|
|
29.10.2012 Kuvagalleria
|
Roiko-Jokela, Nuolikoski, Leppänen, Björklöf, Vuorela
|
New Orleans: Blue Stripin unelma toteen
Micke Björklöf & Blue Strip lähti legendaariseen musiikkikaupunkiin
etsimään rouheampaa, päivitettyä soundia. Bändin New Orleansissa
purkitettu uutuuslevy ilmestyy ensi keväänä.
”Tänään olisi gumboa, tulkaapas ottamaan”, kehottaa mestarituottaja Mark
Bingham. New Orleansin Piety Street Recording -studion keulamies osoittautuu
verrattomaksi cajun-keittiön taitajaksi, kun hänen valtakunnassaan vierailee
suomalainen yhtye Micke Björklöf & Blue Strip.
Blue Stripin viisikko tottelee kiltisti Binghamin vienoa kutsua. Björklöf istuu
itseoikeutetusti studion ruokapöydän päähän. Koko seitsemän miehen porukka
on koossa, kun paikkansa pöydän äärestä löytää vielä nuori äänittäjävelho Wes
Fontenot. Huuli lentää ja nauru raikaa, kun Bingham singauttaa ilmoille taas
joukon tarinoitaan ja hersyviä vitsosiaan.
Aitosuomalaiseen tapaan suomalaisvieraat suuntaavat heti ruoan jälkeen
kahvipannun ääreen. ”Ihmeellistä hommaa, tehän juotte enemmän kahvia kuin
kuubalaiset”, Bingham murjaisee aiempaan levytysryhmään viitaten.
Leikki sijansa saakoon – rennolle asenteelle oli totisesti tilausta, sillä Micke
Björklöf & Blue Strip paiski New Orleansissa töitä tosissaan. Kahden lokakuisen
viikon ajan tehtiin ympäripyöreää päivää. Varsinaiseen soitto- ja lauluhommaan
kului runsas viikko, ja loput ajasta käytettiin tulevan albumin miksaukseen.
Kappaleita kertyi kaikkiaan neljätoista. Kitaristi Ville ”Lefty” Leppänen, monen
muunkin suomalaisbändin säveltäjä, vastasi suurimmasta osasta. Käsittelyssä oli
myös yksi basistin ja perustajajäsenen Seppo Nuolikosken – jolle Mark Bingham
lohkaisi upouuden lempinimen ”Led Zeppo” – sävelteos.
Pitkäaikainen suunnitelma toteen
Päätyminen New Orleansin maisemiin oli Micke Björklöf & Blue Stripille iso juttu.
Piety Street Recording sijaitsee Bywaterin kaupunginosassa, parin kilometrin
päässä kaupungin kuuluisasta ranskalaiskortelista. Bändillä oli käytössään
vierastalo Dauphine-kadulla, melkein vastapäätä Dauphinen ja Piety Streetin
kulmassa nököttävää studiota.
Alue on ulospäin karun näköinen. Halkeillutta tienpintaa, paikoittain pahasti
ränsistyneitä taloja, hylättyjä kauppoja. Nuorempi, taiteellisuuteen kallellaan
oleva väestö on kuitenkin löytänyt kyseisen kulmakunnan. Rujojen julkisivujen
taakse kätkeytyy tyylikkäitä kahviloita ja rempseää New Orleansin henkeä.
”Ennen vanhaan tämä oli 70-prosenttisesti mustaa aluetta. Muutamassa
vuodessa kaikki on muuttunut, nyt täällä ovat melkein kaikki valkoisia”, Bingham
taustoittaa. ”Nyt kadulla voi nähdä vaikka Dave Matthewsin pyöräilemässä.
Alueesta on tullut muodikas – ehkä porukka on kuullut minusta!”
Micke Björklöf aloitti muusikontaipaleensa rumpalina, ja nimenomaan second line -
rumpurytmiikka oli asia, joka New Orleansin musiikissa häneen aikoinaan vetosi. ”
Sellainen musiikki kolahti, vaikka en aluksi välttämättä tiennytkään, että se oli
New Orleansista kotoisin”, Björklöf sanoo. Kaupungista lähtöisin olevia esikuvia
ovat muiden muassa Snooks Eaglin, John Mooney, Dr John ja Neville Brothers.
”Tuoreemmista nimistä Tab Benoit'sta ja Anders Osbornesta pidän paljon.
Heidän nykyinen musiikkinsa ei niin vahvasti nojaa New Orleansin rytmiikkaan,
mutta vahvasti kaupungin musiikilliseen perinteeseen kylläkin.”
Levyttäminen New Orleansissa tarkoitti siis todella pitkäaikaisen haaveen
toteutumista. Ulkomailla työskentelyyn otettiin tuntumaa jo kuusi vuotta sitten,
jolloin bändi äänitti viimeisimmän levynsä ”Whole 'Nutha Thang” Lontoossa.
