Blues-Finland.com - Johnny Winter - The State Theatre, Falls Church, Virginia

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

7.12.2009
Luonnonmullistus!
Joka vielä väittää, ettei Johnny Winterillä ole yliluonnollisia kykyjä,
harkitkoon puheitaan uudelleen. Washington DC:n seutu sai ensilumensa
Johnnyn keikkapäivän aamuna.

"Teksasilainen kitarasankari Johnny Winter on artisti, joka on vuosikymmenien
mittaisella urallaan hämärtänyt bluesin ja rockin rajoja vertaansa vailla olevalla
tavalla." Sanoihin sopii uskoa, sillä asialla on Yhdysvaltain pääkaupungin
valtalehti The Washington Post.

Aviisin uskottavuutta lisää se, että lehti osasi perjantaina ennustaa tulossa
olleen säätyypin muutoksen.

Johnny Winterin keikalle lähteä päättäneet saivat lauantaina mieluisan
herätyksen. USA:n pääkaupunkiseutu koki leudon ja sateisen syksyn, mutta yöllä
tienoo oli saanut valkean lumipeitteen. Aina alkuiltaan asti valtavat lumihiutaleet
tippuilivat taivaalta kuin päivänsä päättäneet, vitivalkoiset perhoset.

Nimensä velvoittamana Winter oli tuonut talven Washingtoniin.

Virginian osavaltion Falls Churchissa, vain 15 kilometriä Valkoisesta talosta,
sijaitsevassa State Theatressa esiintyi illalla Johnny Winter yhtyeineen.
Kaksikerroksinen klubi oli kuin ammuttu täyteen; asiantila oli hieman yllättävä
ottaen huomioon, että pienikin lumisade tahtoo saada paikalliset välittömään
paniikkiin.

"So you made your way through the snowstorm", lämppäribändi The Gypsy
Sonsin puhemies The Hammer ihmetteli suomalaisnäkökulmasta leppoisalta
tuntunutta lumentuloa.
.

Johnny Winterin nousu erittäin huonosta jamasta alkoi muutamia vuosia sitten.
Nousukunto jatkuu. Johnny Guitar käsittelee minikokoista Erlewine Lazeriaan
verrattoman vaivattomasti, ja sormet tottelevat mestariaan sulavasti. Varsinaisiin
slide-kappaleisiin (Mojo Boogie, Highway 61 Revisited) Johnnylle kaivettiin esiin
toinen tuttu työkalu, Gibson Firebird.

Settilista oli täynnä kappaleita, joita on totuttu Winterin keikoilla kuulemaan -
osaa jo 60-luvulta asti. Tuoreutta takasivat hieman vähemmän kuluneet biisit
kuten viimeisimmän "I'm a Bluesman" -studiolevyn vedot "Lone Wolf" ja "Sugar
Coated Love" sekä Bobby Womack -klassikko "(I Used to Love Her But) It's All
Over Now". Womackin funkaavan originaalin asemesta Winterin versio muistutti
enemmän valkoista versiointia The Rolling Stonesin ja The Facesin tapaan.

Muu ohjelmisto oli taattua tavaraa: "Hideaway", "She Likes to Boogie Real Slow",
"Miss Ann" sekä tribuutit "Red House" (Jimi Hendrix) ja "Black Jack" (Ray Charles).

Johnny Winter on blues/rock-historian parhaita kitaristeja, mutta hänen
laulajanlahjoilleen on aina vähän hymyilty. Onkin kohtalon ivaa, että hänen
vokalisminsa on tänä päivänä parempaa kuin koskaan. Johnny on lähes täysin
luopunut perinteisestä rähisemisestään. Nyt laulu on aiempaa paljon syvempää,
ja näyttää siltä, että mies keskittyy siihen erityisesti.

Johnny puheli yleisölle jonkin verran, ja intoutui keikan loppupuolella jopa "Let
me hear you say Yeah" -huudatukseen. Myöskään lavapukeutuminen ei jättänyt
moitteen sijaa: T-paita, Teksas-lätsä ja kolmen raidan verkkarit!

Tällä kertaa Johnny Winterin joukot soittivat
kvartettikokoonpanossa. Toisessa kitarassa
kuultiin bändinjohtaja Paul Nelsonia,
bassossa Scott Sprayta ja rummuissa Vito
Liuzzia.

Nelson (vasemmalla) ansaitsee ehdottomasti
paikkansa lavalla, onhan hän auttanut
Winterin uran nousuun tämän vanhoilla
päivillä; Winter itse teki samanlaisen suurtyön
saattamalla Muddy Watersin uran uuteen
kukkaan 70-luvulla. Livetilanteessa Nelsonin
rytmikitara vie kuitenkin valitettavan paljon
roolia itse solistilta ja basisti Spraylta.

Spray puolestaan on tyyppi, joka eläytyy
soittoonsa täysillä. Hän hakee - ja saa -
jatkuvasti inspiraatiota yhtyeen päämiehestä.

Spray myös tulkitsee ja improvisoi ilahduttavasti. Rumpali Liuzzi on ryhmän
työmies. Hän paiskii jatkuvasti täysillä ja alati alahuultaan säälimättömästi
pureskellen.

Lämppäri The Gypsy Sons oli ruuvannut volyymihanat kaakkoon. Kun rima oli
hilattu korkealle, myös Winterin yhtye soitti kohtuuttoman kovilla volyymeilla.
Kiviseinäisessä klubitilassa äänimaailma olikin paikoittain tuskainen. Kun koko
ohjelmisto vielä oli rankaa blues-rockin jytkettä, jäi hienovireisempää tulkintaa
totisesti kaipaamaan.

Ne joilla on huonot muistot kymmenen vuoden takaisesta Porin-keikasta, voivat
pitää koettua jo pahana unena. Johnny Winter on blues- ja rock-taivaiden
kiintotähti, eikä hänen keikkakunnostaan tarvitse enää olla huolissaan.

Sunnuntaiaamuna lumi oli jo lähes täysin sulanut Washingtonin
suurkaupunkialueelta. Talvinen tuulahdus oli jatkanut matkaansa.

PASI TUOMINEN
Falls Church, Virginia

Johnny Winter & yhtye. The State Theatre, Falls Church, Virginia 5.12.2009

Johnny Winter (kitara, laulu), Paul Nelson (rytmikitara), Scott Spray (basso), Vito
Liuzzi (rummut, laulu)

Lämppäri: The Gypsy Sons; The Hammer (kitara, laulu), Eric King (kitara, laulu),
John Gies (basso, laulu), Jack Bryant (rummut, laulu)

Linkit: Johnny Winter, The Gypsy Sons, The State Theatre