksi konsertissa kuultiin kunnianosoitukset
Little Walterille
ja Magic Samille.

Charlie Musselwhite on viimeksi nähty Suomessa vuonna 2004.
Washingtonin-keikka muistutti osaltaan, että aika on jälleen kypsä saada mies
esiintymään härmäläiselle yleisölle. Ja vaikka erikoiskokoonpanolla: Charlie lyö
ensi vuoden puolella hynttyyt yhteen
Jorma Kaukosen ja Jack Casadyn kanssa.
Kiertue
Hot Tuna Blues -nimisenä orkesterina alkaa helmikuussa.

PASI TUOMINEN
Washington, D.C.


Charlie Musselwhite: The Well. Alligator Recrods, 2010

Charlie Musselwhite (huuliharppu laulu, kitara), Dave Gonzales (kitara,
taustalaulu), John Bazz (basso), Stephen Hodges (rummut)

Vierailija: Mavis Staples (laulu)

Tuottaja: Chris Goldsmith

Charlie Musselwhite & yhtye. Washington DC, Blues Alley 20.9.2010

Charlie Musselwhite (huuliharppu, laulu), Mike Phillips (basso, taustalaulu), June
Core (rummut), Matt Stubbs (kitara)


Linkit: Charlie Musselwhite
kotisivu ja MySpace, Alligator Records, Blues Alley

Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit
Kuunteluhuone
 |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
.

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2010
.
Etusivulle
Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit  |  Kuunteluhuone  |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English