Blues-Finland.com - Eurokierros - Bluesia Espanjasta, Puolasta ja Kreikasta

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

BLUESIA EUROOPASTA

27.3.2013
Eurokierros: Bluesia
Espanjasta, Puolasta ja
Kreikasta
Guitar Not So Slim pureutuu kansantalouden
ja Bartek Dzikowski omiin ongelmiinsa. Full
Houze taas pistää kurvit suoriksi ja tykittää
etelänrockin malliin.

Täsmennettäköön heti näin aluksi, että Guitar
Not So Slim on bändin, ei yksittäisen artistin
nimi. Hauskasti nimetty kvartetti tarjoilee
"Bailout"-levyllään rennosti rokkaavaa
talouskriisibluesia Espanjasta. Veret
seisauttavaa virtuositeettia ei kuulla, vaan eipä
sitä osaa kokonaisuuteen kaivatakaan.
Perusasiat ovat hallussa ja aavistuksen
kotikutoinen soundimaailmakin kääntyy
lisääntyneiden sympatiapisteiden muodossa
plussaksi.

The Fabulous Thunderbirds ja Jimmie
Vaughan lukeutunevat Guitar Not So Slimin

tärkeimpiin esikuviin. Bändin kanadalaissyntyisen nokkamiehen Troy Nahumkon
kitarointi muistuttaa paikoittain paljonkin Vaughanin tyyliä, ja esimerkiksi rokkaava
”Never Be Younger” voisi hyvin olla joltakin Ukkoslintujen alkupään levyltä
lainassa.

Erityisen persoonallista jälkeä bändi ei ole tainnut lähteä musiikillaan
tavoittelemaan. Ensimmäiseltä kuuntelukerralta jäikin päällimmäisenä mieleen
turhan innokas taustalaulaja, joka ei millään malttaisi pysytellä taustalla. Mayte
Merino Durãn pyrkii aina ääneen päästyään taustalta eturiviin, eikä Nahumkon
yksitotinen vokalisointi pysty isommalti hänelle kampoihin laittamaan.

Vierailevien kosketinsoittajien ja puhaltajien kanssa homma paisuu välillä
rauhattomaksi. Perusnelikko svengaa kuitenkin hienosti. Suosikeiksi
kokonaisuudesta nousevat funk-blues ”Thank You Sir”, letkeä ”They Call It Lazy”
sekä pari instrumentaalia (joissa niissäkin muuten Durãn pistäytyy ääntelemässä).

Lauluteksteissään bändi ottaa vankasti kantaa. Ajankohtaista laskusuhdannetta
ja kuralla olevaa taloutta käsitellään useammassakin piisissä, pankkiireita ja
politiikkoja säästämättä. Eurooppalainen todellisuus näyttäytyy armottomana. Ja
sitten vielä vanha naistuttavakin tulee kirurgin entisöimänä vastaan.

Levyn päätöksenä kuultava instrumentaali ”La Pequeña Nur” herättää kuitenkin
uskon valoisammasta huomisesta. Sen aluksi ja lopuksi päästetään nimittäin
Nahumkon pieni Nur-tytär ääneen. Omaperäinen ratkaisu saa kuulijan kerta
toisensa jälkeen hyvälle tuulelle. (MA)

Bartek Dzikowski tilittää slaavilaisesti

Puolan kansantalous on loistokunnossa – ainakin Euroopan mittakaavassa –
joten Itämeren rantamilta ei ole talouspoliittisiin manifesteihin välitöntä tarvetta.
Varsovalainen Bartek Dzikowski keskittyykin tilittämään henkilökohtaisista
vaikeuksistaan.
.

Monet Dzikowskin ensimmäisen levyn
”Travelling Soul” kappaleet tihkuvat epätoivoa.
Välillä anellaan apua yläkerrasta, välillä
vedotaan romanttiseen partneriin tyyliin ”älä
jätä minua” (terveiset Tero Vaaralle). Sanoma
menee perille; Dzikowskilla ovat englannin
ääntämys ja angloamerikkalaiset kielikuvat
hyvin hallussa.

Kiekon kappaleista menevät parhaiten jakeluun
jungle-tyyppisen biitin kuljettama avaus ”Girl
Your Soul Is Gone”, gospelin suuntaan
vivahtava ”Man of Misfortune” sekä levyn
raivokkain lataus, tiukasti funkaava ”Every
Morning with You”.

Jos ja kun musiikkia halutaan lokeroida, suurin
osa ”Travelling Soul” -levystä jää varmasti
monen mielestä bluesin laarin ulkopuolelle.
Lähinnä kyse on laulaja-lauluntekijämatskusta.
Toisaalta bluesin määrittelyyn ei ole kellään
oikeuksia – musiikki on bluesia, jos tekijä sitä
sellaiseksi kutsuu. The Beatles on selvästi yksi
Dzikowskin innoittajista. Levyllä kuullaan

kaikuja Liverpoolin nelikon biiseistä ”Norwegian Wood” ja ”While My Guitar Gently
Weeps”.

