Vuonna 1949 Teksasissa syntyneellä pianisti-laulajalla on takanaan pitkä tie
varteenotettavana blues-muusikkona. Ball aloitti pianonsoiton jo 5-vuotiaana, ja
artistin musiikillinen taival on ollut varsin tuottoisa. Levytyksillään ja
esiintymisillään Ball on kylvänyt antoisaa satoa, jota hän on niittänyt maineen
muodossa.
Vuonna 2002 CD "Presumed Innocent" voitti Blues Music Awardsissa vuoden
blues-albumin tittelin. Seuraava levytys, "So Many Rivers", toi sekin rutkasti
kunniaa. Äänite valittiin jälleen vuoden blues-albumiksi. Lisäksi Marcia sai
maininnan vuoden parhaana naispuolisena artistina. Vuosina 2005, 2006, 2007 ja
2009 Ball sai Blues Music Awardsissa Pinetop Perkinsin mukaan nimetyn vuoden
pianistin palkinnon.
Pianisti-laulajan uusin CD, "Roadside Attractions", sisältää juuri tien ja kiertue-
elämän tematiikkaa, kuten levyn nimestäkin voi päätellä – tie kutsuu ja
houkuttaen koukuttaa!
Ball itse toteaa levytyksen olevan hyvin henkilökohtainen. Kappaleet kuvastavat
kokemuksia 40:n musiikintäyteisen vuoden ajalta. Levy koostuu pienistä ja
suurista tarinoista. ”Aivan kaikki tarinat eivät ole sanasta sanaan totta, mutta
likimain kuitenkin”.
Levy sisältää 12 kappaletta, jotka kaikki ovat Ballin käsialaa – joko kokonaan
omia sävellyksiä tai yhteistyössä Gary Nicholsonin kanssa synnytettyjä.
Nicholson on tuottanut levyn. Nimekäs tuottaja vaikuttaa myös esimerkiksi
Delbert McClintonin taustavoimana.
Ball nimeää suureksi musiikilliseksi esikuvakseen Irma Thomasin. Kuitenkin
loistavan pianistitaiturin soitosta kuultaa lävitse jo CD:n ensimetreiltä alkaen
toinenkin musiikillinen vaikuttaja: Professor Longhair.
Big band -tunnelmista Motowniin
Levy käynnistyy kappaleella "That's How It Goes". Alusta alkaen on selvää, että
Ball on verevä pianisti. Soitto jyskyttää kuin höyryjuna, kiskot rytmiä kolisten.
Melodisesti esitys ei ole päätähuimaava, mutta kolmen soinnun ralliin tuo
mukavan terän tauko, jonka aikana basisti Steve Mackey soittaa yksin rullaavan ”
walkin' bass” -osion.
Kakkosraita, joka kantaa levyn nimeä "Roadside Attractions", on täyttä rock &
rollia höystettynä New Orleans -pianolla. Levy pitää sisällään muutoinkin paljolti
paljasta rock & roll -tyyppistä aineistoa. Kolme sointua ovat keskiössä, melodiat ja
sanoitukset pysyttelevät yksinkertaisessa ja helposti sulateltavassa materiaalissa.
Rauhallista ja tasapainoista balladiosastoa edustaa "Between Here and Kingdom
Come". "We Fell Hard" räjähtää käyntiin huikealla pianonsoitolla ja rytmisellä
ilottelulla. Kun kyseessä on varsin kitaravetoinen laji, on mukava kuunnella
vaihteeksi taitavaa pianistia. Hieno pianonsoitto ei kuitenkaan pelasta
kokonaisuutta, sillä esitys on valitettavasti jälleen melodisesti laimeahko.
"I Heard It All" muistuttaa rakenteeltaan hieman Robert Crayn soul-bluesia.
Voimakkaalla kaikuefektillä höystetty kertosäe taustalauluineen on kerrassaan
mielenkiintoinen. Maukas ja iskevä kertosäe löytyy myös "Believing in Love" -
raidalta. Kappaleen melodiikka ja rytmiikka henkivät hienoista Motown-tunnelmaa.
Vauhdikasta big band -henkeä ja jumpahtavaa meininkiä löytyy rallista nimeltä
"Sugar Boogie" Se saa jalan väpäjämään jo kotistudiossa – millainen lienee
tunnelma keikalla? "Mule Headed Manissa" Ball ei onnistu loihtimaan hitaalle
bluesille parhaimmillaan rakentuvaa voimakasta dynamiikkaa. Kappale jää
valitettavan vaisuksi, vaikka viskiaddiktion karuudella ratsastetaan. Jonkinlainen
katu-uskottavuus esityksestä puuttuu. Kappale yltää vain täytemateriaalin
asemaan.
Levyn päättää rehvakas revittely "The Party Still Going on" – kauan eläköön
juhlat! Jälleen kunniamaininta on annettava Ballin vetävälle ja virtuoosimaiselle
pianonsoitolle.
Kaikkiaan levyn soitannollinen puoli toimii mutkattomasti. Bändityöskentely on
saumatonta ja soundi on pehmeän miellyttävä. Valokeilassa on kuitenkin
ehdottomasti Ballin pianotaituruus.
Vaikka levyn nimi hehkuttaa tien huumaa, toimii musiikki kuitenkin parhaiten
kotistereoista käsin kuunneltuna; silloin täyteläinen soundi pääsee parhaiten
oikeuksiinsa. Ensikosketukseni levyyn tapahtui maantien päällä, ja vaikutelma jäi
hieman kolkoksi. Moottorin kohina ja autostereoiden rahina veloittivat jotakin
oleellista levyn kokonaisannista.
L. RAUDAS
Marcia Ball: Roadside Attractions. Alligator Records, 2011
Marcia Ball (laulu, piano), Colin Linden (kitara), Steve Mackey (basso), Lynn
Williams (rummut), Reese Wynans (Hammond B3), Wendy Moten (taustalaulu),
Mike Shermer (kitara), Don Bennet (basso), Damien Llanes (rummut), Thad Scott
(saksofoni), Mingo Fisftrap (puhallinsovitukset), Dan Bechdolt (tenorisaksofoni),
Steve Butts (trumpetti), Greg Wilson (baritonisaksofoni), Jim Hoke (saksofoni), Joel
Guzman (haitari)
Tuottaja: Gary Nicholson
Linkit: Marcia Ball, Alligator Records
.
|