”Ajatus New Orleansissa levyttämisestä kasvoi ja kasvoi. Piety Street Recordingin
nimi vilahti diggaamieni levyjen kansissa vähän väliä. Otin vihdoin viime
joulukuussa studioon yhteyttä. Kun päätös lähtemisestä muutamaa kuukautta
myöhemmin varmistui, asiat kulkivat omalla painollaan.”
.
|
|
|
Lauluraidat työn alla - Micke Björklöf antaa kuulua. Lisää kuvia galleriassa.
|
Yllättävää kyllä, Micke Björklöf & Blue Strip ei ollut ainoa suomalainen bändi New
Orleansissa lokakuussa 2012. Paikalla oli myös Nightwish. Ja mikä vielä
hauskempaa, molemmissa miehistöissä on porukkaa Kauhavalta: Björklöf ja
rumpali Teemu Vuorela ovat Kauhavalta, samoin Nightwishin ääniteknikko
Kimmo Ahola. Bändi tapasi Aholan käydessään Nightwishin keikalla –
konserttipaikkana House of Blues.
”Melkoisen hauska yhteensattuma. Huomasimme Kimmon kanssa jo kesällä
kahvilla käydessämme, että aikataulut kohtaavat. Sovimme, että seuraavat
kahvit juodaan sitten New Orleansissa”, Micke naurahtaa.
Lyömäsoittajien pyhättö
New Orleansilla on mahtavat perinteet rumpujen soiton alalla. Historian sekä
synkopointi- ja second line -tyylit tuntee myös Blue Stripin rumpali Teemu
Vuorela. Miehellä oli aiempaa kokemusta USA:sta, sillä hän opiskeli Los
Angelesissa 90-luvun puolivälissä. ”Olin juuri niihin aikoihin alkanut kiinnostua
New Orleansin rytmeistä”, Vuorela sanoo. ”Kävi vielä niin, että minulla ja eräällä
opettajallani sattui olemaan sama kirja aiheesta. Siitä riittikin sitten
keskusteltavaa. Sittemmin New Orleansiin perehtyminen on jatkunut ja
syventynyt ennen muuta musiikin kuuntelun ja diggailun kautta. Eli ei tänne New
Orleansiin ihan takki auki tultu”, Vuorela hekottaa.
Vihdoin paikan päälle päästyään rumpali iloitsi siitä, että kaupunki on joka ilta
täynnä elävää musaa. Paikallisten soittajien ja ennen muuta rumpalien taso on
huikea. ”Hyvistä keikoista tuntuu olevan jatkuva kilpailu. Se näkyy soittajien
luovuutena ja siinä, että kaikki vetävät aina sata lasissa. Koin, että sama ilmapiiri
huokuu myös muusta taiteesta kaupungissa.”
”Olimme täällä tietysti suhteellisen lyhyen ajan, mutta väitän, että paikallinen fiilis
tarttui bändiin. Vastaavaa avartamista on helppo suositella kenelle muusikolle
tahansa.”
Blue Stripin toinen lyömäsoittaja, multi-instrumentalisti Timo Roiko-Jokela,
mieltyi paitsi NOLA:n rentoon meininkiin myös käytännön olosuhteisiin. ”Oli
hienoa, kun kaikki keskeinen oli aivan lähellä. Kämppä, studio, ruokapaikat ja
kaupat. Löysin jopa todella asiallisia kalvotamburiineja musiikkikaupasta aivan
nurkilta.”
Levytyksissä Roiko-Jokela hoiteli lukemattomien lyömäsoittimien – muun muassa
studiolla olleen betonimöhkäleen – lisäksi MalletKAT-syntetisaattoria. ”Tällä
kertaa perinteiselle vibrafonille ei ollut käyttöä. Sen sijaan irrottelin MalletKAT:ista
esimerkiksi klavinetin ja Wurlitzer-pianon soundeja.”
Blue Stripin ukoilla oli vähänlaisesti aikaa varsinaiselle turistimeiningille, mutta
välillä ”kirkollekin” ehdittiin. Roiko-Jokela sattui jopa tapaamaan kollegansa
Mississippi-joen töyräällä: conga-rumpua mätkinyt herra esittäytyi Errolliksi, joka
oli asunut Suomessakin. Homman todistaakseen ”Erska” paukutteli pätkän J.
Karjalaisen biisiä ”Keinu kanssani”.
”Ensimmäinen katusoittaja, jonka tapasin, ja hän oli heti Suomen-veteraaneja”,
Roiko-Jokela äimisteli.
”Parasta, mitä bändille tapahtunut”
Micke Björköf & Blue Strip on toiminut pian täydet kaksi vuosikymmentä. Björklöfin
lisäksi alkuperäisistä jäsenistä on jäljellä vain basisti Seppo Nuolikoski. Hän onkin
oikea mies arvioimaan bändin historian ja nykypäivän isoa kuvaa.