Sähkökitaraa ei juuri vinguteta, ja akustista vastaavaa onkin käytetty kivasti.
Tämä on orkesterisuoritus – kaikkien panos palvelee kokonaisuutta, eikä
sooloilulle ole paljon tilaa. Tadeusz Melonin viulu tosin piipahtaa näyttävästi
pinnassa. Hammond-urut ja Rhodes-piano tekevät gutaa nekin. Dzikowski on
kohtuullinen laulaja. Hän kuitenkin tiedostaa äänensä rajat. Säveltäjänä hän
osoittaa lahjakkuutta. Varsinkin pop/soft rock/AOR-biisien melodioissa on paljon
hyviä ideoita. Suurin vahvuus on tunnelmien luonnissa.

”Kappaleet syntyivät kuuden vuoden aikana. Prosessi oli pitkä, mutta nyt levy on
vihdoin valmis. Julkaisen levyn Puolassa, ja suunnitelmissani on lisäksi laajempi
eurooppalainen julkaiseminen. Puolan tv:n ja radion huomattavilta toimittajilta on
jo tullut hyvää palautetta”, Bartek Dzikowski kertoo.

Ja sitten vielä levyllä Dzikowskin rinnalla soittavat muusikot – ihan vaan sen takia,
että nimet näyttävät hauskoilta suomalaiseen silmään: Kornel Jasiński, Robert
Rasz, Waldemar Lewandowski, Tadeusz Melon, Tomek Zień, Kris Górski,
Sławomir Berny, Basia Hanaczewska ja Agnieszka Biniek. (PT)

Full Houze: Etelä(Euroopa)n rokkia

Siinä missä uudet espanjalaiset ja puolalaiset ystävämme käsittelevät
perimmäisiä ja usein kipeitä kysymyksiä, Full Houze -yhtye panostaa
korkeaoktaaniseen, testosteronia tihkuvaan äijämeininkiin. Viisimiehinen Full
Houze tulee Thessalonikista, Kreikasta.

Kreikka ei ole talousasioiden mallimaan maineessa, mutta Full Houzen kavereilla
on ollut mukava rivi euroja omakustannelevyn tekoon. Siitä kertovat jo mainiot
kannetkin. Levy on paketoitu tyylikkääseen pahvikansioon, ja mukana on vielä
vihkonen sanoituksineen. Mukava poikkeus näin digitaaliaikakaudella!

”Streets of Town” on Full Houzen ensimmäinen albumi. Bändi on tosin ollut koossa
jo vuodesta 2001. Levyllä yhtyeen Southern Rock -esikuvien vaikutus kuuluu
vaivatta. Kun laulaja Panos Doucas vielä pistää välillä peliin parhaan imitaationsa
Eddie Vedderistä, tuntuu, että nyt Molly Hatchet kohtaa Pearl Jamin.

Avauskappale ”Outsider” muistuttaa ZZ
Topista, ja heti perään tuleva ”Got Me Down”
on hienoisine progressiivisine silauksineen kuin
The Allman Brothers Bandia. Ajoittain osataan
myös hellittää otetta. Rauhallisemmat palat
ovat tervetulleita. ”Last Ride” on julmaa menoa
– kuin Nick Cave countryn parissa. ”Streets of
Town” -nimikappaleen tremolosoundisesta
kitarasta antaa mielellään lisäpisteitä.

Etelän rockin tapaan vetovastuu on useimmiten
kitaroilla. Herrasmiehet Giorgos Keratsopoulos
ja Miltos Veloukas saavatkin tosissaan
kurittaa kuusikielisiään. Räminä vaikuttaa
hetkittäin itsetarkoitukselliseltakin, mutta
onneksi Doucasin maltillinen laulu tuo
kontrastia. Menevän kokonaisvaikutelman
takaa rytmisektio George Athanasiadis (basso)
ja Vasilis Koutis (rummut).

”Streets of Town” on levy, johon Southern
Rockin ystävien kannattaa tutustua. Esiintyvän
yhtyeen kotimaata ei kannata vierastaa. Full
Houze kestää vertailun alan kovien (siis
tunnetumpien) tekijöiden kanssa.

Kotimaassaan Full Houze on saanut nauttia keikkasuosiota. Sen on taannut muun
muassa talon yhtyeen pestit Thessalonikin klubeilla. Lämppärin töihin viisikko on
päässyt esimerkiksi Nine Below Zeron ja Dr Feelgoodin konserteissa. Erityistä
suosiota yhtye on saanut prätkäporukan keskuudessa.

”Full House on osoittautunut moottoripyöräilijöiden eniten suosimaksi bändiksi.
Olemme alkaneet kiertää prätkätapaamisissa muuallakin Euroopassa”, yhtyeen
kaverit kertovat ja paljastavat voittavan kaavansa. ”Bändillämme on aivan oma
soundinsa. Yhdistämme klassisen amerikkalaisen rockin aitoon, eurooppalaiseen
sentimentalismiin.” (PT)

Ilahduta eurooppalaisia ystäviämme käymällä heidän kotisivuillaan:
Guitar Not So Slim – Bartek Dzikowski – Full Houze

MARKO AHO
PASI TUOMINEN

.

Jaa juttu profiilissasi: |