”Paljon tulee muistoja mieleen. Kaikki vaiheet ja henkilöt ovat olleet bändille
tärkeitä. Asiat ovat kehittyneet paljon, mutta on New Orleans silti parasta, mitä
yhtyeelle on tapahtunut. Soittaminen ei ole koskaan ollut näin helppoa, kiitos
studion olosuhteiden. Ihmiset ovat uskomattoman mukavia ja kaikilla on easy
meininki. Mahtavaa saada palanen kaikesta tästä”, Nuolikoski miettii.
Björklöfillä ja Vuorelalla on poikkeuksellinen yhteinen tausta. Pieni rumpalinalku
oli näet aikoinaan Björklöfin perheellä hoidossa Kauhavalla. Nuolikoski
puolestaan on yksi Micken pitkäaikaisimmista, ellei pitkäaikaisin soittokaveri.
”Micke on rytmisesti todella lahjakas muusikko”, Seppo arvioi. ”Laulajana hän on
kehittynyt hurjasti, eikä sovi unohtaa myöskään hänen huuliharpun soittoaan.”
”Micke on hyvä ystävä. Häntä on aina kiva nähdä, ja tien päälle lähteminen on
mukavaa. Viime aikoina sitä meininkiä on tosin ollut Micken muiden kiireiden takia
vähän vähemmän.”
Rouheammalla soundilla
Piety Street Recording -studiolla pyöri parin viikon aikana monenlaista osaajaa.
Laulajat Alexis Marceaux ja Michaela Harrison kävivät tulkitsemassa muutamat
taustalaulut. Brian Coogan vieraili kosketinsoittajana. Omaa työtään teki lisäksi
dokumentaristi Aaron Walker, joka kuvasi Micke Björklöf & Blue Stripin matkan
tarkasti, lentokentälle saapumisesta lähtien.
|
|
|
Tuottaja Bingham ilmaisee näkemyksiään. Leppänen ja Björklöf ovat kuulolla.
Lisää kuvia galleriassa.
|
Töihin oli lähdetty. Studiotyöskentely sekä elo- ja valokuvaussessiot veivät
leijonanosan ajasta. Jonkin verran mahdollisuuksia oli silti ihmetellä legendaarista
paikkakuntaa ja tietenkin käydä klubeilla. Etenkin lyhyen taksimatkan päässä
sijaitsevalta Frenchmen Streetiltä löytyi hyviä, aavistuksen Bourbon Streetin
bilehenkisiä mestoja mielenkiintoisempia viihdehuoneistoja.
Jos pitkä päivä oli vienyt miehistä mehut, nautittiin kulkurin iltakaljat rennosti
Markey's Barissa, parin korttelin päässä kämpiltä. Keskustelu musiikista oli lähes
taukoamatonta. Ja jos juttu loppui, oli joku heti rummuttelemassa pöydän
reunaan tai näppäilemässä kitaraa. Tämä viisikko elää musiikissa. Ja musiikki
heissä.
Yleisön sopiikin jo janota uutta Blue Strip -levyä. Milloin se ilmestyy ja millaista
materiaalia sopii odotella?
”Bändi on viimeiset pari vuotta ollut vähemmän aktiivinen, joten nyt oli hyvä
ajankohta saada aikaan jotain uutta, tuoretta näkökulmaa. Lähdimme ihan
tietoisesti tekemään asioita eri tavalla kuin aikaisemmin”, Micke Björklöf korostaa.
Uusien biisien sovituksissa haluttiin vielä vahvemmin tuoda esille bändin rytmistä
puolta; se on alusta saakka ollut tärkeä elementti bändin musiikissa. Ajatus oli
myös saada soundimaailmasta aikaisempaa rouheampi.
”Tyylillisesti haettiin tiiviimpää albumikokonaisuutta. Meillä on ollut aikaisemmin
tyylinä 'musiikillinen jambalaya'. Toisaalta pidän sellaisestakin. Biisimateriaalia oli
alussa runsaasti. Hiljalleen niistä alkoivat erottua biisit, jotka sopivat parhaiten
ajateltuun konseptiin.”
Levyn pohjoismainen julkaisu tulee ajoittumaan maalis-huhtikuuhun 2013.
"Laajempaakin julkaisua albumille varmasti haetaan, kunhan nyt ensin saadaan
kaikki materiaali tehtyä valmiiksi. Sitten on jotakin kättä pidempää esittää
mahdollisille yhteistyötahoille", sanoo Björklöf.
Ja prosessin etenemistä tervehtii ilolla myös tuottaja Mark Bingham. Mies on
täpinöissään, kun projekti rupeaa lauantai-iltana vaikuttamaan lupaavalta. ”No
niin, levyhän alkaa löytää muotoaan... ei muuta kuin lasi viiniä huiviin ja menoksi!”
PASI TUOMINEN
New Orleans
Kuvagalleria
Lue myös reportaasi Wentus Blues Bandin levytysmatkasta Woodstockiin (2010)
ja "Päivä New Orleansissa" (2009)
|
| |
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2012
.
|
|
